Miten minusta tuli minä
tällainen rakenteeltani
kummallisten hermosäikeiden
kolottavien lonkkien
niskan ja hartioiden kokonaisuus ?
Mukanani raahautuvat
kivuliaat vuodet
toinen toisensa perään.
Olenko itkenyt jo itkuni loppuun
luovuttanut
antanut periksi nakertajille
niille
jotka odottavat että luhistun ?
En, en ole
elän vieläkin vaikka onnun
odotan huomista
odotan jotain suurenmoista tapahtuvaksi
vaikka en edes itse ymmärrä
mitä se voisi olla.
Olkoon Luojani minulle armollinen.
tällainen rakenteeltani
kummallisten hermosäikeiden
kolottavien lonkkien
niskan ja hartioiden kokonaisuus ?
Mukanani raahautuvat
kivuliaat vuodet
toinen toisensa perään.
Olenko itkenyt jo itkuni loppuun
luovuttanut
antanut periksi nakertajille
niille
jotka odottavat että luhistun ?
En, en ole
elän vieläkin vaikka onnun
odotan huomista
odotan jotain suurenmoista tapahtuvaksi
vaikka en edes itse ymmärrä
mitä se voisi olla.
Olkoon Luojani minulle armollinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pystyn samaistumaan runosi tunnelmaan. Aamulla, kun luin runosi, olo oli lohduton. Sitten pieni ihme ja minulle soitettiin toisesta työpaikasta. Vaihdan viikon päästä uuteen paikkaan :). Kokeilua sekin, mutta olen ainakin liikkeellä. Ei minua ole vielä nakerrettu loppuun :)).
onnittelut ihmeestäsi ja kiitos kommentoinnista.
Elämä on toisinaan lohdutonta, punon runoihini
nekin tunnelmat.
Ikä
ikä on pirullinen asuja minussa
eikä se kysy
haluatko kivun tänne taikka tuonne.
Sen hyväksyn jo
ja luovuttajaksi minusta ei ole
kaikkien taistelujeni
itkujen ja romahdusten jälkeen.
Minulla on henkinen olkapää
johon voin tukeutua
hän kuuntelee, ymmärtää
lohduttaa.
Olen jotain erityistä hänelle
en uskalla toivoa edes enempää
riittää
että tiedän hänen olemassaolonsa
ja sen
että hän on huomennakin tässä.