Meidän 3kk ipana vetää lenkillä aina kun kaarretaan kotiopäin.
Ollaan yritetty suunnanvaihtoo mutta ei ole nyt ainakaan kahdessa viikossa auttanut yhtään.
Pysähtymistekniikkaan hermot eivät yksinkertaisesti riitä, ei niin millään.
"Lenkit" ovat noin 400m pituisia eli en usko olevan liian pitkä.
vinkkejä kaivataan.
Ollaan yritetty suunnanvaihtoo mutta ei ole nyt ainakaan kahdessa viikossa auttanut yhtään.
Pysähtymistekniikkaan hermot eivät yksinkertaisesti riitä, ei niin millään.
"Lenkit" ovat noin 400m pituisia eli en usko olevan liian pitkä.
vinkkejä kaivataan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
valitettavasti. Oma 5,5 kk pentuni on tällä viikolla kulkenut koko lenkin vetämättä nätisti hihnassa ensimmäistä kertaa. Koulutus on kestänyt siis n.3,5 kk:tta.
Olen käyttänyt pysähtymis tekniikkaa, ja on kyllä kysynyt hermoja. Etenkin kun pentu ensimmäiset viikot istuutui kun pysähdyin. No, hihna löystyi ja jatkettiin matkaa. Sitten kiristin hihnaa samalla kun istui että olisi pakko nousta ja peruuttaa, tämähän peruutti istuallaan. Oli välillä pakko nauraa kun pylly siirtyi maata pitkin taaksepäin. Mutta ajan kanssa alkoi koiruli hiffata miten matka jatkuu.
Meillä vaan pentu on 5 kk. Oikein kauniisti kulkee kodista pois päin, remmi löysällä vähän edessäni. Kehun paljon ja annan namin kun ottaa katsekontaktin. Kulkee melkein paremmin kuin meidän vanha koira. Sitten annas olla kun käännytään kotiin päin (mistä koira sen tietääkin, kun saattaa olla uusi lenkki!)niin johan alkaa hirveä vetäminen!
Pysähdyn heti kun remmi kiristyy, mutta sitten saan olla kahden askeleen välein pysähtymässä. Ärsyttää kun kaikki vastaantulevat tuijottaa ja sitten koira vielä kiinnostuu niistä, aina karvat pystyssä jää katselemaan pyöriä, mopoja autoja... ja unohtaa ihan täysin, että pitäisi esim. katsoa minua. Ei älyä yhtään sitä, että remmin löystyessä pääsisi jatkamaan matkaa. Jossain vaiheessa kuitenkin ottaa yhden askeleen siten, että tulee minun eteeni hieman. Kai siitä sitten on pakko jatkaa matkaa, vaikka pentu ei edes tajua saaneensa jatkolupaa remmin löystymisen takia. Tää on ihan hakusessa.
Olen huomannut meidän koirassa, että se kulkee tosi nätisti silloin, kun sitä vähän jännittää. Silloin mennään juuri kuvailemallasi tavalla, remmi löysällä vähän etuviistossa. Kun se sitten hoksaa, että ollaan menossa kohti turvallista kotipiiriä, vauhti kiristyy ja remmi samaten.
Kun koira on rennolla tuulella, meno on aika nykivää. Välillä reipasta etenemistä, jolloin saan muistutella siitä vetämisestä, ja sitten taas stoppi johonkin kiinnostavaan nuuskittavaan. Kyllästyttää natsittaa koiraa koko ajan liikkumaan sievästi, joten olen pitänyt ainakin sen nyrkkisäännön, että tien yli ei lähdetä poukkoilemaan. Eihän se meno ihan tyylipuhdasta ole, mutta siedettävää, ja joka lenkillä ei vaan jaksa puuttua ihan kaikkeen.
Meillä pikkunen täytti justiinsa 5kk ja meno on vielä tosi epätasaista. Välillä kuin enkeli ja välillä kuin maaninen duracelpupu. Luotan kuitenkin, että kyllä se joskus oppii, sillä kiellot ja kehut ovat aina samat.
Olen myös samaa mieltä sei sein kanssa, että turha nipotus vie vain hermot. Pentukin vaistoaa milloin lenkkeily on omistajalle hermoja riipivä kokemus eikä se ole sitten enää pennustakaan hauskaa.
Turha siis liikoja itseltä ja pennulta vaatia, kunhan turvallisuudesta huolehtii, ettei jää pyörien ym. alle eikä hypi vastaantulijoiden päälle, niin hyvä on.
Mukavia lenkkejä =)
just tota että veti kotiinpäin mutta nyt on melki päin vastoin. tykkäis vaan aina kauheesti olla ulkona ja kotinurkilla nuuhkii kaikki puut ja puskat. Muutekin on kauhee nuuskimaan, lenkit menee välillä tosi hitaasti ja toisinaan reippaasti mutta vetämiseksi ei voi sanoa. Ainoastaan jos hiffaa toisen koiran edessä alkaa veto ja silloin pysähdytään.