Mitkä arvot hallitsevat meidän maailmassamme?
Millaisia ajatuksia seuraava tarina herättää Sinussa?
Eräällä varojenkeräämisillallisella koulun hyväksi, jota kävivät lapset,
joilla oli oppimisvaikeuksia, yhden oppilaan isä piti puheen, jota kukaan
läsnäolijoista ei tulisi koskaan unohtamaan. Kaikki, mitä Jumala tekee, on
täydellistä. Kuitenkin minun poikani, Shay, ei pysty oppimaan asioita
samalla tavalla kuin toiset lapset. Hän ei ymmärrä asioita niin kuin toiset
lapset ymmärtävät. Missä Jumalan suunnitelma näkyy minun poikani kohdalla?"
Yleisö meni hiljaiseksi. Isä jatkoi. "Minä uskon, että kun Jumala tuo
maailmaan Shayn kaltaisen lapsen, astuu esiin mahdollisuus ymmärtää
Jumalainen Suunnitelma. Ja se tulee esille siinä, miten toiset ihmiset
kohtelevat tuota lasta."
Sitten isä kertoi seuraavan tarinan: Eräänä päivänä hän ja Shay olivat
kävelleet puiston ohi, missä Shaylle tutut pojat olivat pelaamassa
pesäpalloa. Shay kysyi: "Luuletko että he antaisivat minunkin pelata?" Isä
tiesi, että useimmat pojista eivät haluaisi Shayta joukkueeseensa. Mutta hän
ymmärsi myös, että jos Shay saisi luvan pelata, se antaisi Shaylle myös
suuresti kaivatun tunteen kuulumisesta joukkoon.
Isä lähestyi yhtä kentällä
olevista pojista ja kysyi, saisiko Shay tulla mukaan pelaamaan. Poika katsoi
ympärilleen nähdäkseen, mitä mieltä hänen joukkuetoverinsa olivat, mutta
kukaan ei sanonut mitään. Niinpä poika teki päätöksen itse ja sanoi: "No, me
olemme kuusi juoksua häviöllä ja menossa on kahdeksas sisävuoro. Shay voi
kyllä tulla meidän joukkueeseemme, ja me yritämme saada hänet lyöntivuoroon
yhdeksännellä sisävuorolla."
Kahdeksannen sisävuoron loppupuolella Shayn joukkue sai muutaman juoksun
lisää, mutta oli yhä kolme juoksua häviöllä. Yhdeksännen sisävuoron alussa
Shay laittoi räpylän käteensä ja pelasi takakentällä. Vaikka yhtäkään palloa
ei lentänyt siihen suuntaan, Shay oli ilmiselvästi onnessaan kun sai olla
mukana kentällä ja hymyili suu korvissa isälleen, joka vilkutti hänelle
kentän laidalta. Yhdeksännen sisävuoron loppupuolella Shayn joukkue sai taas
juoksun.
Nyt olisi ollut Shayn vuoro tulla lyömään, mutta pesillä oli
ajolähtö. Antaisiko joukkue tosiaan Shaylle lyöntivuoron tässä tilanteessa,
jolloin he varmasti menettäisivät mahdollisuutensa voittaa peli?
Yllättävää kyllä, maila annettiin Shaylle. Kaikki tiesivät, että kunnon
lyönti olisi mahdottomuus, sillä Shay ei osannut edes pidellä mailaa oikein,
saati tähdätä palloon.
Kuitenkin Shayn tullessa lyömään syöttäjä astui pari
askelta lähemmäs syöttääkseen pallon Shaylle pehmeästi, niin että tämä saisi
edes hipaistuksi palloa. Ensimmäisellä syötöllä Shay huitaisi mailalla
kömpelösti ohi. Syöttäjä astui vielä pari askelta lähemmäksi ja heitti
pallon pehmeästi Shayta kohti. Shay heilautti mailaa ja tällä kertaa osui
palloon, joka töpsähti maahansyöttäjän lähelle. Syöttäjä poimi pallon maasta
ja olisi helposti voinut heittää sen ykköspesälle,jolloin Shay olisi palanut
ja peli olisi päättynyt siihen; mutta sen sijaan hän heittikin pallon
korkeassa kaaressa kohti kentän oikeaa laitaa, kauas ykköspesän vahdin ulottumattomiin.
Kaikki rupesivat huutamaan: "Shay, juokse ykköspesälle! Juokse
ykköspesälle!" Shay ei ollut ikinä eläessään juossut ykköspesälle. Silmät
selällään ja säikähtäneenä hän nyt juoksi sinne maahan piirrettyä viivaa
pitkin.
Kaikki huusivat: "Juokse kakkospesälle! Juokse kakkospesälle!" Shayn
ehdittyä ykköspesälle kentän oikealla laidalla oleva pelaaja oli saanut
pallon kiinni ja olisi voinut nyt heittää sen suoraan kakkospesälle, niin
että olisi tullut palo; mutta hän ymmärsi, mitä syöttäjä oli ajanut takaa,
ja heitti hänkin pallon korkeassa kaaressa kauas kolmospesän yli. Shay
juoksi kohti kakkospesää ja hänen edellään olevat joukkuetoverit juoksivat
kolmospesän kautta kotiin. Kun Shay pääsi kakkospesälle, siellä oleva
vastapuolen pelaaja juoksi hänen luokseen, käänsi hänet kohti kolmospesän
suuntaa ja huusi: "Juokse kolmoselle!" Ja kun Shay kiersi kolmospesän,
kaikki pojat molemmista joukkueista huusivat: "Shay, juokse kotiin!" Shay
juoksi kotipesään ja hänelle hurrattiin sankarina, joka oli lyönyt
kotijuoksun ja saanut aikaan sen, että hänen joukkueensa voitti pelin.
"Tuona päivänä", sanoi isä hiljaisella äänellä kyynelten valuessa pitkin
hänen poskiaan, "pojat niistä molemmista joukkueista auttoivat tuomaan
palasen jumalaista suunnitelmaa tähän maailmaan.
Ja nyt tarinan jälkisanat. Me kaikki lähetämme sähköpostissa tuhansia
vitsejä asiaa kahdesti ajattelematta, mutta kun on kysymys sellaisen viestin
lähettämisestä, joka liittyy elämässä tehtäviin valintoihin, ihmiset
harkitsevat toisenkin kerran että kehtaako tämmöistä nyt lähettää. Jos
ajattelet lähettää tämän viestin eteenpäin, postituslistallasi eivät ole
oikein "sopivia" vastaanottamaan tämänkaltaista viestiä. Se henkilö, joka
lähetti tämän viestin sinulle, uskoo siihen, että jokaisella meistä on
merkitystä.
Meillä kaikilla on päivän mittaan tuhansia mahdollisuuksia auttaa toisiamme.
Niin monet näennäisesti vähäpätöiset kanssakäymiset ihmisten välillä
asettavat meidät valintatilanteeseen: välitämmekö eteenpäin tämän kipinän?
Vai jätämmekö väliin tilaisuuden, jolloin maailma
tulee vähitellen entistä kylmemmäksi?
Millaisia ajatuksia seuraava tarina herättää Sinussa?
Eräällä varojenkeräämisillallisella koulun hyväksi, jota kävivät lapset,
joilla oli oppimisvaikeuksia, yhden oppilaan isä piti puheen, jota kukaan
läsnäolijoista ei tulisi koskaan unohtamaan. Kaikki, mitä Jumala tekee, on
täydellistä. Kuitenkin minun poikani, Shay, ei pysty oppimaan asioita
samalla tavalla kuin toiset lapset. Hän ei ymmärrä asioita niin kuin toiset
lapset ymmärtävät. Missä Jumalan suunnitelma näkyy minun poikani kohdalla?"
Yleisö meni hiljaiseksi. Isä jatkoi. "Minä uskon, että kun Jumala tuo
maailmaan Shayn kaltaisen lapsen, astuu esiin mahdollisuus ymmärtää
Jumalainen Suunnitelma. Ja se tulee esille siinä, miten toiset ihmiset
kohtelevat tuota lasta."
Sitten isä kertoi seuraavan tarinan: Eräänä päivänä hän ja Shay olivat
kävelleet puiston ohi, missä Shaylle tutut pojat olivat pelaamassa
pesäpalloa. Shay kysyi: "Luuletko että he antaisivat minunkin pelata?" Isä
tiesi, että useimmat pojista eivät haluaisi Shayta joukkueeseensa. Mutta hän
ymmärsi myös, että jos Shay saisi luvan pelata, se antaisi Shaylle myös
suuresti kaivatun tunteen kuulumisesta joukkoon.
Isä lähestyi yhtä kentällä
olevista pojista ja kysyi, saisiko Shay tulla mukaan pelaamaan. Poika katsoi
ympärilleen nähdäkseen, mitä mieltä hänen joukkuetoverinsa olivat, mutta
kukaan ei sanonut mitään. Niinpä poika teki päätöksen itse ja sanoi: "No, me
olemme kuusi juoksua häviöllä ja menossa on kahdeksas sisävuoro. Shay voi
kyllä tulla meidän joukkueeseemme, ja me yritämme saada hänet lyöntivuoroon
yhdeksännellä sisävuorolla."
Kahdeksannen sisävuoron loppupuolella Shayn joukkue sai muutaman juoksun
lisää, mutta oli yhä kolme juoksua häviöllä. Yhdeksännen sisävuoron alussa
Shay laittoi räpylän käteensä ja pelasi takakentällä. Vaikka yhtäkään palloa
ei lentänyt siihen suuntaan, Shay oli ilmiselvästi onnessaan kun sai olla
mukana kentällä ja hymyili suu korvissa isälleen, joka vilkutti hänelle
kentän laidalta. Yhdeksännen sisävuoron loppupuolella Shayn joukkue sai taas
juoksun.
Nyt olisi ollut Shayn vuoro tulla lyömään, mutta pesillä oli
ajolähtö. Antaisiko joukkue tosiaan Shaylle lyöntivuoron tässä tilanteessa,
jolloin he varmasti menettäisivät mahdollisuutensa voittaa peli?
Yllättävää kyllä, maila annettiin Shaylle. Kaikki tiesivät, että kunnon
lyönti olisi mahdottomuus, sillä Shay ei osannut edes pidellä mailaa oikein,
saati tähdätä palloon.
Kuitenkin Shayn tullessa lyömään syöttäjä astui pari
askelta lähemmäs syöttääkseen pallon Shaylle pehmeästi, niin että tämä saisi
edes hipaistuksi palloa. Ensimmäisellä syötöllä Shay huitaisi mailalla
kömpelösti ohi. Syöttäjä astui vielä pari askelta lähemmäksi ja heitti
pallon pehmeästi Shayta kohti. Shay heilautti mailaa ja tällä kertaa osui
palloon, joka töpsähti maahansyöttäjän lähelle. Syöttäjä poimi pallon maasta
ja olisi helposti voinut heittää sen ykköspesälle,jolloin Shay olisi palanut
ja peli olisi päättynyt siihen; mutta sen sijaan hän heittikin pallon
korkeassa kaaressa kohti kentän oikeaa laitaa, kauas ykköspesän vahdin ulottumattomiin.
Kaikki rupesivat huutamaan: "Shay, juokse ykköspesälle! Juokse
ykköspesälle!" Shay ei ollut ikinä eläessään juossut ykköspesälle. Silmät
selällään ja säikähtäneenä hän nyt juoksi sinne maahan piirrettyä viivaa
pitkin.
Kaikki huusivat: "Juokse kakkospesälle! Juokse kakkospesälle!" Shayn
ehdittyä ykköspesälle kentän oikealla laidalla oleva pelaaja oli saanut
pallon kiinni ja olisi voinut nyt heittää sen suoraan kakkospesälle, niin
että olisi tullut palo; mutta hän ymmärsi, mitä syöttäjä oli ajanut takaa,
ja heitti hänkin pallon korkeassa kaaressa kauas kolmospesän yli. Shay
juoksi kohti kakkospesää ja hänen edellään olevat joukkuetoverit juoksivat
kolmospesän kautta kotiin. Kun Shay pääsi kakkospesälle, siellä oleva
vastapuolen pelaaja juoksi hänen luokseen, käänsi hänet kohti kolmospesän
suuntaa ja huusi: "Juokse kolmoselle!" Ja kun Shay kiersi kolmospesän,
kaikki pojat molemmista joukkueista huusivat: "Shay, juokse kotiin!" Shay
juoksi kotipesään ja hänelle hurrattiin sankarina, joka oli lyönyt
kotijuoksun ja saanut aikaan sen, että hänen joukkueensa voitti pelin.
"Tuona päivänä", sanoi isä hiljaisella äänellä kyynelten valuessa pitkin
hänen poskiaan, "pojat niistä molemmista joukkueista auttoivat tuomaan
palasen jumalaista suunnitelmaa tähän maailmaan.
Ja nyt tarinan jälkisanat. Me kaikki lähetämme sähköpostissa tuhansia
vitsejä asiaa kahdesti ajattelematta, mutta kun on kysymys sellaisen viestin
lähettämisestä, joka liittyy elämässä tehtäviin valintoihin, ihmiset
harkitsevat toisenkin kerran että kehtaako tämmöistä nyt lähettää. Jos
ajattelet lähettää tämän viestin eteenpäin, postituslistallasi eivät ole
oikein "sopivia" vastaanottamaan tämänkaltaista viestiä. Se henkilö, joka
lähetti tämän viestin sinulle, uskoo siihen, että jokaisella meistä on
merkitystä.
Meillä kaikilla on päivän mittaan tuhansia mahdollisuuksia auttaa toisiamme.
Niin monet näennäisesti vähäpätöiset kanssakäymiset ihmisten välillä
asettavat meidät valintatilanteeseen: välitämmekö eteenpäin tämän kipinän?
Vai jätämmekö väliin tilaisuuden, jolloin maailma
tulee vähitellen entistä kylmemmäksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
istui kerran bussissa terveen, hauskannäköisen nuorukaisen viereen. Tämä vammainen poika laittoi kätensä nuorukaisen otsalle ja tämä puolestaan oli heti leikissä mukana. "Ai onko mulla mielestäsi kuumetta" ja niin juttu jatkui.Tuli uskomattoman hyvä mieli. Poikahan olisi voinut olla sellainen joka vaivautuu ja vaihtaa ehkä istumapaikkaa.