käsittelee yksi artikkeli tänään saapuneessa lehdessä. Kyse on suurten ikäluokkien pukeutumisesta. Lieneekö tarkoitus kertoa, että ikäisemme pukeutumisellaan saa itsensä näyttämään kolmekymppiseltä. Kuvissa oli nimittäin tämän ikäisiä malleja. Itse en ainakaan edes halua näyttää kolmekymppiseltä, ihan ylväänä olen kuusvitonen.
Aikuista nuorekkuutta
1943
231348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Olin eilen illalla entisten työkavereiden kanssa iltaa istumassa, syötiin ja juteltiin kaikenlaista. Keskustelimme mm. vaatetuksesta. Eräs meistä, joka on ensi vuonna jäämässä eläkkeelle, sanoi päättäneensä huolehtia itsestään joka arkipäivä vielä eläkepäivinä. Joka aamu hän pukeutisi kauniisti ja huolehtisi siitä meikistä, mitä muutenkin on käyttänyt. Esimerkki toisenlaisesta kenties löytyi hänen lähipiiristään.
Minä pukeudun mielelläni niin hyvin kuin varat ja tyylitaju sallivat. En seuraa enää muotia sillä silmällä, että tuota minunkin on saatava. Katson enemmän kokonaisuutta ja omiin väreihin ja kroppaan sopivia vaatteita. Nappaan kyllä muotivaatteistakin sellaista, mikä mielestäni sopii vaatekokoelmaani.
Olen paikannut pitkään sitä vajetta, mikä oli nuoruusvuosina kun ei ollut varaa muuhun kuin ruokaan ja lainan lyhennyksiin. Mutta nyt olen huomannut, ettei minun tarvitse vaatekauppoja pitää yllä, vähempikin riittää.
Puoleen päiviin oleskelen pyjamassani, luen lehtiä ja vilkaisen internettiin. Ei tulisi mieleenkään meikata aamusta ja pukea epämukavia vaatteita.
Vasta lenkille lähtiessä puen lenkkivaatteet ja sen jälkeen siistiydyn mukaviin pitovaatteisiin.
Kaapissa säilyvät siisteinä virallisemmat vaatteet. En laahustele kaupoissa katselemassa mitään.
Persoonani on näin hyvin edustettu. :D
Tykkään vaatteista mutta en aina viitsi pukeutua kotioloissa.
Olen 64v, enkä muutu napapaidassa tai minihameessa parikymppiseksi.
Panin ihan silmät kiinni ja kuvittelin miltä näyttäisin.
Aika masentava visio tuli silmien eteen.
Olen sellaisiakin mummeleita nähnyt reissuillani.
Monet ovat timmissä kunnossakin mutta kontrasti kasvojen ja muun olemuksen välillä on silmiinpistävä.
Farkkuja pidän kotioloissa, ne ovat ihan mukavat tämänkin ikäiselle.
mikä ihmeen kontrasti?
vastakohta.
Sanopa mitä kontrasti on, mulle on jäänyt alitajuntaan että se liittyy jotenkin vaikkapa kuvan laadun parantamiseen.
Huomasin itsekin että sana ei ollut oikein sopiva, mutta ajattelin että haitanneeko tuo.
Takaa kuin lyseo, edestä kuin museo, kuvaa timmissä kunnossa olevia yliampuvan nuorekkaasti pukeutuvia ihmisiä.
Voisiko sanoa että kontrasti (ero) kasvojen ja muun olemuksen välillä on jotenkin häiritsevä.
Auli-auli
käytät,ahdasmielistä ajattelua kaikkiaan!!
katselin ihaillen pyöreää peppua tiukoissa farkuissa, paksua hopeanvaaleaa poninhäntää, trimmattuja käsivarsia, hilettä laukussa ja vyössä. Ohitin ja ihaillen katselin, lady oli varmasti yli 70 v.
En ole koskaan ajatellut olevani.
Lienenköhän kateellinen kun itselleni ei minihame ole käynyt koskaan, nuorenakaan.
Vai lienenköhän liian kriittinen itselleni.
Enkä välitä siitä miten ihmiset pukeutuvat.
Tuli vain aiheesta mieleen että joskus hätkähdyttää.
Asian vierestä:
Hesarin kuukausiliitteessä oli hiilijalanjäljestä.
Täytin laskurin ja tulos oli todella huono.
Reilut 11000kg.
Ainakin puolella pitäisi vähentää.
Enkä ole edes pahimpia ympäristön saastuttajia.
useimmin pitkiin housuihin, koska ovat niin kätevät, farkut ovat myös suosiossani. Harrastuksiin mennessäni puen ylle siistit arkivaatteet. Tänään kielitunnin jälkeen poikkesin UFF:n myymälään ja löysin sieltä pari kivaa puseroa sekä hameen. Tällä viikolla kaikki vaatteet olivat edulliseen 3 euron hintaan. Sovituskoppeihin oli kova jonotus, mutta eläkeläisellä on aikaa jonottaa. Pintamuotia en seuraa.
Noh, mehän elämme markkinataloudessa ja kaupan pitää tuottaa. Tuottoisimpia aloja ovat kosmetiikka ja pukeutuminen. Kauppa on vihdoin Suomessakin äkännyt, että onhan joillakin eläkeläisillä ja muilla vanhoilla jopa rahaa, peräti tuhlattavaksi asti.
Minusta nämä jutut vanhenemisesta sekä sen estämisestä keinoin millä hyvänsä ovat huvittavia. Varsinkin, kun kirjoittajina ovat suunnilleen 30-40-vuotiaat toimittajat, joiden ainoat kokemukset vanhoista ihmisistä ovat heidän omat vanhempansa, jos nekään. Eli kirjoitetaan siitä, mistä ei tiedetä mitään. Silloin väkisinkin otsikko puhuu vaikkapa aikuisesta nuorekkuudesta, mutta sisältö kertoo kirjoittajan omasta elämäntyylistä ja -tavoista.
Eiköhän edelleen ole niin, että ulkoinen olemus kertoo tavallaan myös sisäisestä ja päinvastoin. Kynsin hampain nuoruudesta kiinni pitävä kertoo
sen pukeutumisellaan ja tulos on käyttäjästä riippuen joko hupaisa tai surkea, harvoin kantajansa olemusta kohottava. Vastaavasti voi kuvitella miltä näyttää parikymppinen joka pukeutuu sinänsä tyylikkäisiin, mutta kuusvitoselle sopiviin vaateparsiin.
Muistaakseni eräs toimittajien ja muiden kirjoittajien kultaisista ohjeista on, että pitää tuntea asia, josta kirjoittaa. Fiksummin sanottuna tutkia taustat ja sisäistää juttu. Monia kymmeniä vuosia kohderyhmää nuoremmalle toimittajalle on mahdotonta asettua vanhemman naisen saappaisiin. Siinä on ristiriita ja siksi jutut ovat huvittavia.
Kaupoissa on sama ongelma eli nykyisten kuusikymppisten ja vaikka kuuvitosten maku on vaatteentekijöille tuiki tuntematonta, koska tekijät itse ovat liian nuoria ja ilmeisesti järki ei vielä ole ehtinyt kaupassa sille tasolle, että älyäisivät ottaa kohderyhmästä makutuomareita.
Mitä tulee sinun juttuusi, olen täysin sama mieltä eli että olen mieluummin ikäiseni näköinen kuin leikin nuorta tyttöstä, jota minusta ei enää millään saa. Ja miksi pitäisi?
oma itseni ja yritän näyttää ikäistäni nuoremmalta. Olen samaa mieltä kuin Fridanna - persoonallisuus peliin!
Luotan myös (useimpien) toimittajien ammattitaitoon, vaikka olisivatkin minua kymmeniä vuosia nuorempia.
Joissakin "muuttumisleikki" tapaisissa jutuissa olen joskus toista mieltä kuin toteuttajat, yleensä meikin, en vaatevalintojen kohdalla.
Kuka muuten lukisi "näytä ikäiseltäsi" tyyppistä juttua? En minä ainakaan, vaikkei ikäni minulle mikään ongelma olekaan. Jos taas jutussa neuvotaan, miten häivyttää muutama vuosi oikeilla vaatevalinnoilla, varmasti luen. Omaa arvostelukykyäni käytän, joskus saa ihan hyviäkin vinkkejä.
En myöskään oikein ymmärrä, onko muka olemassa 60 naisia, jotka eivät halua käyttää samanlaisia vaatteita kuin esim. kolmekymppiset?
Valinnan varaahan on. (Tosin kuluneena kesänä oli lähes mahdotonta löytää muita kuin hihattomia mekkoja). Itse jouduin viime kesänä ostamaan hupparin nuoriso-osastolta, koska muualta ei löytynyt lempi t-paitani päälle sopivaa violettia. Myös farkkujen leikkaus on niin tärkeä, että ne on haettava ehkä enemmän nuorille tarkoitetusta ostopaikasta.
Minä kyllä tunnen oloni välillä aika tyttömäiseksi, ja pyrin näyttämään sen pukeutumisellani. Pukeutuminenhan on viestintää, ja esim. ensivaikutelma on joskus hyvinkin tärkeä.
Haluan antaa viestin; olen voimissani oleva, itsenäinen, ehkä seksikäskin, ehkä joskus naisellisen avutonkin, elämää pelkäämätön nainen.
Miksi itseään täytyy kehua noin kovasti, jos viihdyt nahoissasi? Ei sinun minulle tarvitse vakuutella yhtään mitään, lähinnä tuo kertoo mielestäni epävarmuudestasi, ei suinkaan varmuudesta. Se on outoa, kun ikää on jo ehtoopuolelle saakka.
Tunnen muuten paljon naisia eli tuttujani, jotka eivät halua pukeutua kolmikymppisten tavoin vaikka heidän vartalonsa siihen antaisi mahdollisuuden eli noudattaisi hoikkaa kauneusihannetta. Kolmikympisissä on - jos olet huomannut- myös paljon todella ylilihavia ja muotopuolia.
Mielenkiintoista silti,että olet valinnut nimimerkiksesi sloggit - vanhanaikaisista vanhanaikaisimman brändituotteen, jos olet pukeutumiseltasi kolmikymppisen tasoa ja haluat olla kovinkin nuorekas. Ei oikein vakuuta. Olisko niin,että kirjoitat mielipiteitä vain vastustamisen halusta, koska tyyliisi tämä mielipiteesi ei mielestäni istu lainkaan. Sikäli kun juttujasi olen lukenut aikaisemmin, edustat kyllä sloggityyppiä puhtaasti, ei tule tangat mieleen. Sorry, mutta tämä on vain minun mielipiteeni, todellisuudessa voit olla ihan mitä tahansa. Vaikka mies, jos sikseen tulee. Ja vaikka tangoissa.
Minusta kun jotenkin ns. henkiseen itsenäisyyteen kuuluu se, että ei tarvitse apinoida mitään, ei edes nuorekkuutta ja pirtsakkuutta tai kolmikymppisiä. Ne nuorekkaat ominaisuudet tulevat ikäänkuin kylkiäisinä, kun ja jos on sinut itsensä kanssa. Joku viisas on joskus todennut, että seksi syntyy ensin korvien välissä. Niin tekee aika moni muukin asia.
En mielestäni. Moitin nyt itseäni huonosta kyvystäni ilmaista itseäni selkeästi ja ymmärrettävästi.
Missään tapauksessa en yrittänyt vakuutella sinulle yhtään mitään.
Yritin tuoda esille oman mielipiteeni. Minä siis uskallan olla oma itseni ja olen oma itseni pyrkimällä näyttämään ikäistäni nuoremmalta. Ihan luulen, etten kuulu vähemmistöön tässä asiassa.
Miksi sinä nyt noihin "kolmikymppisiin" jumituit? Ostan vaatteeni naisten vaateliikkeistä tai naisten vaateosastoilta. En ole niissä nähnyt eri osastoja eri ikäisille naisille. Samoilta rekeiltä valitsevat kolmekymppiset ja kahdeksankymppiset, sitä tarkoitin.
Jos nyt kuitenkin joku kauppias saa nerokkaan idean ja laittaa osan kalliista liikeneliöistään kannattomaksi 60 vaateosastoksi, niin osta ihmeessä sinä sieltä, minä löydän edelleen vaatteeni NAISTENosastolta. Jos tarvitsen määrätystä asenteesta kertovaa t-paitaa tai käteviä reisitaskuhousuja, menen todennäköisesti nuoriso-osastolle.
Slogginikin ihmetyttivät sinua. Kuule, ne on tosi seksikkäät ohuenohuen valkoisen pellavamekkoni alla. Noin 8 kymmenestä vastaan tulevasta miehestä yrittää ilmiselvästi tiirailla, onko minulla pikkarit vai ei. Heitä on kiva tarkkailla ja joskus ottaa kujeillen katsekontaktiakin. Ja ainahan ne saa pois. Söpöä hoidettua puutarhaakin on kiva katsella, niin olen kuullut.
Minulla on oma tyylini, mutta pukeudun tilanteiden mukaan, en pyri erottumaan muista.
Ja vielä, en vähättelisi muotitoimittajien, stylistien, suunnittelijoiden, sisäänostajien ynnä muiden ammattitaitoa. Aika koulutettuja nykyään. Monet unelma-ammatissaankin, eiköhän se heijastu osaamisiin ja tekemisiin.
En usko että kukaan haluaa näyttää ikäistään vanhemmalta tai edes ikäiseltään.
En ole ainakaan kuullut, korkeintaan että ei haittaa vaikka näytänkin ikäiseltäni.
Ihan hyvä jos jaksaa ylläpitää nuorekasta olemusta kunhan pysyy kohtuudessa.
Kiva että olet tyytyväinen ulkonäköösi.
Miksi täällä ei voi olla iloinen tai tyytyväinen elämäänsä?
Sloggeja on monia erilaisia malleja, ei taida ihan stringejä olla.
Ei slogeissa mitään vikaa ole.
Ovat hyvin istuvat, pysyvät kuosissaan.
minäkään yhdenkään naisen suusta koskaan kuullut, että haluaisivat näyttää ikäisiltään, tuon mainitsemasi ei haittaa jne. tosiaan kuulee joskus harvoin.
Ei minusta välttämättä tarvitse kohtuudessakaan pysyä nuorekkuutta tavoitellessaan, mutta sitten onkin oltava voimakas persoona ja hyvä tyylitaju.
Esiintyvien taiteilijoiden kohdalla ei tyylitajullakaan taida olla väliä - ellei sitten mitä huonompi sitä parempi! Dannykin varmasti tietää, että hän on stylistien ja muotitoimittajien kestosuosikki esimerkkinä mauttomuudesta. Dolly Parton taisi sanoa, että ette ikinä voi uskoa, kuinka kallista on näyttää halvalta. Itse olen jo vuosia silloin tällöin nähnyt Dollyn tyylisen - ehkä hieman halvemmalla laitetun - n. 60-70 vuotiaan naisen tekoripsineen. Överiksi menee, mutta hän tekee sen tyylillä ja jotenkin liikuttavan uhmakkaasti. Itselläni ei kantti kestäisi, mutta ihailen häntä ja hänen "ikuinen blondi" asennettaan.
Kyllä niitä sloggeja muuten on stringeinäkin, ja sitten sellaisia kivoja saumattomia, joissa vyötärö ja lahkeen suut on kuin harkkosaksilla leikattuja. Aika kalliita vain.
Ne perinteiset on hyviä paitsi istuvuudeltaan, ennen kaikkea siksi, että ne voi pestä 60, valkoiset jopa 95 asteessa. Voi laittaa samaan pyykkiin pyyhkeiden ja lakanoiden kanssa.
piristäjiä ovat nämä ikiblondit. Meidän pikkukaupungissa heitä on kaksi ja toisella on huikeat piikkikorot talvisaappaissakin ja hän se vaan ohittelee nuorempia kaupunkimme mäkisillä kaduilla. Ajattelen kuin sinäkin, ihailen en ivaile.
Pitäisi tuntea asia, josta kirjoittaa... :):):()
Asu vapaa mutta pakollinen.
Paitsi kotona.
Paransin -77 pohjukaissuolen haavani ottamalla kravatin pois kaulastani ja vaihtamalla prässihousut farkkuihin.
Siitä alkoi valaistumiseni joka saavutti nykyisen huippunsa jo pitkäaikaistyöttömyyteni aikana.
Joskus, luumuillessani vaimoni siivellä avec'ina olen, painostuksen alaisena joutunut tinkimään periaatteistani.
Vanhojen rytkyjen käyttäminen saliasusteina edustanee pukeutumiseni nuorekkainta linjaa.
mukava, pehmoinen velourpuku, pitkät housut ja pusero. Farkut venyvät polvista ikävästi, jos niitä pitää kotona.
Käytän kyllä farkkuja joskus pyöräillessäni. En omista tuulipukua, mutta erilaisia pitkiä housuja ja ulkoilutakkeja on kaapissani.
Sporttijumpassa on sitten asu erikseen.
Vaikea on pukeutua erikoisen hienosti, kun aina nousee pyörän päälle, kun lähtee asioille.
Iltamenot ovat sitten erikseen, niitä vain on jo hieman harvemmin.
Kuten laiska-lasse sanoo, asu on vapaa, mutta tuosta pakollisuudesta en tiedä kotioloissa:>D.
Jotkut kankaat ovat kovia ja pisteleviä. Pitovaatteeni ovat melkein kaikki neuleita. Paitsi suorat housut vähän siistimpään käyttöön tarkoitetut.
Tämähän on tietysti höpinää, ei sen enempää .. :)
yksi tärkeä tekijä vaatteita valittaessa. Ja luultavasti suurin osa haluaa pukeutua siten, että korostaa parhaita puoliaan. Tuossa lehtijutussa minua lähinnä ärsytti se, että kuvissa esiintyi niin nuoria naisia. Olisi voitu valita vähän vanhempia ja näyttää, miten pukeutuminen vaikuttaa ulkonäköön. Olin hoikempi nuorena, mutta vaikka laihduttaisin, kolmekymppisen näköistä minusta ei saa, vaikka valokuva otettaisiin takaapäin, eikä tarvitsekaan.
Markkinointia se vaan on, että luodaan ihmisille tarpeita. Oikeastaan aika harva menee mukaan näitten turhiin muuttumisleikkeihin. Mitä olen katsellut ympärilleni tämänkin keskustelun innoittamana.
tarve laittaa vaatetta päälle ilman markkinointiakin.
Mutta vaikka viikunanlehti riittäisi, saattaisin silti hypistellä ja sovitella esim. ruskan värittämää vaahteranlehteäkin. Nainen kun olen.