Sävelen sen,
jonka kerran sain kuulla,
hipaisee siipi kastuu.
Vedenkalvoon
sävelet piirtyy,
hienovaraisuus,
jää väräjää.
Pääskyseni
Sinuun siipiis,
sanoitus syvin,
syvimmät, herkimmät.
Kasvattaneet
salojen hiljaisten,
hiljaisten virtojen,
hyväilevän väreen.
Antejaan
uskottu sydän kanna,
ainoaa.
Eroittuu,eroittuu
lentää yllä
suuri parvi.
Sinua
Vain Sinua kaipuuni tuuli,
syvintäs, herkintäs,
kuulla.
Pääskyseni
siipes hipas,
väreilee soimaan jää.
jonka kerran sain kuulla,
hipaisee siipi kastuu.
Vedenkalvoon
sävelet piirtyy,
hienovaraisuus,
jää väräjää.
Pääskyseni
Sinuun siipiis,
sanoitus syvin,
syvimmät, herkimmät.
Kasvattaneet
salojen hiljaisten,
hiljaisten virtojen,
hyväilevän väreen.
Antejaan
uskottu sydän kanna,
ainoaa.
Eroittuu,eroittuu
lentää yllä
suuri parvi.
Sinua
Vain Sinua kaipuuni tuuli,
syvintäs, herkintäs,
kuulla.
Pääskyseni
siipes hipas,
väreilee soimaan jää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on tämä runosi,
lennosta jälki jäi
koskettava,
kaipaava.
iivee.
kiitos vierailustas
voimia päivääs..Liisa
miten tämäkin runosi soljuu, hipaisee kuin höy-
henen kosketus tai linnun siipi.
Tuo veden kalvolle piirtyvä sävel, joka jää värä-
jämään - upea ilmaisu. Mutta niin on koko runo-
kin, kauneutta ja herkkyyttä tulvillaan. Kaipaus-
takin, johon kaikkeen on taas vaikeaa löytää oi-
keita sanoja Liisa.
Kiitän, koska luin taas yhden äärettömän kauniin
runon.
Ohut on uus kasvannu kalvo
aistein näkee
lukee siipien hipaisuja.
lindalindal1
Sinä siihen lähelle
tiedätkö
lämmin hipaisu,kiitos.
Valoa perjantaipäivääs.Liisa
Hiljalleen, nautiskellen lukea täytyy runosi,
jotta se virtaisi niin kuin on tarkoitus.
Kiitokseni runostasi, Liisa, liitän tähän,
mukvaa lukea herkkää liitoa illassa! :)
Sinne maailmaan, sielä hoitohuone.
Hiljaa virtaa syvät veet,
ei ne pärsky, ei meteliä pidä.
MURUU...
Koitellaas siipiimme mitä tänää
Sinulle tielles uusia löytöjä.Liisa