Kesän skike kokemukset

Hänen ullakoltaan löytyi kunnon teräsfillari. Alussa meno oli raskasta, mutta vinkkejä kuunneltuani laitoin 8 baaria renkaisiin, niin jo alkoi meno maittaa. Enää en haikaile varastetun Cannondaleni perään.

Samaa mieltä, ehkä jopa parempi ostos, kuin luistelusukset, kun kausikin on pitempi. Ilmaa kannattaakin ottaa renkaisiin pari kertaa kuussa. Jonnekin sitä aina häviää ja meno tuntuukin sitten raskaammalta.

Oikeastaan ehkä jopa elämän paras tavara-ostos . Kaiken muun saa viedä :)

Skikeilyä huhtikuusta alkaen, alussa meno oli raskasta, koska renkaat olivat aivan liian tyhjät. Takana yksi rengasrikko, nyt on varapyöräkin hankittuna. Meno alkoi sujua kun ilmaa enemmän, vaikka toisaalta ei se raskaampi menokaan niin haittaisi, mutta sisäkumi saattaa hinkautua rikki (se ei haittaa että juoksijoiden selät loittonivat ylämäessä). Märällä kelillä ei ollut kiva mennä, koska kuraa lensi reisille asti ja esim kenkä oli läpimärkä etupyörän vesisuihkusta. Lokasuojien hankinnan jälkeen pieni kosteus ei haittaa, vaikka jarru huonommin pitääkin. Syksyllä tienpinnat ovat kosteat ilman varsinaista sadettakin, mutta nyt siis pääsee skikkaamaan silti.

Kaiken kaikkiaan loistohankinta, vaikka toki hiihto olisi ehkä vielä mukavampaa. Vaikea kuvitella itselle parempaa lajia lumettomalle ajalle. Maastoon en ole mennyt, vaikka aluksi niin ajattelinkin. Mutta huonokuntoista asfalttia, irtosoraa yms riittää ja en uskaltaisi esim. rullaluistimilla mennä nykyreiteilläni (tuskin uskaltaisin muutenkaan).

Ja onpahan hiihtokauden alkaessa lajikunto paremmin kohdillaan, tuskin kuitenkaan luisteluhiihdon tekniikka pahasti on metsään mennyt vaikka skikeillä vähän erilaista meno onkin.

Mukaavahan tuo oli parin heikon talven jälkeen päästä tekemään jotain luisteluahiihtoa/luistelua vastaavaa.
Rullaluistimiin ei ole viitsinyt enään koskea Skikejen jälkeen. Tosin tämä johtuu kotipaikkani heikkokuntoisista pyöräteistä.
Totesin että pirun kovaa kuntoa tuo vaatii jos ei ole asianmukaista pumppua ja joutuu jollain 4 barin rengaspaineilla nylkyttämään.
Vaikka tulis kunnon talvikin vaihteeksi, niin eiköhän tuota tule lähemmäs tuhat kilsaa ensikesänäkin suihkittua.

Minä ostin skiket heinäkuussa. Alussa en ollenkaan tajunnut että ilmaa pitää olla niin paljon, enkä myöskään lukenut käyttöohjeesta miten kovat paineet pitää olla renkaissa.

Niinpä sitten muutama eka reissu tuli tehtyä ihan minimpipaineilla. Meno oli niin raskasta että tuntui aika mahdottomalta koko harrastus.

Kun sitten viimein tajusin miten paljon ilmaa pitää olla, niin laji muuttui täysin. Tosi mukava liikuntamuoto ja muistuttaa kyllä hyvin paljon luisteluhiihtoa. Ainoa ongelma on se, että sauvojen pito asfaltilla ei ole kovin hyvä ja työntö pitää lopettaa paljon aikaisemmin kuin oikeassa luisteluhiihdossa.

Näin syksyllä märkä asfaltti ei tietysti ole mukava, vaan vesi ja kura roiskuu helposti. Ehkä ne lokarit pitäisi hommata...

niissä Skikeissä on, jos eivät vedestä ja liasta ole millänsäkään? Semmosethan pitäisi laittaa sitten rullaluistimiin myös.

Omistan Salomonin x-adventure/backcountry vermeet. Kyse on siis latuhiihdon ja laskettelun väliin asettuvasta talviharrastuksesta. Salomonin paketissa on teräskanttinen veltto laskettelusuksi, jossa oli pitopohja. Pitopohjan varassa pystyy kevyesti hiihtämään tunturia ylöspäin ja se jopa sujuu vaivattomasti. Mutta sitten kun pitää alkaa laskemaan alaspäin, niin sitten meno muuttuu epävarmemmaksi ja näillä x-adventure monoilla ei pysty laskemaan kantilla.

Tästä nousi minulle noin 500 km skikanneena ajatus skiken rungon hyödyntämisestä "tunturihiihdossa". Suksen saa varmasti kantilleen lasketellessa ja hiihdossa runko toimii vahintään yhtä hyvin kuin nämä x-adventure systeemit.

Että onko joku mahdollisesti jo kokeillut skiken runkoa ja laskettelusuksia ? Aion poistaa nykysiteet suksista ja koneistuttaa alumiinipalaset, millä skiken renkaan akselin kohdalta lisäpala ruuvataan suksen vanhojen reikien kohdalta ilman reikien poraamista.