olet kyllä paras täällä palstalla,sinun tietosi ja fiksu käytöksesi saavat meidän porukan ihailemaan sinua.
Ja kuten äsken huomasit,sinua on muutkin kehunut otsikon alla:kaunein romani nainen!
Hyvä Mirkku!
Ja kuten äsken huomasit,sinua on muutkin kehunut otsikon alla:kaunein romani nainen!
Hyvä Mirkku!
Vastaukset 12
Vanhimmat
IHANKO ITE PITI KIRJOTTAA
Ei Mirkku mitään tällaisia itse kirjoittele,sinua taitaa harmittaa,kun Mirkkua kehutaan ja aiheesta,Mirkku on mahtava persoona!
olen nolona. Mutta kiitos, kiitos oikein paljon. Kun saa haukkuja, osaa antaa arvoa, kun joku sanoo lämpimän sanan.
Kaikkea hyvää! Jännätään USA:n vaaleja.
Hyvä Obama!
t. Mirkku
Olen pitkään seurannut Mirkun kirjoituksia ja myös minä tunnen sukulais-sieluisuutta hänen kanssaan. Mirkulle kun näyttää olevan samat asiat tärkeitä kuin itselleni. Hyvä ruoka ja juoma, musiikki,matkustelu,kirjallisuus (varsinkin Kalle Päätalo)on yhteistä aluettamme. Yllätyksekseni tassä taannoin huomasin, että meillä on saman nimiset tyttäret.En tunne Mirkkua muutenkuin täältä palstalta,mutta vaikuttaa tosi sivistyneelle ihmiselle.
Hyvää tätäpäivää Mirkulle ja muillekin palstalaisille.
t.Hästesko
On ollut tosi hauskaa leikkiä Riitua ja Herkkoa. Olen myös ollut yllättynyt, kuinka sanatarkasti muistat nuo Herkon "lohkaisut" ja yleensä Kallen tuotannon. Itse nautin siitä kielenkäytöstä suunnattomasti, se kun osuu niin nappiin ja asia tulee kerralla selväksi.
Onko Sinullakin kolme tytärtä? Se on hyvä luku. Minulla tosiaan on nämä Tshehovin kolme sisarusta: Tanja, Sonja ja Nina. Vaikka ne Tshehovilla olivat eri nimisiä.
Oikein hyvää päivänjatkoa ja siunausta elämääsi!
t. Mirkku
Onko sinulla myös Tanja niminen tytär, kun minullakin on, esikoiseni.Ja huvittaa, kun äitini on aina peitellyt ja väheksynyt isäni romani taustaa, tosin kaukaista sellaista niin kuitenkin veljilläni, isälläni ,mummillani ym. lähisuvulla( isäni sukua) löytyy paljon ihan romanien käyttämiä nimiä, kuten : Tenho, Tanja,Lilja,Rainer,Elli,Toni,Kyösti,Urpo..ja ketä vielä, en muista.Isäni vanha äiti tiesi paljon suvuista ja tallensi asioita pieneen vihkoonsa ja muihin kirjeisiin. Kun hän kuoli, sukulaiset meni ja siivosi vuokrakämpän ja heittivät mummin paperitavarat roskiin vaan. Sitä en anna anteeksi.Minulle ne olisi olleet aarteita, muistoja menneisyydestä, mitä ei toiset voi tietää.Sen vaan tiedän, että mummini olisi ollut jonkun lehtolapsi.Mitä sitten ? Miksi pitäisi lapsen hävetä sitä ? No, se oli sitä aikaa, ennen sotia.Moraali ja julkisivu painoivat enemmän, kuin rakkaus.Eikä siihen aikaan valkolainen lähtenyt romanin matkaan, ei päästetty.Pikkulikkana, serkkujemme kanssa kokoonnuttiin mummille ja hän kertoi jänniä juttuja, oli vähän sellainen noita mainen eukko, mutta harmiton ja mukava meille lapsenlapsille.No, nyt minä eksyin kauas aiheesta, tunnelmoin...Olisipa saanut olla vaikka se kärpänen katossa edes hetken ja katsella niitä aikoja.
Tämä alkaa käydä tosi mielenkiintoiseksi. Minullakin vanhin tytär on Tanja. Sekin on aika erikoista, että ennen kuin miehen kanssa aloimme edes riiustella, jo varhain nuoruudessa kumpikin meistä oli tahollaan päättänyt, että jos joskus on tyttölapsi, sen nimeksi tulee Tanja. siis ihan tietämättä toisistamme.
Sonja taas liittyy yhteen mystisimmistä kokemuksistani elämässäni. Koko ikäni on Pietari ollut toinen "kotikaupunkini". Jo silloin, kun se oli Leningrad, ravasin siellä yhtenään. Kulkiessani sen katuja ja kanavia tuntui, kuin olisin vajonnut toiseen todellisuuteen: aika ja tapahtumat jotenkin liukuivat syrjään, ja tilalle astui toinen todellisuus. Sitä on hyvin vaikea selittää, mutta jokainen venäläinen ymmärtää, kun puhun siitä. Hyvin gogolmainen tunne.
Eräs "selvänäkijä" sanoi minulle kerran - tietämättä tästä Pietari-tunteesta - että olen aiemmassa elämässäni ollut venäläinen nainen, korkeaa sukua ja asunut Pietarissa. Hän jopa kuvaili paikan, ja tunnen sen kadun.
Sitten ilmestyi Laila Hietamiehen kirja "Sonja". Kun luin sitä, oli kuin tuhannet neulat olisivat pistelleet: iho oli koko ajan kananlihalla ja jatkuvasti napsahteli deja vu -elämyksiä: juuri noin, juuri tuollaiselta se puutarha näytti, juuri noin se ihminen sanoi...Olen lukenut paljon parempiakin kirjoja, mutta yksikään ei ole vaikuttanut sillä tavoin. Siis tuntui, kuin se kirja olisi kirjoitettu minusta. Kun toinen tyttö sitten tuli, oli selvää, että hänen nimensä on Sonja.
Sitten tapasin Laila Hietamiehen Uudessa Valamossa eräässä seminaarissa, joka käsitteli Romanovien ruhtinassukua. En tietenkään mennyt edes puhumaan hänelle, mutta hänpä tuli minun viereeni istumaan koko seminaarin ajaksi, puhuimme koko ajan taukoamatta Romanovien eri henkilöistä ja hän tarkkaili koko ajan kiinteästi, läheltä ja kaukaa. Koko ajan. En kehdannut mainita hänelle tuosta Sonja-kirjan herättämästä tunteesta, ajattelin, että pitää ihan höperönä. Mutta kun hän lähti pois seminaarista, hän tuli luokseni, otti molemmat käteni käsiinsä ja sanoi: Me tapaamme vielä, sillä minä uskon kohtaloon.
Tämä on eräs merkillisimpiä asioita, mitä elämässäni on tapahtunut. Minulla on jatkuva kaipuu Pietariin ja luen jatkuvasti vanhoja klassikoita, jotka kertovat elämästä Pietarissa ennen vallankumousta.
Ehkä saan joskus palata noihin kauan sitten unohtuneisiin loistaviin päiviin...
t. Mirkku
että kirjan Sonja on ollut todellinen henkilö, keisarinna Alexandran hovinainen Sonja Orbeliani, joka todella kuoli tuberkuloosiin vallankumouksen aattona, juuri kuten kirjassa kerrotaan. Siinä on sekaisin faktaa ja fiktiota.
t. Mirkku
minäkin olen lukenut Sonja Orbeliani kirjat kaikki, ja olin niiiin lumoutunut näihin kirjoihin, vieläkin vaikka siitä on jo hieman aikaa jo mennyt niin näen näitä kohtauksia mitä kirjassa mainittiin..
nyt mulla on meneillään ruotsin kielinen kirja Tara Flynn, liittyy Irlannin aikoihin 30-50 lukuun. Joskus toivon niiin kiiheesti että eläisimme tuota aikaa......
nyt maistelen Merlotia, Mirkku tietää mitä tarkoitan ;) mitä sinä maistelet mielelläsi? merlottia , zirahia vai sitä kolmatta?
T:Julia.
ja Cabernet Sauvignon. Eniten tykkään argentiinalaisesta ja chileläisestä, oikein sellaisesta tumman häränverenpunaisesta.
t. Mirkku
otatko lasillisen Madam?
miten muuten meni tenttisi? kivaa kun viihdytät meitä täällä palstalla Mirkku!
Kirjoita jotakin kivaa mulle
t.Julia
mutta taitaa jäädä perinteinen perjantaivinkkukin ottamati, kun on antibioottikuuri päällä. No, siirretään se seuraavalle perjantaille. Sitten voi ottaa punkkua ja katsoa jonkun hyvän leffan.
No tentti on OHI. Se on pääasia. Ja kyllä ne varmaan läpi on menneet, vielä ei ole tullut tuloksia.
Mutta uusia on tulossa. Se tässä on just on paha puoli: olo on kuin Marseillen pojalla: koskaan et saa hengähtää, koirat niskaasi läähättää...
Joskus tekisi mieli vain olla, lueskella, mietiskellä, kutoa: mutta ei, nytkin on huono omatunto kun en ole viitsinyt kirjoittaa luentomuistiinpanoja puhtaaksi. Kudon tuossa nuorimmaiselle Ressu-villapaitaa ja hän kysyy joka päivä, että milloin se on valmis. Olen siirtänyt ja siirtänyt aikataulua ja lopulta sanoin, että viimeistään joululahjaksi sen saat.
Minusta on kivaa että talvi tulee. Tulisi nyt kerrankin lunta ja oikein myräkkää. Mies ja isot tytöt lähtee lyhytlomalle Lappiin ensi viikolla. Siellä on jo isot kinokset. Ai kun näkisi joulun aikaan revontulet! Ja oikein komeat: punaista, keltaista, vihreää, vaaleaa; sellaiset jotka hulmuaa kuin verhot taivaan poikki.
Ja nyt tuli idea: mun on tehtävä revontulivillatakki! Se on muhinut jo pitkään päässä, mutta ensin se Ressu-paita, sitten oma hevoskuviopaita,joka on tosi monivärinen ja koboltinsinistä taivasta vasten tanssii siivekäs valkoinen hevonen. Villapaidan nimi on Hullu Hevonen: kuuluisan intiaanipäällikön mukaan. Siinä on myös aurinko ja kuu ja tähti.
Ehkä aloitan Lapissa revontulivillatakin, kun on inspis.
Pahus kun mainitsit tuosta Merlotista: iski hirveä hinku saada lasillinen. Ja kaupat on kiinni. Appelsiinituoremehu on kehno korvike. Ja se antibioottikuuri, mutta ei kai se niin pienestä ole kiinni, jos huomenna ihan vaan pari lasia maistaisin...
No, nauti Sinä siitä jalosta juomasta. Jatkan tässä Stalinin elämänkerran lukemista. Ja kutomista. Oikein Hyvää Viikonloppua!
terkuin
Mirkku