Poika täytti kolme vuotta, ja mun on pakko mennä töihin koska en saa euroakaan rahaa mistään.
Jos ei olisi isoja lainoja jäisin lapsen kanssa vielä vuodeksi kotiin, mutta kun on!
Syy ahdistukseen on mm. se ettei poika osaa puhua kun muutaman sanan. (Sama oli isolla veljellään, vasta nelivuotiaana tuli selvää tekstiä.) Nyt lapsi siis pitäisi viedä vieraaseen paikkaan jossa kukaan ei ymmärrä!
On arka vieraiden seurassa muutenkin, mutta toisaalta taas hirvittää jos se menee ja läpsäyttää jotain toista lasta siellä hoidossa :/
Osaa pissata pottaan, mutta kakkaa ei millään suostu tekemään kun vaippaan. Onko paha jos kolmevuotiaalla on vielä vaipat? Tietysti koko ajan opetellaan niistä pois.
Nokkamuki on käytössä, sekin varmaan pitäisi vaihtaa mukiin.. Syöntiä pitää vahtia, keitto ei pysy lusikassa.
Pukeminenkaan ei onnistu itsenäisesti, kovasti se kyllä yrittää.
Voiko päiväunista kieltäytyä? Ei ole nukkunut niitä aikoihin, nukkuu muutenkin 12 tunnin yöunet. (Vien hoitoon yhdeksäksi ja haen puoli neljältä.)
Sitten kun oma mielikuvitus vielä käy ylikierroksilla esim. sen päiväkodissa tapahtuneen pakkosyötön johdosta, niin pelottaa ihan hulluna että miten tässä nyt käy jos sattuu vaikka joku sadisti hoitajaksi! Siksi en edes harkitse pph:a, päiväkodissa on sentään enemmän silmiä.
Voiko tämä onnistua? Voiko joku sanoa jotain positiivista tai kannustavaa kun tekee vaan mieli itkeä kun säälittää tuo pikku raukka :(
Jos ei olisi isoja lainoja jäisin lapsen kanssa vielä vuodeksi kotiin, mutta kun on!
Syy ahdistukseen on mm. se ettei poika osaa puhua kun muutaman sanan. (Sama oli isolla veljellään, vasta nelivuotiaana tuli selvää tekstiä.) Nyt lapsi siis pitäisi viedä vieraaseen paikkaan jossa kukaan ei ymmärrä!
On arka vieraiden seurassa muutenkin, mutta toisaalta taas hirvittää jos se menee ja läpsäyttää jotain toista lasta siellä hoidossa :/
Osaa pissata pottaan, mutta kakkaa ei millään suostu tekemään kun vaippaan. Onko paha jos kolmevuotiaalla on vielä vaipat? Tietysti koko ajan opetellaan niistä pois.
Nokkamuki on käytössä, sekin varmaan pitäisi vaihtaa mukiin.. Syöntiä pitää vahtia, keitto ei pysy lusikassa.
Pukeminenkaan ei onnistu itsenäisesti, kovasti se kyllä yrittää.
Voiko päiväunista kieltäytyä? Ei ole nukkunut niitä aikoihin, nukkuu muutenkin 12 tunnin yöunet. (Vien hoitoon yhdeksäksi ja haen puoli neljältä.)
Sitten kun oma mielikuvitus vielä käy ylikierroksilla esim. sen päiväkodissa tapahtuneen pakkosyötön johdosta, niin pelottaa ihan hulluna että miten tässä nyt käy jos sattuu vaikka joku sadisti hoitajaksi! Siksi en edes harkitse pph:a, päiväkodissa on sentään enemmän silmiä.
Voiko tämä onnistua? Voiko joku sanoa jotain positiivista tai kannustavaa kun tekee vaan mieli itkeä kun säälittää tuo pikku raukka :(
Vastaukset 12
Vanhimmat
moniin asioihin, mutta turha on jossitella, elä sure!
Kukin tyylillään!
Siellä on asiantuntijat ja saat apua jokaikiseen asiaan jkoka susta tubntuu vaikealta sen lapsen kohdalla.
Puhut rohkeasti ja pyydät neuvoa ja ohjausta, kyllä se siitä.
Ja kun lapsella on siellä malleja, ety usko, kuinka sukkelaan lapsi oppii kaikennäköistä, jopa kiroomaan! ;D
Kyllä se siitä!
Anna olla sureminen!
Ajattele niin päin, että saat lapsesi lähipiiriin lisää hänestä välittäviä ja huolehtivia aikuisia. Päiväkodin kasvattajat tekevät työtään ja ovat päiväkodissa juuri sinunkin lastasi varten ja toimivat hänen parhaakseen. Saat myös päiväkodista tukea omaan vanhemmuuteesi ja mahdollisuuden jakaa ammattikasvattajien kanssa lastasi koskevat huolet ja ilot. Voitte yhdessä miettiä ratkaisuja vaikkapa pottaongelmiin. Päiväkodissa on myös koulutettu henkilökunta, joka voi antaa heidän näkemyksensä esim. lapsesi puheen kehityksestä, mikä sinua huoletti. (Ei tietenkään mitää diagnoosia, mutta näkemyksen, missä asioissa on vaikeutta jne.) Lapsella on päiväkodin kautta mahdollisuus alkaa saada kuntoutusta kielen kehitykseen, JOS siihen ilmenee tarvetta.
Kun lähdet tällä asenteella, avoimin mielin ja keskustellen tekemään yhteistyötä päiväkodin kanssa, kaikki sujuu varmasti. Ja jos ei suju, otat asian puheeksi ja se ratkaistaan. Kerrot, kun sinusta tuntuu jokin asia pahalta tai huolestuttaa; ja kerrot myös, kun olet johonkin asiaan tyytyväinen tai jostakin asiasta iloinen.
erilaisia lapsia kuin aikuisiakin.
Lapsellasi taitaa olla ( en tee diagnoosia, arvelen) puheen viivästymää ja motoriikan kanssa hankaluutta. Kyllä tällaiset asiat korjaantuvat ajan myötä ja asiantuntijoiden avulla.
Vähemmän on niitä kolme vuotaita vaipoissa enään, mutta ei se mikään tuntematon asia ole.
Eihän sun kokoajan tartte niitä vaippoja pitää, vain kun lasta kakattaa, jätä muut vaipat pois, kyllä se siitä lähtee.
Tiettyjä asioita on vanhempien opetettava lapsilleen, syömistä, mukista juomista (lapset joisi tuttipullosta vaikka kuinka kauan ellei "vaadita" kehitystä, se olisi niin helppoa heille).
Samoin pukemista ja riisumista pitää harjoitella, vaadit yrittämään. autat, mutta et tee kaikkea valmiiksi.
Nukkua ei ole pakko missään, ketään ei saa väkisin nukahtamaan. Luulen että tunnin lepo ja rauhoittuminen vaaditaan kuitenkin joka paikassa. On lapselle tärkeää, vaikka nukkusikin kellon ympäri yöllä. Jos lapsi nukahtaa lepohetkellä, silloin hän on ollut väsynyt.
Tuo särähti vähän korvaa, ettet missään nimessä pph:lle, kyllä heissäkin on sympaattisia ja ihania hoitajia. Osaavat käsitellä lapsia ja jaksavat yksin päivästä toiseen.
Mutta vanhempi saa valita hoitomuodon mikä parhaiten sopii omaan tarpeeseen.
Säälimällä et vie asioita eteen päin, tartu jämäkästi ongelmiin ja niin ne yksikerrallaan siirtyvät historiaan.
minä olen yksi pph ja olen huomannut että on trendi viedä lapset päiväkotiin.
antakaa sille perhepäivähoidolle edes mahdollisuus.
käykää tutustumassa ja päättäkää vasta sitten, ikävää on tuollaiset ikävät tapahtumat,jotka leimaa pph:T. mutta kyllä niitä käy päiväkodissakin. isossa katraassa voi joku unohtua pihalle(omin silmin näin ja toimitin unohtuneen päiväkotiin, vastaus oli vain aha. ei kiitosta tai huolen häivää. tuskin kertoivat vanhemmille.), kaikki on mahdollista tässä elämässä.
Menee asian vierestä, mutta: onko lapsesi kehitykseen puututtu neuvolassa?
Meillä on kehitysvammainen poika, jonka kehitystä tarkkaillaan tietysti vielä tarkemmin kuin tavislapsen.
Mutta esim tavallisesta mukista olemme opetelleet juomaan jo 1 vuotiaasta lähtien.
Puhumisen opetteluun kiinnitetään huomiota, ja koska tiedetään että se viivästyy, jo puolivuotiaana meillä aloitettiin tukiviittomien käyttö.
Eipä siinä mitään, jokainen kehittyy omaa tahtiaan. Mutta esim jos on puheen kehityksen häiriö, viittomien määrätietoinen käyttö auttaa lasta kommunikoimaan jne.
Ja jos jotain tavanomaisesta poikkeavaa voitaisiin lapsesta huomata (en tarkoita että näin välttämättä olisi teillä), voisitte saada Kelalta rahallista tukea, ilmaisen päivähoidon ja muut tarpeelliset terapiapalvelut päälle.
se saattaa olla kehitysvammainen, jos tarvii vielä nokkamukin ja vaipat.
Kiitos vastauksista, ehkä tässä vaan tarvitaan reippautta yksi jos toinenkin, turhaa murehtia tulevaa..
Ihan tottahan se on että pojan valmiudet voisivat olla paremmatkin jos oltaisiin itse oltu aktiivisempia opettamaan.
Puheterapeutilla on käyty, kehoitti tulemaan puolen vuoden päästä uudestaan jos ei puhetta ala kuulua.
Isoveljensä puhe alkoi siis myöskin myöhään.
Varmasti suuri osa perhepäivähoitajista onkin ihania ja ammattitaitoisia ihmisiä, anteeksi jos loukkasin!
3-vuotis neuvolaan on aika tilattuna, varmasti sieltä saan lisäapua.
Kiitos :)
rohkein mielin vaan hoitoa aloittamaan. Reilusti kerrot siellä hoitopaikassa millainen poika on:
mitä osaa ja mitä ei osaa. Ole ylpeä omasta lapsestasi ja siitä millainen hän on, äläkä pyytele anteeksi jos nyt kotona on joidenkin taitojen harjoittelu jäänyt vähemmälle: kun poika pääse toisten lasten seuraan, varmasti alkaa arkihommat luistamaan (syöminen, pukeminen) nopeasti. Terveisin yksi pph:)
Mikäli poikasi ei osaa vielä puhua niin nimenomaan päiväkotiin menohan on parasta lääkettä puhumaan oppimiselle. Se, etteivät muut välttämättä heti ymmärrä kannustaa/pakottaakin opettelemaan sitä puhumista. Myös arkuus muihin ihmisiin saa "harjoitusta" kun näkee muitakin lapsia. Arkuuden pelko muihin lapsiin tuskin poituu sillä, että lasta suojellaan muiden näkemiseltä ja pidetään vain kotona. Muutkin asiat varmasti kehittyvät harjoittelun myötä. Voithan aina keskustella päiväkodin henkilökunnan kanssa.
Alku voi olla lapselle vaikeaa, mutta joskus on pakko aloittaa opettelu. Ainahan uudet tilanteet on hankalia. Uskon, että ajankanssa lapsi varmasti tottuu uuteen hoitopaikkaan.
Kai se vähän kuuluu äitiyteen, että murehtii omaa lastaan ja tunteet pinnalla itselläkin alkuun...
myös takapakkia, kun huomaa ettei puhu niin hyvin kuin muut ja ei sitten halua yrittääkään enää. Voi kokea tulevansa kiusatuksi, jos muut lapset eivät saa puheesta selvää ja puhuvat tästä asiasta tyyliin "toi ei osaa puhua" tai jankuttavat samaa asiaa monta kertaa kun eivä ymmärrä, mitä lapsi on sanonut.
En siis sano, että päiväkoti ei olisi oikea paikka, vaan sitä että voi tulla myös takapakkia ja "jumiutumista", ei kaikkia lapsia kannusta toisten lasten esimerkki. Se on kyllä huomattu esim. ruokailu ja wc-tilanteissa monesti.
Niin ahdistaa minuakin viedä lapsi hoitoon, mutta pakko se on. Eroa on vain siinä, että minun lapseni joutuu hoitoon jo 9 kk ikäisenä. Voisipa olla kolme vuotta kotona, mutta ei vain ole varaa.
Eikä se minun 9-kuinenkaan puhu, käytä pottaa, ei edes juo muuten kuin tissistä vielä. Eikä juurikaan kiinteitä suostu syömään. Ei kävele, jotenkuten konttaa toivottavasti jo hoitoon mennessä. Vierastaa kamalasti. Hoitopäivät tulevat järjettömän pitkiksi, kun hoitopaikka on ihan väärällä puolella kuntaa, joten joudun ajelemaan edes takaisin mennen tullen. Ja työmatka on pitkä. Mutta ei voi mitään, pakko on töihin mennä, että saadaan asuntolainaa maksettua.
sinuna lykkäisin hoitoon viemistä vielä muutaman kuukauden, vaikka olisi tiukempaakin.. sen verran että lapsi saa aikaa vierottautua rintaruokinnasta, ja oppii varmaan vuoden ikäisenä jo kävelemäänkin :)
kyllä pankin kanssa voi sopia laina asioista.
9kk ikäinen on kyllä turhan pieni päiväkotiin!