Meille on syntynyt pieni vauva juuri perheeseen ja meillä on myös isompiakin lapsia,minulla edel.liitosta sekä mieheni edel.suhteesta eli kunnon uusperhe meillä.en todellakaan tiedä enää mitä tehdä mutta mieheni äiti on jotenkin niin muuttunut minua kohtaan,tuntuu että tein mä mitä tahansa lapsiin liittyviin niin aina mä teen sen väärin,kaikki kasvatukseen liittyvätkin niin aina hän keksii siihen jotain sanottavaa ja se et hän morkkii kovasti silleen"piilona"minun lastani,kuinka hän on aina se syypää kaikkeen ym,hänellä kun on ylivilkkaus niin hänet on helppo leimata kaikkeen,näissä omissahan ei tietenkään löydy mitään vikaa mutta kaikki mitä perheessä tapahtuu lastenkin välillä ni kaikki on lapseni vika,en kestä tätä enää,mitä mä teen,lähteäkkö pois vai jäädäkkö?tiedän että tästä pikkusesta kuukauden ikäisestä vauvasta tulee kova riita mihinkä se jää asuu,kertokaa joku mitä pitää tehä
aivan kauheeta
mä en vaan kestä
8586
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei se anopille kuulu. älä anna tunkea teidän perheeseen!
mä ottaisinkin mutta hän kun käy täällä päivittäin ja en saa mieheltäni tukee tähän mitenkään,kaippa mulla ei oo oikeutta sanoa kuka tääl käy ym,eihän minun lapseni oo täällä muille mikään paitsi tietysti puolikas vaaville mut muille.
Eikös tunnu mojovalta, kun syrjitään? Täällä monet kaltaisesti uusiot syrjii ja haukkuu miehen LASTA! Arvaatkos nyt miltä se tuntuu lapsesta, kun isän nainen ei laske häntä tulemaan isän luo, tai haukkuu hulluksi ja haisevaksi?? Mikä kumma siinä on että kun itseään haukutaan ja syrjitään, siitä nousee kauhea meteli, mutta sitten itse ollaan valmis syrjimään ja haukkumaan toisia, varsinkin miehen ex vaimoa ja lapsia! En sano että sinä niin tekisit, mutta näin se yleensä menee, ainkin täällä kun näitä lukee.
Anoppisi on kateellinen sinulle, koska hän kokee sinut uhaksi (yllättävän tavanomaiselle) äiti-poika-suhteelleen. Iäkkäämmän naisen elämänasennetta et saa muutettua, joten älä suotta tuhlaa energiaasi häneen. Älä alistu, älä myötäile, äläkä hermostu. Kuittaa anopin morkkailut yksinkertaisilla kysymyksillä kuten:
"Miksi ajattelet noin?"
"Miksi haluat minun tietävän mielipiteesi?"
Heh, ei saisi naureskella, mutta avautumisestasi tuli mieleen oma ex-anoppini. Hänellä on neljä poikaa joista jokainen on eronnut kahteen kertaan- ex-miniöitä on siis 8kpl. Jokaisella pojalla on myös (taas) uudet vaimot ja pienet vauvat sekä lapset edellisistä suhteistaan. Mieti mikä soppa! Huh. Anoppi ei ota stressiä uskottomuuteen taipuvaisten poikiensa tekemisistä, mutta kyllä sen ymmärtää ettei aika voi kaikkeen riittää - hän kun on ottanut tärkeimmäksi tehtäväkseen "kouluttaa" kaikki miniänsä (14kpl!!!) kunnon äideiksi. Itse en näe häntä parhainpana roolimallina...;)
Siis v...tu jos äijä on tommonen äitisyndrooma idiootti, niin laita se läppäsemään tai lähde itte.
tartte tommosta sietää kenenkään. Se ämmä on joku fukin pirttihirmu joka haluaa olla tärkeä ja kokee sut nyt uhkaksi kun olet sen ainokaisen pojan vienyt.
Joo pistä anoppi ojennuskeen sen miehes kautta. Sanot sille tohvelisankarille, että valittee sut tai äitinsä. Olisi jo miehenkin aika itsenäistyä ja irrota äitinsä helmoista ja alkaa olla mies.
Sinä olet tehnyt päätöksen ja teit yhden lapsen maailmaan lisää ko.miehen kanssa.Nyt on vaan jaksettava ja lopetettava välittämästä anopin sanomisista.Voithan sä sanoa sille suoraan ja kysyä,mikä mättää.Jos se suuttuu niin voi voi.Mä en tajua,että tehdään lapsia ja sitten aletaan vikisemään.Eikähän yh-ihmisiä ole ihan kylliksi.Teillä on oma elämä eikä se ole anopin elämää.Voihan sitä yhteydenpitoa hiukan vähentääkkin ja puhua vielä miehn kanssa asiasta.
kohteliaasti mutta napakasti, että "Tämä on MEIDÄN perhe, ja MEILLÄ tehdään näin. Ja jos sinä et voi sitä hyväksyä niin ole hyväksymättä, mutta älä ole koko ajan arvostelemassa ja valittamassa. Mielipiteesi on jo tullut selväksi."
Ja pyydät lopettamaan sen lapsesi syyttelyn.
Asioihin ei varmastikaan tule muutosta, jos sinä et uskaltaudu itseäsi ja lastasi puollustamaan.
jota anoppinsa jatkuva puhuminen omista asioistaan /puuttuminen joka asiaan kiukutti..siispä jälleen kerran kun anoppi tuli visiitille ja aloitti puhumaan itsestään...alkoi ystäväni samalla kertoa asioita ja tekemisiään ..eipä tajunnut anoppi sitä, ettei toinen kuuntele häntä lainkaan vaan puhuu omiaan..KOSKA tuo anoppi ei omannut kuuntelemisen taitoa,ei empatiaa..no, olipahan ystävälläni myöhemmin hauskaa kun mietti tapahtunutta.
Kuvittelis että nykyajan anopit ovat ns. valistuneita,ja ymmärtävät miniöitänsä paremmin..mutta niin toisin vain on.
Anopille merkitsee vain se miniä kuka on tehnyt yhteisen lapsen poikansa kanssa...muilla ei oo väliä.