Oletko tullut hankkineeksi uuden ja jännittävän Prince -levyn? Tapauksesta voi kertoa muille kyseisen herran musiikin päälle ymmärtäville täällä! Huomasin että hankinnoista on ollut juttua hajanaisesti muissa keskustelun yhteyksissä ja ajattelin että aihe ansaitsee oman karsinansa. Itselleni tämä on hyvin ajankohtaista, mutta ehkäpä myös teillä Princen tuotannon lähes kokonaan omistavilla vanhoilla jäärillä saattaa olla erityishankintoja luvassa. Myös muista Prince -hankinnoista on luvallista kertoa täällä.
Nyt kun olen saanut melko perusteellisesti kuunneltua aikaisemmin hankkimani Princet, päätin tilata niitä lisää. Perehtymisjärjestyksessäni ei ole mitään logiikkaa. Kronologinen eteneminen olisi varmasti toiminut, mutta olen siihen liian malttamaton. Niinpä kirjaston valikoima ja viime aikoina yhä enemmän levykauppojen tarjoukset ovat vaikuttaneet siihen mitkä levyt ovat tulleet tutuksi. Olen kuitenkin yrittänyt keskittyä pääasiassa 80-lukuun. Tällä hetkellä kuuntelussa on erittäin tyylikkäältä ja jopa hienostuneelta vaikuttava Parade, josta innostuneena en voinut enää hillitä itseäni vaan tilasin vastoin aikaisempia puheitani Sign 'o' the Timesin. Tulossa on myös Lovesexy sekä Lovesymbol ja Come. Jostain syystä olen vältellyt Princen kahta ensimmäistä levyä. Yleensä ensimmäiset eivät ole niitä muusikoitten parhaita enkä kai ole halunnut tulla tietoiseksi siitä että myös Prince on joskus aloitellut uraansa. Kannattasiko nuo levyt kuitenkin hankkia ja perehtyä niihin ennen kuin siirryn kokonaan 90-luvulle?
Nyt kun olen saanut melko perusteellisesti kuunneltua aikaisemmin hankkimani Princet, päätin tilata niitä lisää. Perehtymisjärjestyksessäni ei ole mitään logiikkaa. Kronologinen eteneminen olisi varmasti toiminut, mutta olen siihen liian malttamaton. Niinpä kirjaston valikoima ja viime aikoina yhä enemmän levykauppojen tarjoukset ovat vaikuttaneet siihen mitkä levyt ovat tulleet tutuksi. Olen kuitenkin yrittänyt keskittyä pääasiassa 80-lukuun. Tällä hetkellä kuuntelussa on erittäin tyylikkäältä ja jopa hienostuneelta vaikuttava Parade, josta innostuneena en voinut enää hillitä itseäni vaan tilasin vastoin aikaisempia puheitani Sign 'o' the Timesin. Tulossa on myös Lovesexy sekä Lovesymbol ja Come. Jostain syystä olen vältellyt Princen kahta ensimmäistä levyä. Yleensä ensimmäiset eivät ole niitä muusikoitten parhaita enkä kai ole halunnut tulla tietoiseksi siitä että myös Prince on joskus aloitellut uraansa. Kannattasiko nuo levyt kuitenkin hankkia ja perehtyä niihin ennen kuin siirryn kokonaan 90-luvulle?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Prinssimme toinen levy, nimikkoalbumi Prince on aliarvostettu: se sisältää monta hienoa biisiä, erinomaista musisointinäytettä ja ensimmäisen Prince-hitin (I Wanna Be Your Lover) ja ensimmäisen Prince-klassikon (I Feel for You). Lyriikat eivät ole sitä huipputasoa, mutta musiikillisesti kultakauden startti.
Minustakin Princen nimikkolevy on se kultakauden avaus, joka kyllä kannattaa hankkia. Paljon parempi kuin For You, joka ei ole kovinkaan tärkeä ja kuuluu mielestäni Princen heikoimpiin esityksiin. Prince-levyllä on I Wanna Be Your Loverin ja I Feel for You:n lisäksi monia muita hyviä biisejä, esim. funk-jammailu Sexy Dancer, rock-biisi Bambi ja kaunis balladi Still Waiting.
Princen nimikkoalbumi ei siis kuulu miehen parhaisiin tekeleisiin, muttei huonoimpiinkaan. Perushyvä albumi; aika samaa tasoa kuin esim. Come tai Musicology. Parempi kuin 3121. Minun mielestäni.
on hyvä albumi. Sen ilmestyessä näytti siltä että miehestä tulee uusi Stevie Wonder, hänessä oli samat ihmelapsen ainekset: maailman paras laulaja, multi-intrumentalisti ja mitä kaikkea. Dirty Mind kuitenkin näytti että äijä onkin paljon härskimpi tapaus kuin tämä musta päivänsäde. Albumi ei kokonaisuutena ole ihan niin pirteä kuin Musicology, mutta on se minustakin jopa parempi kuin hieman yliarvostetut 3121 ja "musta albumi". Ja ihan samaa luokkaa kuin aliarvostetut Come ja Graffiti Bridge.
"Dirty Mind kuitenkin näytti että äijä onkin paljon härskimpi tapaus kuin tämä musta päivänsäde."
Olet toki oikeassa siinä, ettei Wonder Princen Dirty Mindin kaltaisia pervoiluja levyttänyt, mutten kuitenkaan sanoisi, että se oli "musta päivänsäde": tekihän Stevie muutamia 70-luvun kärkevimpiä yhteiskunnallisia kannanottoja, esim. biiseillä Superstition, Living for the City ja You Haven't Done Nothing (jossa taustalaulajina Jackson 5). Princeltäkin löytyy Sign of the Times, erinomainen lyriikka ja kannanotto, mutta Wonder on tainnut yleensä olla tällä saralla aktiivisempi.
Totta kai Stevie Wonder hallitsi myös "siirappiset" balladit, mutta tulkinnan taso esim. kappaleessa You and I on ihan ykkösluokkaa.