vielä pitää hänet luonani
tuon hauraan ja väsyneen
en haluasi luopua milloinkaan
joskus se kuitenkin tehtävä
tänään tekee niin kipeää
en kyyneleittä selvinnyt ole
miten yön yksinäisyydestä
ja pimeydestä selvitään
murheen keskellä
kun ei kättä mihin tarttua
rintaa mitä vasten itkeä
tuon hauraan ja väsyneen
en haluasi luopua milloinkaan
joskus se kuitenkin tehtävä
tänään tekee niin kipeää
en kyyneleittä selvinnyt ole
miten yön yksinäisyydestä
ja pimeydestä selvitään
murheen keskellä
kun ei kättä mihin tarttua
rintaa mitä vasten itkeä
Vastaukset 5
Vanhimmat
isäni.
Mut silti murheellinen on runosi
Itse nukuin kuin lopenuupuneet
kaatuu punkkaansa ja sammuu
se noin mene - pakolliset heräämiset
prostata vaivat
ei niitä ennen ollut...yksin nukkumisiakaan
mutta nyt on nyt
Kuitenkin. Mielellään sitä
olkaansa tarjoais...inehmon nojaukseen
Laita nyt taikalanka
ikkunan ylälautaan
sano sille kaivatulle
siinä silta - kävele luokseni
niin yksinkertaisia ne on
ne kävelee luoksesi
taikalankaa pitkin
miehet
luopumista.
Koskettava runosi herättää monia ajatuksia.
Esim sellaisia, että surun ja tuskan kautta elämä opettaa meille luopumista. Rakkaistaan haluaisi vain pitää kiinni ikuisesti ja tekee kipeää luopua heistä.
Sinulla on paljon hetkiä; elettyjä, koettuja. Muistoja, jotka auttavat. Selviät muistamalla, kun et unohda miksi on niin vaikeaa päästää irti. Kyse on rakkaudesta. Ikävää itket, ja niin pitääkin. Jäähyväisten jättö voi kestää kauankin, mutta se helpottaa, kun antaa itselleen tarpeeksi aikaa tehdä sitä. Hyvästellä rauhassa, muistella, itkeä.
Tällaisia ajatuksia heräsi. Oikeasti en osaa neuvoa miten surusta selviää, voin vain kertoa kuinka itse selvisin. Voimia sinulle.
päivisin kaikki näyttää valoisammalta mutta illan ja yön hetkinä kaikki surulliset asiat moninkertaistuu.
ja ajatukset pyörivät ympyrää...
sekin kai kuuluu vaan käydä läpi, vaikka voimia kysyykin :-(