Vuohista

2 pukkia(n.8kk),välillä tuntuu että ne on todellinen maanvaiva...karkailevat aitauksestaan,jos ei muuten niin kiipeävät aidan yli,syövät kaiken mikä eteen tulee,siellä missä on vuohia on autot todellisessa vaarassa,nimittäin mikä olisi niiden mielestä hauskempaa kun pomppia auton katolla...Meille joku sanoi näin "Vuoheton mies on huoleton mies" ja todella se pitää paikkansa...
Tuttavani kertoi tarinan vuohipukista joka pienenä oli päässyt taloon sisälle ja sitten isompana sitä ei päästetty,niin niimpä se päätti sitten rikkoa talon oven ja mennä sisään kutsumatta...että näissä ötököistä löytyy voimaa vaikka ei ehkä heti uskoisi.

Sari kirjoitti:

2 pukkia(n.8kk),välillä tuntuu että ne on todellinen maanvaiva...karkailevat aitauksestaan,jos ei muuten niin kiipeävät aidan yli,syövät kaiken mikä eteen tulee,siellä missä on vuohia on autot todellisessa vaarassa,nimittäin mikä olisi niiden mielestä hauskempaa kun pomppia auton katolla...Meille joku sanoi näin "Vuoheton mies on huoleton mies" ja todella se pitää paikkansa...
Tuttavani kertoi tarinan vuohipukista joka pienenä oli päässyt taloon sisälle ja sitten isompana sitä ei päästetty,niin niimpä se päätti sitten rikkoa talon oven ja mennä sisään kutsumatta...että näissä ötököistä löytyy voimaa vaikka ei ehkä heti uskoisi.

Lue lisää

Vuohi, eläin jhohon todellakin muodostuu viha- rakkaussuhde!
Kun meitin neiti tuli taloon se oli reilu kolkytsenttiä pieni ja IIIIIIIIIIIIHANA! Kaikki rakasti sitä. Ensimmäiset onbgelmat ilmeni, kun sen piti jäädä yksin aitukseen. -MYY, kuului pihalta.- MYYY-YY,MYY-Y, se huusi niin että lähes kilsan päässä asuvat tulivat katsomaan, että missä rääkätään lasta.
No, vaaville haniktittiin sitten paikka naapurin tallilta. Pari yötä neiti pysyi n.120 cm korkean karsinanoven takana, mutta yksi kaunis kerta vaavi olikin minua jo ovella vastassa. Siitä lähtien Hänen Korkeuttaan on pidätellyt vain kattoon asti suojattu hevoskarsina.
Puskeminen alkoi muutaman kuukauden iässä. Humps, himps pienet sarvet viilsivät lasten masuja innokkaan vuohen hyppiessa takajaloillaan häntä heiluen ja niskavillat "hurjasti" pörhöllään. Pian neiti puski jo aikusiakin (minua ei onneksi). Vikaa ei ystävästäni ole saatu oikeen korjattua tähän päivään mennessäkään (neiti on 3 ja puoli vuotta). On Hän sentään vähän hurjimmista ajoistaan rauhottunut.
Hänen Korkeutensa on myös kova maistelemaan kaikkea (eteisen verhoja, äidin kukkia, maalia, kaljapullonkorkkeja, tupakantumppeja ym, ym , ym...) Lisäksi herkut maistuvat neidille. Hän on hyvin tietoinen missä kotonamme on piparikaappi ja köpöttelee sisälle hakemaan herkkunsa.
Neidille myös sattuu ja tapahtuu paljon. Hän on mm. pudonnut laiturilta veteen, tippunut tyhjään öljytynnyriin, jäänyt kaatuvan oven alle ja muuta pientä...
Tämä tais nyt vähän venähtää, mutta voimme neidin kanssa luvata, että jos otat vuohen, ei elämästäsi häppeninkiä tule puuttumaan!
emmi

P.S Käytännön vinkki : Opeta kilisi heti vaavina sorkkien vuolemiseen, tisujen käsittelemiseen, remmiin.. ym SÄÄSTYT SUURILTA ONGELMILTA, KUN ANNAT ELÄINLÄÄKÄRIN POLTTAA LAAPIKSELLA KILIN SARVET POIS!!!!!

emmi kirjoitti:

Vuohi, eläin jhohon todellakin muodostuu viha- rakkaussuhde!
Kun meitin neiti tuli taloon se oli reilu kolkytsenttiä pieni ja IIIIIIIIIIIIHANA! Kaikki rakasti sitä. Ensimmäiset onbgelmat ilmeni, kun sen piti jäädä yksin aitukseen. -MYY, kuului pihalta.- MYYY-YY,MYY-Y, se huusi niin että lähes kilsan päässä asuvat tulivat katsomaan, että missä rääkätään lasta.
No, vaaville haniktittiin sitten paikka naapurin tallilta. Pari yötä neiti pysyi n.120 cm korkean karsinanoven takana, mutta yksi kaunis kerta vaavi olikin minua jo ovella vastassa. Siitä lähtien Hänen Korkeuttaan on pidätellyt vain kattoon asti suojattu hevoskarsina.
Puskeminen alkoi muutaman kuukauden iässä. Humps, himps pienet sarvet viilsivät lasten masuja innokkaan vuohen hyppiessa takajaloillaan häntä heiluen ja niskavillat "hurjasti" pörhöllään. Pian neiti puski jo aikusiakin (minua ei onneksi). Vikaa ei ystävästäni ole saatu oikeen korjattua tähän päivään mennessäkään (neiti on 3 ja puoli vuotta). On Hän sentään vähän hurjimmista ajoistaan rauhottunut.
Hänen Korkeutensa on myös kova maistelemaan kaikkea (eteisen verhoja, äidin kukkia, maalia, kaljapullonkorkkeja, tupakantumppeja ym, ym , ym...) Lisäksi herkut maistuvat neidille. Hän on hyvin tietoinen missä kotonamme on piparikaappi ja köpöttelee sisälle hakemaan herkkunsa.
Neidille myös sattuu ja tapahtuu paljon. Hän on mm. pudonnut laiturilta veteen, tippunut tyhjään öljytynnyriin, jäänyt kaatuvan oven alle ja muuta pientä...
Tämä tais nyt vähän venähtää, mutta voimme neidin kanssa luvata, että jos otat vuohen, ei elämästäsi häppeninkiä tule puuttumaan!
emmi

P.S Käytännön vinkki : Opeta kilisi heti vaavina sorkkien vuolemiseen, tisujen käsittelemiseen, remmiin.. ym SÄÄSTYT SUURILTA ONGELMILTA, KUN ANNAT ELÄINLÄÄKÄRIN POLTTAA LAAPIKSELLA KILIN SARVET POIS!!!!!

Lue lisää

Onneks meidä Wilma ja Bertta ovat siihen verrattuna todella kiltteja......=)

Belluschka kirjoitti:

Onneks meidä Wilma ja Bertta ovat siihen verrattuna todella kiltteja......=)

Juuri sellaisia kertomuksia olivat, kuin osasin odottaakin. Vuohet ovat varmasti mahtavia kavereita. Ihan vertailun vuoksi mainittakoon, mitä minun tyttäreni (3 ja 2v) tekivät tänä aamuna. Ensiksi he lukitsivat itsensä vessaan ja laittoivat lavuaarin tukkeeksi vessapaperia (olemme poistaneet tulpan lavuaarista juuri tästä syystä)ja sitten tyytyväisinä laskivat vettä lavuaariin niin kauan, että sitä alkoi valua lattialle (onneksi he eivät ole vielä keksineet käsisuihkua) sitten he pomppivat tyytyväisinä lätäkössä siihen asti, että sain murrettua oven auki. Ei siinä muuten mitään olisi, mutta meidän vessasta puuttuu viemäri, joten luuttusin pyyhkeellä kaiken sen veden pois... Sillä aikaa he menivät keittiöön, "tekivät" (eli tuhosivat täysin" muutaman leivän ja siinä vaiheessa, kun tulin katsomaan istuivat molemmat vedenkestävän tussin kanssa lattialla ja piirtelivät itseensä "hienoja" kuvia... Että tällaiseen olen tottunut, eiköhän pari vuohta mene...

Keiko kirjoitti:

Juuri sellaisia kertomuksia olivat, kuin osasin odottaakin. Vuohet ovat varmasti mahtavia kavereita. Ihan vertailun vuoksi mainittakoon, mitä minun tyttäreni (3 ja 2v) tekivät tänä aamuna. Ensiksi he lukitsivat itsensä vessaan ja laittoivat lavuaarin tukkeeksi vessapaperia (olemme poistaneet tulpan lavuaarista juuri tästä syystä)ja sitten tyytyväisinä laskivat vettä lavuaariin niin kauan, että sitä alkoi valua lattialle (onneksi he eivät ole vielä keksineet käsisuihkua) sitten he pomppivat tyytyväisinä lätäkössä siihen asti, että sain murrettua oven auki. Ei siinä muuten mitään olisi, mutta meidän vessasta puuttuu viemäri, joten luuttusin pyyhkeellä kaiken sen veden pois... Sillä aikaa he menivät keittiöön, "tekivät" (eli tuhosivat täysin" muutaman leivän ja siinä vaiheessa, kun tulin katsomaan istuivat molemmat vedenkestävän tussin kanssa lattialla ja piirtelivät itseensä "hienoja" kuvia... Että tällaiseen olen tottunut, eiköhän pari vuohta mene...

Lue lisää

EPÄILEMÄTTÄ VUOHET EI NOIN PALJON ... (NO MITEN SEN NYT OTTAA ) TEETÄ PÄÄNVAIVAA. vUOhi on todella sympäättinen ja osaa olla rauhallinenkin. se osaa antaa rakkautta jos sille SITÄ antaa.... huom. opeta pienenä naruun/pantaaan ja kynsien vuoluun.... SeKkÄ mMUutENkIn hoiTAMISeEEN!! HYvien TApOJEn oPEtTaMiStA Ei soVi uNOhTaA!!!!!

emmi kirjoitti:

Vuohi, eläin jhohon todellakin muodostuu viha- rakkaussuhde!
Kun meitin neiti tuli taloon se oli reilu kolkytsenttiä pieni ja IIIIIIIIIIIIHANA! Kaikki rakasti sitä. Ensimmäiset onbgelmat ilmeni, kun sen piti jäädä yksin aitukseen. -MYY, kuului pihalta.- MYYY-YY,MYY-Y, se huusi niin että lähes kilsan päässä asuvat tulivat katsomaan, että missä rääkätään lasta.
No, vaaville haniktittiin sitten paikka naapurin tallilta. Pari yötä neiti pysyi n.120 cm korkean karsinanoven takana, mutta yksi kaunis kerta vaavi olikin minua jo ovella vastassa. Siitä lähtien Hänen Korkeuttaan on pidätellyt vain kattoon asti suojattu hevoskarsina.
Puskeminen alkoi muutaman kuukauden iässä. Humps, himps pienet sarvet viilsivät lasten masuja innokkaan vuohen hyppiessa takajaloillaan häntä heiluen ja niskavillat "hurjasti" pörhöllään. Pian neiti puski jo aikusiakin (minua ei onneksi). Vikaa ei ystävästäni ole saatu oikeen korjattua tähän päivään mennessäkään (neiti on 3 ja puoli vuotta). On Hän sentään vähän hurjimmista ajoistaan rauhottunut.
Hänen Korkeutensa on myös kova maistelemaan kaikkea (eteisen verhoja, äidin kukkia, maalia, kaljapullonkorkkeja, tupakantumppeja ym, ym , ym...) Lisäksi herkut maistuvat neidille. Hän on hyvin tietoinen missä kotonamme on piparikaappi ja köpöttelee sisälle hakemaan herkkunsa.
Neidille myös sattuu ja tapahtuu paljon. Hän on mm. pudonnut laiturilta veteen, tippunut tyhjään öljytynnyriin, jäänyt kaatuvan oven alle ja muuta pientä...
Tämä tais nyt vähän venähtää, mutta voimme neidin kanssa luvata, että jos otat vuohen, ei elämästäsi häppeninkiä tule puuttumaan!
emmi

P.S Käytännön vinkki : Opeta kilisi heti vaavina sorkkien vuolemiseen, tisujen käsittelemiseen, remmiin.. ym SÄÄSTYT SUURILTA ONGELMILTA, KUN ANNAT ELÄINLÄÄKÄRIN POLTTAA LAAPIKSELLA KILIN SARVET POIS!!!!!

Lue lisää

Sarvien polttoa en suosittele, sillä parempi on ostaa valmis nupo vuohi, joita niitäkin on paljon suomessa. Kilin sarvien poltto on aina iso riski ja pitää tehdä muutaman viikon iässä jo. Meidän yhdelle kilille tehtiin tuo operaatio, mutta sarvet kasvoivat silti, tosin aikamoisen rumiksi ja vääriksi.

vuohi... kirjoitti:

EPÄILEMÄTTÄ VUOHET EI NOIN PALJON ... (NO MITEN SEN NYT OTTAA ) TEETÄ PÄÄNVAIVAA. vUOhi on todella sympäättinen ja osaa olla rauhallinenkin. se osaa antaa rakkautta jos sille SITÄ antaa.... huom. opeta pienenä naruun/pantaaan ja kynsien vuoluun.... SeKkÄ mMUutENkIn hoiTAMISeEEN!! HYvien TApOJEn oPEtTaMiStA Ei soVi uNOhTaA!!!!!

Lue lisää

Sanoo meidän vanha-piika kun haluaa ulkona seuraa... Meillä on kokemusta ongelmakutuista "menee teuraaks jos kukaan ei halua"; ovat olleet tullessaan omapäisiä (rapsuta tai tulee sarvista) tai lapsien vihaajia, joskus helposti lypsettäviäkin (mutta vain minun) ja yksi oli hirveän arka (tärisi kauhusta kun kuuli auton äänen kaukaa). Mutta kaikki ovat olleet ihania ja hyvässä hoidossa (?, luullakseni) kesyyntyneetkin. Nupot ovat ehkä helpompia mutta kun on tottunut, että vuohella on sarvet niin ... ja ps. meilläkin on lapsia eivätkä pienimmät saa koskea vuohiin.

mamma kirjoitti:

Sanoo meidän vanha-piika kun haluaa ulkona seuraa... Meillä on kokemusta ongelmakutuista "menee teuraaks jos kukaan ei halua"; ovat olleet tullessaan omapäisiä (rapsuta tai tulee sarvista) tai lapsien vihaajia, joskus helposti lypsettäviäkin (mutta vain minun) ja yksi oli hirveän arka (tärisi kauhusta kun kuuli auton äänen kaukaa). Mutta kaikki ovat olleet ihania ja hyvässä hoidossa (?, luullakseni) kesyyntyneetkin. Nupot ovat ehkä helpompia mutta kun on tottunut, että vuohella on sarvet niin ... ja ps. meilläkin on lapsia eivätkä pienimmät saa koskea vuohiin.

Lue lisää

kuulla, että on niitäkin, jotka kokevat vuohet positiivisina otuksina. Olen tullut nimittäin siihen tulokseen, että jos vuohet olisivat oikeasti niin kamalia, kuin yleensä jutuista voi päätellä, olisi koko laji jo kuollut sukupuuttoon, sillä tuskin maailmassa on niin paljon häiriintyneitä ihmisiä, että kammottava eläinlaji eläisi vain tuottaakseen ongelmia ihmisille... ;)

Olen ainakin vielä (tietämättömänä??) vakuuttunut siitä, että tulen saamaan vuohieni myötä (ongelmien lisäksi)suunnattoman paljon mahtavia hetkiä.

Haluaisin vielä lisätä tuohon edelliseen kirjoitukseeni sen verran, että tarkoitukseni ei ollut valittaa äitiyden rasittavuutta, sillä tuo kommellus naurattaa minua edelleen suunnattomasti... Kaikki tyttöni ovat tulleet minuun siinä suhteessa, että heille sattuu ja tapahtuu, eemeleiksi heitä kutsunkin. Lisäksi kaikilla perheemme naisilla on luonnetta enemmän kuin välttämättä ihmiselle olisi hyväksi... ;)

Siispä muutama "pässimpää" lisää tähän talouteen tuskin juuri perustuksia heiluttaa.

Vielä noista lapsista... Meillä on sellainen tapa, että lapset eivät seurustele eläinten kanssa ilman jompaa kumpaa vanhemmista. Ihan jo puhtaasti siitäkin syystä, että koskaan ei voi olla varma siitä, miten lapsi kohtelee eläintä, puhumattakaan kaikista niistä puhtaista vahingoista, joita voi sattua niin lapselle kuin eläimellekin. Mielestäni systeemi toimii näin loistavasti ja lasten ja eläinten suhde kasvaa sitä mukaa kuin lapsetkin.

Vuoheni saapuvatkin vasta lauantaina, odottelevan aika on suuuunnnnnnaaaattttooooommmmmaaaan pitkä!!

Keiko kirjoitti:

kuulla, että on niitäkin, jotka kokevat vuohet positiivisina otuksina. Olen tullut nimittäin siihen tulokseen, että jos vuohet olisivat oikeasti niin kamalia, kuin yleensä jutuista voi päätellä, olisi koko laji jo kuollut sukupuuttoon, sillä tuskin maailmassa on niin paljon häiriintyneitä ihmisiä, että kammottava eläinlaji eläisi vain tuottaakseen ongelmia ihmisille... ;)

Olen ainakin vielä (tietämättömänä??) vakuuttunut siitä, että tulen saamaan vuohieni myötä (ongelmien lisäksi)suunnattoman paljon mahtavia hetkiä.

Haluaisin vielä lisätä tuohon edelliseen kirjoitukseeni sen verran, että tarkoitukseni ei ollut valittaa äitiyden rasittavuutta, sillä tuo kommellus naurattaa minua edelleen suunnattomasti... Kaikki tyttöni ovat tulleet minuun siinä suhteessa, että heille sattuu ja tapahtuu, eemeleiksi heitä kutsunkin. Lisäksi kaikilla perheemme naisilla on luonnetta enemmän kuin välttämättä ihmiselle olisi hyväksi... ;)

Siispä muutama "pässimpää" lisää tähän talouteen tuskin juuri perustuksia heiluttaa.

Vielä noista lapsista... Meillä on sellainen tapa, että lapset eivät seurustele eläinten kanssa ilman jompaa kumpaa vanhemmista. Ihan jo puhtaasti siitäkin syystä, että koskaan ei voi olla varma siitä, miten lapsi kohtelee eläintä, puhumattakaan kaikista niistä puhtaista vahingoista, joita voi sattua niin lapselle kuin eläimellekin. Mielestäni systeemi toimii näin loistavasti ja lasten ja eläinten suhde kasvaa sitä mukaa kuin lapsetkin.

Vuoheni saapuvatkin vasta lauantaina, odottelevan aika on suuuunnnnnnaaaattttooooommmmmaaaan pitkä!!

Lue lisää

...kerro sitten muutaman viikon kuluttua millaista vuohien kanssa on!

eevi kirjoitti:

...kerro sitten muutaman viikon kuluttua millaista vuohien kanssa on!

Eiköhän minun tule tänne aina kertoiltua kuulumisia, kun täällä muutenkin roikun joka päivä... Ainakin ongelmat tulevat ihan varmasti tänne hakemaan neuvoa..... Toivottavasti tulee myös ilon aiheiden kirjoittelua. Odottelen tässä hermostuneena, kolme tuntia sovittuun saapumiseen, eikä peruutusta ole kuulunut... Toivottavasti ne todella tulevat tänään. Lähdempä tästä asentamaan suolakiveä ja muita hienosäätöjä paikalleen...