rakkauteni virrat
jäätyneet
sydän roudassa
lepäämässä
unohtamassa
odottamassa
uutta kevättä
lämmintä aikaa
joka saapuessaan
sulattaa roudan
avaa huokoset
rakkaudelle
ikiroutaa pelkään
että kevät ei
tulekaan
että lämpö ei riitä
sulattamaan
kohmeista maata
jäistä virtaa
onko iäksi jäätyneet
siemenet
joista kevään lämpö saa
kasvamaan
uudet rakkauden kukkaset
jäätyneet
sydän roudassa
lepäämässä
unohtamassa
odottamassa
uutta kevättä
lämmintä aikaa
joka saapuessaan
sulattaa roudan
avaa huokoset
rakkaudelle
ikiroutaa pelkään
että kevät ei
tulekaan
että lämpö ei riitä
sulattamaan
kohmeista maata
jäistä virtaa
onko iäksi jäätyneet
siemenet
joista kevään lämpö saa
kasvamaan
uudet rakkauden kukkaset
Vastaukset 15
Vanhimmat
...selkosanaista ja hyvin luettavaa runosi...
Pidin paljon, hieno vertaus rakkaudettomuutta ikiroutaan. Voimakkaita sanavalintoa, upea kokonaisuus. Tykkäsin!
Ikiroudan kylmettämä sydän tekee ihmisestä katkeran... Surullista.
Kiva kun pidit ja kiitos kaikista sanoistasi.
...hyvin ajateltu -routa,
yhä syvemmälle kouransa työntää
sydämen porstuaakin ylettää itsensä
mutta ei pidemälle pääse
kun sydämen leivinuunissa jatkuva toivekas
tuli palaa.
odotusta uuden kevään uusista aluista,
laittaa nyt rakkauden siemenen itämään
niin kesällä se on menoa jo!!!!
minä tykästyin heti runoosi
ja jotenkin mukavasti kosketti
siispä hyvän hyvä hyvä iivee!!!
sydämessä leivinuuni? tuotapa en ole tullutkaan ajatelleeksi...täytyykin yrittää pitä toivon tulta yllä:-) Hitsi. kun alkoi ajatuksissa vilisemään erilaisia uuneja...Ei senttään, ei niistä taida runoa syntyä.
Siemen ei idä kylmässä massa :-(
Mitäs sitten, jos kaikki siemenet tuhoutuvat, kun liian kylmään maahan kylvää?
Kiitos taas kovin kauniista sanoistasi!
¤¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¤
Pimeys laskeutunut
niin mittaamattomaksi ajaksi
Vain öljylamppuni lämpö
sitä käsilläni suojaan
Epävarmat askeleeni
kohti tuntematonta
On heiveröinen enää
sydämeni syke
Sitä koskaan kuuleeko kukaan
Ja kuitenkin -
Toivoni vie eteenpäin
Kevään vihreää oksaa halajan
Sinne kotini - Sinne -
Luoksesi
¤¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¤
Pidin ja palijon, hienosti kirjoitettu runosi joka vei ja Murukulta...'viikviik',,,, ;þ
tuo runosi, kiitos siitä, ja kiitos palautteesta
jotenkin voin kuvitella tuon matkan sinun runosi sanoin...
...mikä täällä vikisee? Taitaa ulkoa kuulua jotain :-)
Minä kirjottauduin ulos ja olin heti pihalla,,,:O
kirjoitettu. Pidin paljon tästä runon sisällöstä (pohdiskeleva) ja kirjoitustyylistä!
Kiva, kun kävit ja kiva, kun pidit. Kiitos.
Kätketty syvään multaan,
sielä odottaa aikaa,
usein matkalla tuntuu,
jäätynny ikijäähän.
Elämä
se vain jaksaa
uutta odottaa
"kasvamaan
saa uuden rakkauden kukkaset"
iivee..
runos tuntemusten tien,
tuttua sydänen kieltä.
Sinulle iltapäivääs lämmin ajatus.Liisa
kiitokset runollisesta, kauniista palautteesta.
Toivon kipinöitä sinunkin päiviisi.
Ei ne ole mihinkään jäätyneet iivee,
kyllä ne vielä herää - olen ihan varma siitä.
Ymmärrän kyllä tuntemuksesi koetun jälkeen, mutta
usko ystäväni siihen, että uudet rakkauden kukka-
set herää vielä henkiin.
Koskettava, surullisen haikea on runosi.
Joskus, kun oikein rypee itsesäälissä, ei usko, että mitkään kukkaset enää herää henkiin...
Mutta ehkä jo huomenna maailmaa katsoo jo uusin silmin, entistä kirkkaampana kaiken näkee. Ja taas on helppo uskoa tulevaisuuden kantavan.
Kiitos sanoistasi ja kannustuksesta.
Surullinen runosi,
ja niin taiten olet kirjoittanu,,
,,,,,,,,,,,kiitos,,
,,tirpusen uamuhali lämpöinen,
maalaa taivaallesi hehkuvia lieskoja~~
usko pois, kyllä se rakkauden siemen on niin vahva, et se nousee sieltä vielä,,,,,
,,hehkuunsa~~
kyllä lämmittävät...lieskat, kiitos :-)
yölintu tulisin siivenlyönnein
lailla tulilinnun
ajatuksin hehkuvin
lämpöä hehkuu ympärilleen
missä vain viivähtää...
tsirp...