Mitä mieltä ihmiset olette kahden koiran kohdalla noista sukupuolista?
Tilanne siis se, että talossa ennestään seropi-uros ja mietinnässä toisen koiran otto. Minulle kelpaisi narttu, mutta isäntä haluaisi kovasti urosta, ja hänen koira nimellisesti olisikin. Pentue on kiikarissa, mutta ongelmana myös se, että rotuyhdistelmä on vaativa. Siinä on rottweileria ja toista voimakasluonteista koiraa.
Nykyinen koiramme on 4v ja luonteeltaan toisia koiria kohtaan kiltti, mutta jos paikalle sattuu toinen dominoiva uros, syntyy melko varmasti tappelu. Alistuvista uroksista ei välitä ja nartut tottakai kelpaa myös. Pentujen kanssa tietysti myös hyvää pataa.
tämä kiikarissa oleva yhdistelmä tulee kasvamaan isommaksi ja massavammaksi kuin nykyinen, mutta esim siskoni nuoremman uroksen kanssa ei ole ollut ongelmia vaikka onkin suurempi, kun minun koirani on ollut pomo sille pennusta asti.
Mieheni on jostain syystä sitä mieltä, että haluaa urospennun, tai ei ollenkaan. Minä taas haluaisin ylipäänsä sen pennun, ja harmittaa jos hän ei suostu ottamaan narttua, eikä kukaan suosittele kahta urosta saman katon alle.
Minulla on omat epäilykseni myöhemmästä valtataistelusta, mutta toisaalta, tiedän ihmisiä, joilla useampikin voimakasrotuinen uros saman katon alla, ja hyvin menee...
Pitäisikö sitten vain tuoda joululahjana se pikkuruinen tyttöpentu, ja toivoa, että isännän sydän sulaa lopulta...?
Tilanne siis se, että talossa ennestään seropi-uros ja mietinnässä toisen koiran otto. Minulle kelpaisi narttu, mutta isäntä haluaisi kovasti urosta, ja hänen koira nimellisesti olisikin. Pentue on kiikarissa, mutta ongelmana myös se, että rotuyhdistelmä on vaativa. Siinä on rottweileria ja toista voimakasluonteista koiraa.
Nykyinen koiramme on 4v ja luonteeltaan toisia koiria kohtaan kiltti, mutta jos paikalle sattuu toinen dominoiva uros, syntyy melko varmasti tappelu. Alistuvista uroksista ei välitä ja nartut tottakai kelpaa myös. Pentujen kanssa tietysti myös hyvää pataa.
tämä kiikarissa oleva yhdistelmä tulee kasvamaan isommaksi ja massavammaksi kuin nykyinen, mutta esim siskoni nuoremman uroksen kanssa ei ole ollut ongelmia vaikka onkin suurempi, kun minun koirani on ollut pomo sille pennusta asti.
Mieheni on jostain syystä sitä mieltä, että haluaa urospennun, tai ei ollenkaan. Minä taas haluaisin ylipäänsä sen pennun, ja harmittaa jos hän ei suostu ottamaan narttua, eikä kukaan suosittele kahta urosta saman katon alle.
Minulla on omat epäilykseni myöhemmästä valtataistelusta, mutta toisaalta, tiedän ihmisiä, joilla useampikin voimakasrotuinen uros saman katon alla, ja hyvin menee...
Pitäisikö sitten vain tuoda joululahjana se pikkuruinen tyttöpentu, ja toivoa, että isännän sydän sulaa lopulta...?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kertomasi perusteella en todellakaan suosittele toisen uroksen hankkimista talouteenne. Kirjoitat nimittäin, että nykyinen koiranne on dominoiva, eikä (luonnollisestikaan) tule juttuun muiden dominoivien urosten kanssa. Suurella todennäköisyydellä urosrotkulasta löytyy dominanssia ja murkkuiän jälkeen valtataistelut kahden uroksen välillä saattavat olla verisiä - eivätkä ne välttämättä koskaan tule toimeen keskenään.
Narttu olisi kyllä hyvin paljon järkevämpi valinta. Mietin vain miksi miehesi ei narttua missään tapauksessa halua? Voisitteko keskustella ajan kanssa asiasta ja pohtia sitä nartun hankintaa ihan rauhassa?