välitilassa jossain
hämärän rajamailla leijun
taivaankannen tähtikarttaan
aivan uudet muodot minä taion
aurinkoja, kuita kurkoitan ja
käteen niitä ottaa aion
halki avaruuden lennän
painottomuus mua kantaa
sinne menen missä
nousee huomen
kun taas kohta silmät avaan
toivon että lento jatkuu
että valveillakin löydän
saman suunnan
hämärän rajamailla leijun
taivaankannen tähtikarttaan
aivan uudet muodot minä taion
aurinkoja, kuita kurkoitan ja
käteen niitä ottaa aion
halki avaruuden lennän
painottomuus mua kantaa
sinne menen missä
nousee huomen
kun taas kohta silmät avaan
toivon että lento jatkuu
että valveillakin löydän
saman suunnan
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mukavan rauhallisesti etenevä runo.
Riimitys on juuri hyvä, sillä riimejä ei olla
väännetty väkipakolla, vaan niitä on sopivasti :)
Pienenä vinkkinä tosin voisin sanoa, että yritä
välttää käyttämästä kirjakielen "minua, minä" ja
puhekielen "mua, mä" samassa runossa. Runoa
kirjoitaessasi kannattaa valita vain toinen, eli
joko kirjakieli tai puhekieli :P
Niin tietysti! Kiitos, kun viitsit antaa vinkin, asiahan on juuri noin.
Kiva kun kävit antamassa mukavan palautteen :-)
samanlaisia tuntemuksia niin usein käyn itsekkin
läpi. Ja tiedätkö, minä en ole noin yleensä
mieltynyt riimirunoihin, vaan pidän enemmän nyky-
runoudesta - vapaudesta, joitakin poikkeuksia lu-
kuunottamatta.
Mutta tässä oli se jokin, joka pisti kommentoi-
maan iivee.
en myöskään tästä tykkää ollenkaan, mutta en voinut enää poiskaan ottaa, kun tuli palaute...
Melko jäykkä ja "teennäinen", suorastaan outo.
Ei hyvä, ei ollenkaan. Ugh!