Haluaisin tietää teidän kokemuksi
karjalankarhukoirasta. Minkä luonteisia..?
Haukkuvatko?!
karjalankarhukoirasta. Minkä luonteisia..?
Haukkuvatko?!
Karjalankarhukoira...
niina
6481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
koiramme lehdessä oli juttua metsästysliitteessä.
naapurissa on kohta puolivuotias pentu ja ei se
niin kauheasti hauku. Vain kun joku toinen koira
tms. kävelee sen näköpiiriin.
Hurjan suuri se on ja tarvii kunnon koulutuksen.
Siitä saa hyvin helposti vihaisen, joten
kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta peliin.
Sitten se taisi vielä olla reviirinsä vartija
eikä hyväksy mielellään muita koiria...
Omistan sekarotuisen koiran, jossa on osa
kyseistä rotua. Jos hankit sellaisen koiran,
muista että se on kasvatettu metsästykseen ja se
on myös vallitseva piirre. Oma koirani on kova
ajamaan eläimiä linnuista ja oravista isompiin...
joten irtiolo on hankalaa.
karjalankarhukoira
on yhdenihmisenkoira jäyhä ja voimakas
luottaa hyvin--. tottelee hyvin
ei ole kovin varhaiskypsä - ainakaan uroot
on paljon lonkkavikaisuutta, joten kannattaa
kuvauttaa
ei hauku jos asiat on hyvin turhaan voi joskus
esiintyä vihaisuutta kaksi samaa sukupuolta
olevaa koiraa saattaa olla pitovaikeuksia
reviiristä on iso riita
erinomainen koira ei pitäisi ottaa ellei metsälle
voi viedä --kora kärsii elle voi viettejään
toteuttaa
meidän perheeseenkin meinattiin ottaa
karjalankarhukoira, mutta kasvattaja
sanoi ettei sovellu perhekoiraksi (ku-
ten sanottu: yhenihmisenkoira)
niinpä päädyimme lapinkoiraan, eikä
ole kaduttanut!
Kannatan lapinkoiria! Ovat varmaan 'helpompia'
kuin karjalan karhukoira. Meillä on kaksi
paimensukuista, pienehköjä. Painavat
viitisentoista kiloa. Terveitä ovat aina olleet,
iloisia ja seurallisia, toimeliaita, oppivat kun
opettaa, kilttejä (olen kuullu joistakin
ärtsyistä uroksista toisia uroksia kohtaan, mutta
ei ole tavallista). Paimensukuisilla ei
perinnöllistä, mikähän se nyt oli nimeltään?,
verkkokalvonrappeumasairautta - virallisen linjan
lappareilla n. 1-2% ?- . Lonkat yleensä aina ok,
elävät 15-vuotiaaksikin. Erivärisiä, varsinkin
paimensukuisissa, joka ns maatiasrotu
(alkuperäinen saamelaisten poro paimennuksessa
käyttämä koira) ja sitä kasvattavat ihmiset
sanovat 'ylläpitävänsä sen monimuotoisuutta' eli
ei ole 'kiellettyjä' värejä
eikä 'kropparajoituksia'(on sirompia ja vähän
vankempia jne) ja turkin karvan pituus saa
vaihdella.. Meillä on toinen punaruskea ja toinen
sudenvärinen, molemmilla valkoiset tassut ja
kaulusta, ja kuonon päällä piirto. Meidän
urokset, isä ja poika, 7 ja 2-vuotiaat tulevat
erinomaisesti toimeen keskenään. Tykkäävät
kaikista ihmisistä!! (Ihan liikaakin) Puolustavat
kyllä omaansa tarpeen tullen aika hurjasti.. No,
joo.. Ihan tässä aloin tyrkyttää.. Mutta
tykkäisin varmasti karjalan karhukoirastakin!!
Tosin minulle se olisi ehkä vähän vaatelias..
Hei, minulla on ollut sekarotuinen karhukoira
jossa oli puolet sakemannia. Koirani oli kyllä
puhtaasti yhden ihmisen koira ja epäluuloinen
vieraita kohtaan. Hyvällä koulutuksella rodusta
saa kyllä yhteiskuntakelpoisen ja mahtavan
kaverin, mutta lapsiperheeseen en suosittele.
Haukkuminen ei kuulunut koirani tapoihin mutta se
ulvoi ikävystyessään. Metsästyskoira tarvitsee
paljon liikuntaa ja muuta puuhaa.