epätoivon tunne

Suru kaivaa syvältä... Olen itse ollut se bio, jonka luona lapset kävivät kylässä vain. Ihana sijaisperhe antoi lapsille mahdollisuuden, johon en silloin itse pystynyt.
Elämäni oli rauhatonta, muuttelua, väsymystä ja ex-mies joi ja löi. JOs lapset eivät olisi pääseet turvaan, olisin todennäköisesti itsekin jäänyt tuohon suhteeseen ja ehkä kuollutkin jo.

Lapset asuvat nyt luonani, ovat asuneet jo kauan ja elämämme on tavallista, mukavaa elämää.

Nyt seuraan sivusta murhemielin yksihuoltajaa, joka ei vain voi myöntää, ettei jaksa nyt. Työhön ei ole mennyt vuosiin, alaikäisiä lapsia on viisi, joista kaksi käy terapiassa trauma-käytöksen ja sopeutumisongelmien vuoksi.
Lapset eivät enää naura, koulu menee miten kuten ja muuttoja on alle vuodenvälein, koulut, kaverit ja kaikki jää aina. Vain koska yksinhuotaja ei jaksa kohdata ongelmia, vaan muuttaa niitä karkuun.
Tästä ksinhuoltajasta on tullut taitava valehtelija, kaikki on aina ulkopuolisten tekijöiden vika, ja hän on uhri, joka kyllä pärjää, kunhan saa mitä milloinkin keksii pyytää.Näin hän saa jopa sosiaalihuollon rahoituksen jatkuvalle muuttelulleen. Häntä ymmärretään, koska hänellä on vaikea tilanne.

Tiedän itse, miten muutokseen ei löydy voimia, vaikka haluaisikin. Ei pysty kohtaamaan ongelmiaan, kun ei vain enää jaksa. Ja tiedän, miten mahdotonta on myöntää, ettei nyt riitä enää vanhempana. Surettaa.... KOska ymmärrän yksinhuoltajaa, mutta tiedän, että laskun maksavat lapset.
3450
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Tiedät että lapset maksaa loppulaskun ja sinä olet siihen osa syyllinen koska et aikuisena silminnäkijä puutu tilanteeseen!!!

Mene soskuun, sano että sinua ei saa paljastaa ja kerro että olet hyvin huolestunut lasten tulevaisuuden vuoksi. Pyydä heitä juttelemaan yksinhuoltajan kanssa hänen jaksamisestaan. Jos nyt et tee mitään niin kohta voi olla liian myöhäistä sillä kukaan meistä ei halua lukea lisää negatiivisia uutisia lehdistä...

Äänestä

täälläkin kirjoittelevan biologisen vanhemman yhden ominaisuuden, kaikki tosiaan tuntuu olevan aina ulkopuolisten tekijöiden vika ja he ovat uhreja, jotka kyllä uskovat pärjäävänsä, kunhan heille vain annettaisiin taloudellista ym. tukea lisää. Ratkaisu?

Äänestä
  • Mulla juuri eräs tuttava on sellain... Kaikki on muiden vikaa.. Se mikä mua surettaa on se materia millä koittaa ostaa ympäristönsä arvostusta.

    Hän odottaa, että sukulaiset maksavat sohvat sängyt ym... Silti hakee sossusta kaiken ja nyt viimeinen.. Soitti ja kitisi siitä kun sossusta oli tullut 1v lapselle vain lastensänky, vaikka hän nimenomaa halusi tavvallisen aikuistensängyn.

    Sanoin hälle "No mahtuuhan lapsi siinä sängys nukkumaan viel mooooonta vuotta" vastaus oli tyrmistyttävä "No hänellä on lapselle sänky joku sukulainen oli ostanut, mutta kun hän halusi siitä sossun sängystä petauspatjan siihen lapsen sänkyyn ja nyt kun se sänky on lyhyt niin sijauspatjakin liian lyhyt"

    AAMEN!!

    Miksi et suoraan pyytänyt sossusta siihen sulla jo valmiiksi olleeseen sänkyyn vain sijauspatjaa, mitä meinaat tehdä sängylle...

    No se voi mennä roskiin jos kukaan ei osta sitä!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


omat lapset kotona kirjoitti:

Suru kaivaa syvältä... Olen itse ollut se bio, jonka luona lapset kävivät kylässä vain. Ihana sijaisperhe antoi lapsille mahdollisuuden, johon en silloin itse pystynyt.
Elämäni oli rauhatonta, muuttelua, väsymystä ja ex-mies joi ja löi. JOs lapset eivät olisi pääseet turvaan, olisin todennäköisesti itsekin jäänyt tuohon suhteeseen ja ehkä kuollutkin jo.

Lapset asuvat nyt luonani, ovat asuneet jo kauan ja elämämme on tavallista, mukavaa elämää.

Nyt seuraan sivusta murhemielin yksihuoltajaa, joka ei vain voi myöntää, ettei jaksa nyt. Työhön ei ole mennyt vuosiin, alaikäisiä lapsia on viisi, joista kaksi käy terapiassa trauma-käytöksen ja sopeutumisongelmien vuoksi.
Lapset eivät enää naura, koulu menee miten kuten ja muuttoja on alle vuodenvälein, koulut, kaverit ja kaikki jää aina. Vain koska yksinhuotaja ei jaksa kohdata ongelmia, vaan muuttaa niitä karkuun.
Tästä ksinhuoltajasta on tullut taitava valehtelija, kaikki on aina ulkopuolisten tekijöiden vika, ja hän on uhri, joka kyllä pärjää, kunhan saa mitä milloinkin keksii pyytää.Näin hän saa jopa sosiaalihuollon rahoituksen jatkuvalle muuttelulleen. Häntä ymmärretään, koska hänellä on vaikea tilanne.

Tiedän itse, miten muutokseen ei löydy voimia, vaikka haluaisikin. Ei pysty kohtaamaan ongelmiaan, kun ei vain enää jaksa. Ja tiedän, miten mahdotonta on myöntää, ettei nyt riitä enää vanhempana. Surettaa.... KOska ymmärrän yksinhuoltajaa, mutta tiedän, että laskun maksavat lapset.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu