Onko muilla vauvakuumeisille ristiriitaisia tuntoja ja ajatuksia?
Olen potenut vauvakuumetta jo pidemmän aikaan. Yksi keskenmeno takana ja kun tulin raskaaksi, käytössä oli ehkäisy. Keskenmeno tapahtunut myös ennen kuin raskaudesta oli varmaa tietoa.
Nyt olisi "otollinen" aika alkaa vakavasti miettiä sitä, voisiko jo yrittää tulla raskaaksi. Minulla on eräs tauti, joka vaikeuttaa raskaaksi tulemista ja lisää todella paljon keskenmenon riskiä. Lääkäri on suoraa suositellut raskaaksi yrittämistä ennemmin aikaisin kuin liian myöhään taudin etenemisen vuoksi. Ikää minulla on vasta 22v.
Olemme mieheni kanssa kihloissa, häitä suunnitellaan jo kovaa vauhtia. Suurempi asunto on tiedossa ja muutto on muutaman viikon kuluttua. Olosuhteet ovat siis hyvät perheenlisäykselle. Molemmilla alkaa opinnot olla loppusuoralla ja kummallakin vakituinen lisätyöpaikka.
Tukiverkostokin on mitä mahtavin ja lapsi olisi toivottu.
SILTI pelottaa ihan kamalasti se kaikki. Lähipiirissä on paljon lapsia, joten tiedän kyllä mitä se vauva-arki tuo tullessaan, ehkä jopa liiankin hyvin (nyt 3v. pikkusiskopuoleni oli vaikea koliikkivauva, lähipiirissä myös synnytyksessä vammautunut lapsi ym.) ja tiedän liikaakin riskeistä ym.ym.
Pelottaa, että teen liian hätäisesti sen ratkaisun yrittää lasta nyt. En osaa kuvitella elämää esimerkiksi vuoden päästä vauvan kanssa ja silti osaan samaan aikaan kuvitella oikein hyvin!
Unelmoin päivittäin vauvasta ja omasta lapsesta. Luen vauva-lehtiä, katselen kaupungilla vauvatarvikkeita ja kadehtien vilkuilen vastaantulijoiden vaunuihin.
Vauvakuume siis on mitä suurin!
Silti se pelkokin on ihan mahdoton.
Mitä jos parisuhteemme kärsii vauvasta?
Mitä jos kadun sitä, etten odottanut (jos siis tulisinkin hetipian raskaaksi) ja viettänyt enemmän aikaa miehen kanssa kahdestaan?
Mitä jos kaikki ei menekään hyvin?
Mitä jos vauva ei olekaan meille nyt hyvä tässä elämäntilanteessa?
Mitä jos nyt emme ala yrittää ja joudumme tulevaisuudessa vitkastelun vuoksi kalliisiin ja raskaisiin hoitoihin saadaksemme vauva?!
Kaikki nämä asiat pyörivät päivästä toiseen mielessä ja en tiedä, mitä tekisin.
Pillerit on jätetty pois puoli vuotta sitten. Käytössä on kondomi ja sehän olisi niin helppo jättää pois...
Miehellä on aikalailla samat ajatukset kuin minullakin. Mieluiten odottelisi vielä ainakin vuoden ennen yritystä, toisaalta ymmärtää sen, että liian kauan ei kannata odottaa, jos tautini etenee.
Olo on niin ristiriitainen! En meinaa öisin saada unta ja asia pyörii päässä melkein koko ajan. En tiedä saanko täältä palstalta mitään, mutta en kaipaa niitä kommentteja: "tee lapsi nyt, ei sitä kukaan kadu" sillä tämä ei minusta pidä paikkaansa. Totta kai vanhemmat melkein aina ovat onnellisia lapsestaan eivätkä vaihtaisi tätä mihinkään, mutta monet ovat kyllä myöntäneet, että olisivat vielä odottaneet ennen lasten saamista, sillä yhteinen aika ennen lapsia on korvaamatonta parisuhteelle.
Niin turhauttavaa, kun ei tiedä mihin päin menisi ja mitä tekisi. Onko tälläisestä ihmisestä edes äidiksi kenellekään?!
Olen potenut vauvakuumetta jo pidemmän aikaan. Yksi keskenmeno takana ja kun tulin raskaaksi, käytössä oli ehkäisy. Keskenmeno tapahtunut myös ennen kuin raskaudesta oli varmaa tietoa.
Nyt olisi "otollinen" aika alkaa vakavasti miettiä sitä, voisiko jo yrittää tulla raskaaksi. Minulla on eräs tauti, joka vaikeuttaa raskaaksi tulemista ja lisää todella paljon keskenmenon riskiä. Lääkäri on suoraa suositellut raskaaksi yrittämistä ennemmin aikaisin kuin liian myöhään taudin etenemisen vuoksi. Ikää minulla on vasta 22v.
Olemme mieheni kanssa kihloissa, häitä suunnitellaan jo kovaa vauhtia. Suurempi asunto on tiedossa ja muutto on muutaman viikon kuluttua. Olosuhteet ovat siis hyvät perheenlisäykselle. Molemmilla alkaa opinnot olla loppusuoralla ja kummallakin vakituinen lisätyöpaikka.
Tukiverkostokin on mitä mahtavin ja lapsi olisi toivottu.
SILTI pelottaa ihan kamalasti se kaikki. Lähipiirissä on paljon lapsia, joten tiedän kyllä mitä se vauva-arki tuo tullessaan, ehkä jopa liiankin hyvin (nyt 3v. pikkusiskopuoleni oli vaikea koliikkivauva, lähipiirissä myös synnytyksessä vammautunut lapsi ym.) ja tiedän liikaakin riskeistä ym.ym.
Pelottaa, että teen liian hätäisesti sen ratkaisun yrittää lasta nyt. En osaa kuvitella elämää esimerkiksi vuoden päästä vauvan kanssa ja silti osaan samaan aikaan kuvitella oikein hyvin!
Unelmoin päivittäin vauvasta ja omasta lapsesta. Luen vauva-lehtiä, katselen kaupungilla vauvatarvikkeita ja kadehtien vilkuilen vastaantulijoiden vaunuihin.
Vauvakuume siis on mitä suurin!
Silti se pelkokin on ihan mahdoton.
Mitä jos parisuhteemme kärsii vauvasta?
Mitä jos kadun sitä, etten odottanut (jos siis tulisinkin hetipian raskaaksi) ja viettänyt enemmän aikaa miehen kanssa kahdestaan?
Mitä jos kaikki ei menekään hyvin?
Mitä jos vauva ei olekaan meille nyt hyvä tässä elämäntilanteessa?
Mitä jos nyt emme ala yrittää ja joudumme tulevaisuudessa vitkastelun vuoksi kalliisiin ja raskaisiin hoitoihin saadaksemme vauva?!
Kaikki nämä asiat pyörivät päivästä toiseen mielessä ja en tiedä, mitä tekisin.
Pillerit on jätetty pois puoli vuotta sitten. Käytössä on kondomi ja sehän olisi niin helppo jättää pois...
Miehellä on aikalailla samat ajatukset kuin minullakin. Mieluiten odottelisi vielä ainakin vuoden ennen yritystä, toisaalta ymmärtää sen, että liian kauan ei kannata odottaa, jos tautini etenee.
Olo on niin ristiriitainen! En meinaa öisin saada unta ja asia pyörii päässä melkein koko ajan. En tiedä saanko täältä palstalta mitään, mutta en kaipaa niitä kommentteja: "tee lapsi nyt, ei sitä kukaan kadu" sillä tämä ei minusta pidä paikkaansa. Totta kai vanhemmat melkein aina ovat onnellisia lapsestaan eivätkä vaihtaisi tätä mihinkään, mutta monet ovat kyllä myöntäneet, että olisivat vielä odottaneet ennen lasten saamista, sillä yhteinen aika ennen lapsia on korvaamatonta parisuhteelle.
Niin turhauttavaa, kun ei tiedä mihin päin menisi ja mitä tekisi. Onko tälläisestä ihmisestä edes äidiksi kenellekään?!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voitko kertoa mikä se sairatesi on? Tuskin on niin harvinainen ettet voisi sitä kertoa? Itselleni diagnosoitiin PCO 9 vuotta sitten ja sanottiin että lapsia pitäisi tehdä heti tai niiden saaminen myöhemmin on epävarmaa. Oli hirveä tilanne ja mietin pääni puhki mitä tekisin. Silloinen poikaystävä ei ollut kovin hyvä isäehdokas. Nyt odotan esikoista ja raskaus alkoi pienin hormooniavuin hyvinkin helposti. Olen tyytyväinen siihen etten aikoinani hätiköinyt.
Voisiko alkuperäinen kirjoittaja tosiaan kertoa sen sairauden nimen? Luulisi ettei hedelmällisyydessä ole vikaa jos on raskautunut ehkäisyn aikanakin.
Haluat selvästi lapsen. Jos sinulla on mies, tuleva aviomies joka on myös suostuvainen lapseen niin mikä on esteenä? Itse ajattelen, että lapsen on oikea aika tulla kun äidistä ja isästä siltä tuntuu. Vaikka nyt aloittaisitte lapsen teon voi tärpätä vasta silloin miehesi vuoden päästä ajankohtana. Mutta jos tärppäisikin nyt heti, niin mieti haluatko häissäsi olla vatsapystyssä vai vasta sen jälkeen.