Pekka-Eric Auvisen vanhemmat kertoivat tänään MTV 3:n ohjelmassa "45 minuuttia" ensimmäisen kerran julkisuudessa kokemuksistaan ja ajatuksistaan Jokelan tragedian jälkeen. He ovat rohkeita ihmisiä ja toivon heille voimia vastaanottaa tämäniltaisen ohjelman jälkeen tulevat kommentit.
Näimme tavalliset vanhemmat, jotka ovat olleet tapahtumista yhtä järkyttyneitä kuin jokainen, jonka elämänpiiriä tapaus on henkilökohtaisesti koskettanut. Toivon ns. suurelta yleisöltä ymmärrystä heitä kohtaan. Pelkään joidenkin henkisesti tasapainottomien ihmisten osoittamia syytöksiä vanhempia kohtaan.
Selitykset on turhia, syyllisten etsiminen ja syyttely on turhaa. Moiseen tekoon syyllistynyt on tullut ahdingossaan tiensä päähän ja ammuttuaan ensimmäisen laukauksen, hän tietää, että hänellä ei ole enää paluuta.
Ainoa asia, mitä voimme tehdä on pitää huolta läheisistämme, lapsistamme, ylipäätään kaikista ihmisistä, jotka eivät voi hyvin. Siksi on käsittämätöntä, että lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin ei satsata enemmän. Esim. Seinäjoella vuosikausia hyvin toiminut "Askel askeleelta"-projekti joudutaan lopettamaan ensi vuonna, kun kaupunki ei enää tue toimintaa. Viime kesänä Kriisikeskus Mobile joutui lopettamaan ympärivuorokautisen turvakotina toimimisen ja supistamaan muutenkin toimintaansa, koska kaupunki ei enää tukenut toimintaa.
Tuntuu käsittämättömältä, että tällaisina aikoina, kun lasten ja nuorten pahoinvointi ja turvattomuus vain lisääntyy, ei satsata laajemmin heidän tulevaisuuteensa. Tämän päivän päättäjät eivät ymmärrä olevansa tulevaisuudessa niitä, joiden hyvinvointi ja huolenpito on tämän päivän lasten ja nuorten käsissä.
Jokainen elämä on pelastamisen arvoinen.
Näimme tavalliset vanhemmat, jotka ovat olleet tapahtumista yhtä järkyttyneitä kuin jokainen, jonka elämänpiiriä tapaus on henkilökohtaisesti koskettanut. Toivon ns. suurelta yleisöltä ymmärrystä heitä kohtaan. Pelkään joidenkin henkisesti tasapainottomien ihmisten osoittamia syytöksiä vanhempia kohtaan.
Selitykset on turhia, syyllisten etsiminen ja syyttely on turhaa. Moiseen tekoon syyllistynyt on tullut ahdingossaan tiensä päähän ja ammuttuaan ensimmäisen laukauksen, hän tietää, että hänellä ei ole enää paluuta.
Ainoa asia, mitä voimme tehdä on pitää huolta läheisistämme, lapsistamme, ylipäätään kaikista ihmisistä, jotka eivät voi hyvin. Siksi on käsittämätöntä, että lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin ei satsata enemmän. Esim. Seinäjoella vuosikausia hyvin toiminut "Askel askeleelta"-projekti joudutaan lopettamaan ensi vuonna, kun kaupunki ei enää tue toimintaa. Viime kesänä Kriisikeskus Mobile joutui lopettamaan ympärivuorokautisen turvakotina toimimisen ja supistamaan muutenkin toimintaansa, koska kaupunki ei enää tukenut toimintaa.
Tuntuu käsittämättömältä, että tällaisina aikoina, kun lasten ja nuorten pahoinvointi ja turvattomuus vain lisääntyy, ei satsata laajemmin heidän tulevaisuuteensa. Tämän päivän päättäjät eivät ymmärrä olevansa tulevaisuudessa niitä, joiden hyvinvointi ja huolenpito on tämän päivän lasten ja nuorten käsissä.
Jokainen elämä on pelastamisen arvoinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuntuu käsittämättömältä, että tällaisina aikoina, kun lasten ja nuorten pahoinvointi ja turvattomuus vain lisääntyy, ei satsata laajemmin heidän tulevaisuuteensa. Tämän päivän päättäjät eivät ymmärrä olevansa tulevaisuudessa niitä, joiden hyvinvointi ja huolenpito on tämän päivän lasten ja nuorten käsissä.
----
Todella yhdyn täysin viestisi sisältöön ja toivoisinkin, ettei Auvisten "ulos tuloa" pilata ja rasiteta turhilla syytöksillä.on aina ymmärrettävä, ettei kukaan vanhempi tietoisesti kasvata lastaan ongelmoituneeksi tms, vaan monasti on kysymys ymmärtämätöömyydestä, joka koskee KAIKKIA asian omaisia.
Mutta, edelleen toistan. Eikö paras tapa estää väkivaltaiseen käyttäytymiseen kasvaminen ennalta ehkäisyn kautta.Todellisuus on karua. Jos lapsi/ihminen on kasvanut tähän kehitykseen sisään eli omaa jo nämä kielteiset mielikuvat, niin niistä kasvamionen pois on työn ja tuskan takana ja monasti pysyvä olotila,- jota lievennetään/ei hoitomuoto lääkityksenavulla.Pekan kohdalla ainut mahdollisuus olisi ollut terapia/keskustelu eli pysäyttää tilanne hetkeksi tai kokonaan.
Ihmettelen miksi tänä aikana painotus on vain valmiin "hedelmän" hoitamisessa,- eikä estää tämän hedelmän keittyminen.
Haastattelu oli hyvä ja toivon sydämestäni vanhemmille voimia eteenpäin ja tulevaisuuteen hiljalleen auringon valoa.
tullut mieleen kaivella syitä vanhemmista, joille saattoi toisaalta olla helpotuskin, että jaksoivat kertoa asiasta.
Onneksi heillä oli tukijoita, ystäviä ja sukulaisia; kaikilla ei ole.
panostusta. Lisää psykologeja ja terapeutteja. Ja Kodin vastuuta pitäisi ehkä myös vähentää, mutta se taitaa olla mahdotonta, kun se on jo poistettu. Vai mitä pitää ajatella, jos samassa talodessa ei tajuta sitä, että yksi neljästä jäsenestä asuu netissä oudossa maailmassa ja puhoo kieroja juonia.
Vai mitä pitää ajatella, jos samassa talodessa ei tajuta sitä, että yksi neljästä jäsenestä asuu netissä oudossa maailmassa ja puhoo kieroja juonia.
----
Niimpä.Jotenkin oudoksuttaa kun vanhemmat eivät tiedä mitä samassa taloudessa oleville lapsilleen kuuluu tai liikkuu mielessä.Lie perus syy läsnäolevan ajan puute.
Tänä aikana uskomattoman helposti mahdollistuu perheen jäsen yksinäistymään, vaikka elää samassa taloudessa.On siis lukumääräisesti läsnä, mutta syvällinen yhteys esim. vanhempiinsa puuttuu ja tämä on jo vaarallinen tilanne.
Moni ei tule edes ajatelleeksi, miten merkittävä asia on ruokailla yhdessä kerran pari päivässä tai pitää "tuumailu hetkiä" koko perhe yhdessä.Juuri nämä hetket estävät lapsen kasvamisen kohden yksinäisyyttä.
Siis perheessä KAIKKI kokevat tulleensa huomatuksi ja on valmius olla yhteydessä syvällisemmin.
Mutta se yksilön vapaus ja harrastukset ja työelämä uraputkineen.Aika ei riitä yhteiseen käyttöön, vaan se menee omien "haaveiden" pyörittämiseen.
vaan murhaajia olivat ja ovat hänen kiusaajansa.
Sitä seikkaa on turha kieltää tai kaunistella,
toivottavasti tuntevat syyllisyyttä lopun ikäänsä.
Niin, todella reilu vuosi on kulunut Jokelan tapahtumista ja vähäisen aikaa Kauhajoen murhe näytelmästä.Suomessa on palattu arkeen.
Itse kuvitelin,- jopa haaveilin miten yhteiskunnassa alkaisi pitkäkestoinen keskustelu vanhempien ajan käytöstä ja sen vaikutuksesta lapsen kehitykseen.Siis ongelmien sietokykyyn ja niiden käsittelyyn.
Moni ihminen mieltää, miten arvostettu asia on vanhempien menstyminen, joka vaikuttaa ratkaisevasti läsnäolevaan aikaan perheelle.Lapsille ja puolisolle.
Lapsen sisäisestä maailmasta katsottuna on aivan sama onko Isä/äiti poissa lapsen maailmasta/läheltä lähikapakakassa, politikoimassa, muusikkona, yrittäjänä jne. Lapsen kehitykseen vaikuttaa kielteisesti vain läsnäolvan ajan niukkuus, ei se missä vanhemmat sen ajan viettävät.
Juuri nämä tekijät vaikuttavat lapsen ongelmien sietokykyyn ja tunteiden hallintaan hänen aikuistuessaan.Geneettisillä tekijöillä on tietenkin oma osansa tässä kehityksessä.
Tälläisen lapsen kiusatuksi tuleminen on kuin tulella leikkisi.