Kuuluukohan tämä tänne... Hmm..
Eli meillä tilanne se että olemme isän kanssa tehneet keskinäisen sopimuksen ilman sossun tätejä että isä on lapsensa kanssa joka toinen viikko to-su.
No, nyt on tullut tällainen ilmiö vastaan että isi ei ehdi ottaa lasta torstaina kun on niin paljon hommia jne...
On minullakin hommia vaikka kuinka paljon, olisi joskus kiva tehdä jotain yksinkin eikä aina vasta sitten kun lapsi nukkuu...
Mikä menee väärin?
Miksei tämä homma toimi?
Eikö isä halua tavata lastaan?
Pitäisi lähteä reissuun huomenna, tavarat pakata tänään, värjätä tukkaa, silittää vaatteita, leipoa isänpäiväkakkuja ja vaikka mitä. Teenkö kaiken taas yöllä kun lapsi nukkuu...
Antakaa vinkkejä miten tämän touhun saisi toimimaan
Eli meillä tilanne se että olemme isän kanssa tehneet keskinäisen sopimuksen ilman sossun tätejä että isä on lapsensa kanssa joka toinen viikko to-su.
No, nyt on tullut tällainen ilmiö vastaan että isi ei ehdi ottaa lasta torstaina kun on niin paljon hommia jne...
On minullakin hommia vaikka kuinka paljon, olisi joskus kiva tehdä jotain yksinkin eikä aina vasta sitten kun lapsi nukkuu...
Mikä menee väärin?
Miksei tämä homma toimi?
Eikö isä halua tavata lastaan?
Pitäisi lähteä reissuun huomenna, tavarat pakata tänään, värjätä tukkaa, silittää vaatteita, leipoa isänpäiväkakkuja ja vaikka mitä. Teenkö kaiken taas yöllä kun lapsi nukkuu...
Antakaa vinkkejä miten tämän touhun saisi toimimaan
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kaikki paperille.
ei lapsen ja etävanhemman väliset tapaamiset menekään kuten itse haluaisi niiden menevän.
Etävanhemman EI OLE pakko ottaa lastaan luokseen,jos hän ei itse halua lastaan luokseen ottaa..siitä ei ole olemassa erillistä LAKIA tai sanktioita luvassa.
Pitäisi myös erottaa mikä on parisuhde ja mikä vanhemmuutta.
Et voi määrätä entistä kumppania enää,eikä se auta vaikka kuinka kiukkuais ja purnais tuollaista tapaamattomuus tilannetta vastaan.
Kuitenkin teillähän on upea tilanne kun isä pitää lastaan luonaan useamman päivän peräkkäin.Ei tuollaista tilannetta ole monellakaan..
Sinulla on siis vain yksi lapsi?Sanoisin että kyllä yhden lapsen kanssa selviää,ja todellakin yöaikaan ehtii vaikka mitä..ja jos oisit halunnut tehdä kaikkea kivaa yksin..ois ehkä kannattanut jäädä lapsettomaksi.Sillä lapsi vaatii vuosien ajan lähivanhemman aikaa..siinä jää kyllä monet "omat menot"väliin.
Taidat nauttia toisten mollaamisesta. Vedä kuule se yksikin vehje päähäsi ja pakene vuorille!
Sullakin taitaa olla sama tilanne, että yksin olet jäänyt lapsesta eron jälkeen suunnilleen vastuuseen. Noin se usein menee, että omaa aikaa ei sitten jää. No marttyyriasenne kantaa pitkälle, kun valittelee sukulaisilleen ja kaikille, miten paska mies on kun ei lastaan halua nähdä.
Ja itse tunnollisesti jaksaa rakastaa ja huolehtia, eikä voi itsellekään oikein myöntää, että tarvistisisi omaakin aikaa, kun kokee syyllisyyttä lapsen heitteillejätöstä suunnilleen.
Ja olevansa huiono äiti, kun on omiakin mielihaluja, pelkästään lapsen miellyttämisen sijasta.
Kun pitäsisi se uusi miesystäväkin löytää jostain. Vaan kun ongelma on miehissä se ettei heitä yhtään kiinnosta ne sun lapset oikeasti. sinusta he ovat kiinnostuneita ehkä, lapset tulevat siinä riesana ja rasitteena sitten samassa paketissa. Jos vielä olet ylihuolehtiva kanaemo, niin olet vain yhdenillan tuttavuus tai vakipano jollekin parempaa etsivälle.
Sellasta se elämä on, kannattiko erota?
Kuulehan, kun ihan omasta menneestä elämästäni kirjoitin.
Ei ole lasteni isä pitänyt tapaamisajoista kiinni 5.teen vuoteen,kun on uusperheelliseksi muuttunut.
Kuitenkin, totesin jo varhain eroni jälkeen sen sen että toista ihmistä ei voi määrätä, eikä pakottaa ottamaan lapsiaan vastentahtoisesti.
Siihen ei auta sosiaalityöntekijä, ei lastenvalvoja ei oma kiukku eikä muille purnaaminen.
Aloin ajatella omien lasten kanssa olemisen rikkautena, en rasitteena.
Mietin keinoja miten muutoin selviäisin työn-ja opiskelun, lastenhoidon järjestämisessä.Opiskelin yöaikaan, kun ei muuta mahdollisuutta ollut.
Itsellä oli 5 lasta, ja kaikki oli suht pieniä.Ei ollut mummoja tai pappoja apuna..silti selvisin.
En koe että minun tarvitsisi vetää mitään päähän ,kaunis ihminen ei tarvitse muuta kuin hymyn huulille;)
kirjallinen sopimus on hyvä, mutta ei velvoita etävanhempaa ottamaan lasta silloin, lapsella on oikeus tavata etää silloin. Jos etä joskus peruu, joku hölmö lähi alkaa kostaa ja kiristää. Tai jos lähi ei saa mieleisiään elareita yms. laittaa lapsen soittamaan "en halua tulla, eihän ole pakko" Kun löytyy ihana isäpuoliehdokas, isällä ei olekaan muuta tekoa kun raha- ja lahja-automaatti.
Täältä on turha apua ja ymmärrystä hakea.
Toivottavasti te joilla se yksi ainoa harmaa aivosolu viettää päivänsä jahdaten omaa häntäänsä olette tyytyväisiä turhanpäiväisiin kommentteihinne.
Mitä jos menisitte kadulle ja jäisitte rekan alle.
Mitäs jos olisit ihan faktoja puntaroinut ennenkuin päätit a) kersan tehdä b) erota ?? Tämä yhtälö harvoin tuottaa tyytyväisiä osapuolia.
Ja turha odottaa että se etä istuu kättäsi pitelemässä eronne jälkeen. Elää elämäänsä uusin kortein eteenpäin, tukeutumatta sinuun, ja niin kannattaa sinunkin tehdä, seistä omilla jaloillasi.
Olet lähivanhempi, elä sen mukaan. Lapsi on elämäsi keskipiste ja iso osa sisällöstä pari vuosikymmentä eteenpäin.
Lapsi on elämäsi keskipiste seuraavat kaksikymmentä vuotta, eikö se pitäisi olla myös etälle, vaikka erottu ollaankin? En tiedä pitääkö näille kommenteille itkeä vai nauraa. Puhutaan silmät kirkkaina lapsen edusta, mutta ... en tiedä?
kauniin sanan "lapsen etu"oman etusi tilalle.
Sinähän se omaa aikaa kaipasit, ei lapsi!
Kerroit mitä SINÄ haluaisit tehdä..ja kiroilit kun et haluamaasi saa.
Kun lapsi on pieni hän tarvitsee enimmäkseen äitiään..myöhemmin,kasvaessaan lapselle isän merkitys korostuu.
Tämä teksti siis ap.lle.