parvoa liikkeellä

Olen kuullut että ko. parvovirus tarttuu myös
rokotettuihin koiriin. Riskiryhmiä ovat vanhat ja
pennut, joten kannattaa olla varovainen ja
välttää koirapuistoja.
Oma pentuni täyttää 1 v. heinäkuussa ja saisi
silloin tehosteen mutta otettiinpa varmuuden
vuoksi eläinlääkärin suosituksesta jo nyt parvo
rokote.

Suomeen on tullut pysyäkseen parvo eli koirien
verinen ripuli, joka on erittäin vaarallinen. Jos
koira on alakuloinen ja ruokahaluton, mittaa sen
lämpö peräaukosta, sillä parvo alkaa kovalla
kuumeella ja vasta myöhemmin tulevat muut oireet,
oksennus ja ripuli joka muuttuu veriseksi. Koiran
normaalilämpötila on noin 38 astetta.
Tartunnan saanut pentu on aina saatava
tiputukseen, vaikkei se kovasti oksentelisi ja
ripuloisikaan, sillä kuume aiheuttaa
sydänlihastulehduksen, johon pentu sitten kuolee.

Parvovirus todettiin koiran ripulin aiheuttajaksi
70-luvulla, jolloin tauti levisi nopeasti ympäri
maailmaa. Parvoviruksen arvellaan syntyneen
mutaation (perintötekijöiden muutoksen) kautta
jostakin toisesta lähisukuisesta viruksesta.
Suomessa ensimmäinen parvovirusdiagnoosi tehtiin
v. 1980.
Suurin osa parvoa sairastavista aikuisista
koirista saa niin vähän oireita, ettei omistaja
huomaa tautia lainkaan. Koiralla saattaa olla
löysiä ulosteita ja se syö hieman normaalia
huonommin tai se on vain väsynyt. Myös rokotettu
koira saattaa oireettomana kantaa tartuntaa.
Virus lisääntyy nopeasti jakautuvissa soluissa
esim. suolen limakalvossa ja luuytimessä.
Virukset leviävät ympäristöön ulosteessa ja koira
saa siitä tartunnan suun kautta. Parvotartuntaa
esiintyy koko maassa jatkuvasti. Parvoripuli on
ongelma nimenomaan kenneleissä, joissa on koko
ajan eri ikäisiä pentuja. Kenneleiden tuleekin
huolehtia siitä, että kaikki koirat on
säännöllisesti rokotettu parvorokotteella. Jos
emillä on parvovirusvasta-aineita joko
rokotuksesta tai sairastetusta infektiosta
johtuen, pennut saavat suojan ensimmäisten
viikkojen ajaksi emän maidosta saatujen vasta-
aineiden avulla. Tämä suoja riittää yleensä
ainakin 5-6 viikon ikäiseksi, jos kaikki pennut
ovat saaneet riittävästi ternimaitoa elämänsä
ensimmäisen vuorokauden aikana. Pitkittyneen
synnytyksen tai keisarinleikkauksen vuoksi
pentueessa voi olla erilaisen vastustuskyvyn
omaavia pentuja.

Parvovirus on erittäin kestävä taudinaiheuttaja,
joka sietää pH- ja lämpötilamuutoksia sekä monia
desinfektioaineita. Suotuisissa olosuhteissa
virusta löytyy ulosteen tahraamissa
kenneltiloista jopa kuukausia. Tärkeintä on
puhdistaa tilat ja ulkotarhat mahdollisimman
hyvin. Desinfektioaineiksi sopivat esim.
Parvocide ja Virkon S.

Jos kennelissä on ollut parvo-ongelmia tai on
syytä pelätä sellaisten ilmaantumista,
suositellaan pentujen rokotusta 6- ja 8-
viikkoisina elävällä tai tapetulla
parvorokotteella. Oma kokemukseni
parvoepidemiasta ja sen taltuttamisesta
rokotusten avulla ovat hyvät. Kesken
kennelepidemiankin ovat 5- ja 7- viikkoisina
tapetulla parvorokotteella rokotetut pennut
säilyneet terveinä, kun kaikki sitä aikaisemmat
rokottamattomat pennut ovat sairastuneet (ja osa
niistä kuollut). Aikainen rokotusajankohta
valittiin siitä syystä, että osa pennuista
sairastui jo 7-viikkoisina. Parvon itämisaika on
alle 5-6 vuorokautta, joten pennut rokotettiin
varmuuden vuoksi jo 5-viikkoisina. Se auttoi ja
kliininen tauti saatiin häviämään. Varmasti osa
näistä rokotetuistakin pennuista sairasti taudin
oireettomana tai hyvin vähäisin oirein.
Kennelissä on jatkettu kaikkien pentujen
rokotuksia 6- ja 8- viikkoisina ja tilanne on
ollut rauhallinen.

Tyypilliset parvoripulin oireet ovat väsymys,
ruokahaluttomuus, oksentelu ja verinen ripuli.
Vastaavia muutoksia voivat aiheuttaa myös
coronavirus, vierasesineet, bakteerien
aiheuttamat suolistotulehdukset yms.
Parvodiagnoosin voi varmistaa ottamalla ns.
kaksoisverinäytteet (ensimmäinen heti oireiden
alettua ja toinen verinäyte kahden viikon
kuluttua), jolloin osoitetaan parvovirusvasta-
aineiden nousu. Laboratoriossa voidaan osoittaa
itse taudinaiheuttaja ulosteesta, jos näyte on
otettu heti taudin puhjettua. Ruumiinavauksessa
parvo-oireet ovat tyypilliset, mutta diagnoosin
saaminen siinä tilanteessa auttaa tietenkin vain
kennelin muita koiria.