jälleen tuolla yläkerrassa oli.
Mietiskelin että onkohan sellaista absoluuttista onnellisuuspistettä olemassa, ja jos on, niin onkohan sitä kukaan saavuttanut.
Vaikka kaikki asiat olisi aivan hyvin, ja on saavuttanut kaikki ne päämäärät ja enemmänkin mitä elämälleen on asettanut, niin tuntuuko kuitenkin siltä, että ei nyt vieläkään ole hyvin, vaan on niinku ehkä ihan pikkuista vaille?
Täytyy ilmeisesti palata taaksepäin siihen tilanteeseen mistä on lähtenyt, ja katsoa asiaa sieltä vinkkelistä, ennenkuin voi taas tajuta, että hyvä kuitenkin näinkin.
Minä tuosa äskettäin ronklasin itseni kanssa, että söisinkö kallaa vai lihhaa iltapalaksi, ja kaiveskelin niitä ja näitä, enkä pystynyt päättämään, niin heitin pannulle pari ryynäriä, ja ajattelin; että olkoon tuo nyt vaikka makrillia.
Mietiskelin että onkohan sellaista absoluuttista onnellisuuspistettä olemassa, ja jos on, niin onkohan sitä kukaan saavuttanut.
Vaikka kaikki asiat olisi aivan hyvin, ja on saavuttanut kaikki ne päämäärät ja enemmänkin mitä elämälleen on asettanut, niin tuntuuko kuitenkin siltä, että ei nyt vieläkään ole hyvin, vaan on niinku ehkä ihan pikkuista vaille?
Täytyy ilmeisesti palata taaksepäin siihen tilanteeseen mistä on lähtenyt, ja katsoa asiaa sieltä vinkkelistä, ennenkuin voi taas tajuta, että hyvä kuitenkin näinkin.
Minä tuosa äskettäin ronklasin itseni kanssa, että söisinkö kallaa vai lihhaa iltapalaksi, ja kaiveskelin niitä ja näitä, enkä pystynyt päättämään, niin heitin pannulle pari ryynäriä, ja ajattelin; että olkoon tuo nyt vaikka makrillia.
Vastaukset 13
Vanhimmat
On sulla murheet
kyllä antaa heti muuta pureskeltavaa, ettei aivos käy ihan tyhyjää.
Oletko persoonaallinen?
Oletpa tietenkin kuten me kaikki, mutta tarkoittaako se sitä, että sinussa on monta persoonaa, vai yksi ainut?
että muutaman, pian ohikiitäneen tuokion, olen ollut ylen onnellinen, täysin onnen täyttämä.
Ihan normaali tilanne on kuitenkin, hieman epäilevä, ei onneton, mutta jotain parempaa odottava. Kaipa odotusta kutsutaan unelmoinniksi, paremmasta?
Oma onneni, arkipäivässä, on kerätä onnen pieniä pipanoita, tyytyä niihin.
Kun ei koko ajan katkeruudella mieti kaikkea puuttuvaa, voi olla jopa tyytyväinen, vaikkapa ryynäreistä paistinpannulla.
Ja jospa niitten lisukkeeksi löytyisi vielä puolukkahilloa.
ja antavaa, olla aina omien polkujensa kulkija, jolle aloittajakaan ei uskalla, eikä halua sanaansa sanoa.
Camel-Bootsit, ja omat polut, ilman tupakkaa, ja tuhkakupinhajuista hengitystä.
mie etin että mihinkä se puolukkahillo katosi, mutta löytyihän se. jäin suustani kiini, ko selasin noita.
Jo puolukkahilloa ja ketsuppia mie käytän sekoitettuna ruisryynäreitten kanssa.
mutta kyllä pororyynärit ovat yliveto.
Niitä ei vain taho saaha aina.
Jäi mulla sullekkin unelmoinista sanottavaa vielä ihan nokko. älähän nyt kyllästy kuiteskaan, Antheeksi vain tuo unohus, mutta mie lähin sellaammaan tuolta, että mihinkä se puolukkahillo nyt tosiaanki hävis.
Katkeruuttakaan ei aina voi täysin välttää, sen enmpää kuin siltä välttyäkkään.
mutta jos ne ovat hallitsevia tekijöitä ihmisen elämässä, nin silloin kai olis parasta mennä ammattiauttajalle.
Jos taas on liian "onnellinen" niin panevat pian lukkojen taakse.
Tunteiden tasapaino on ilmeisen täekeä, ja se ettei niistä mikään ylitä toista.
Mutta kyllä ilo ja onnellisuus saisi olla päällimmäisenä. Elämä vain on nin raadollista, ettei me ilmeisesti koskaan saavuteta, tuota absoluutista onnellisuuspistettä.
toiset tulevat onnellisesksi jopa siitä, jos voivat estää toista tavoittamasta tuota pistettä.
meitä on niin minheen junhaan, ja vielä asemallekkin jää puolet.
Mutta ei kai tuo päämääränä huono tavoite ole, jos siihen onnistuisi pääsemään muuten, kuin toisen kärsimyksen kautta.
jos sitä ei muuten saavuta, nin olkhoon minun pulestani.
Elämä on odotuksia täynnä. Muttei se niin täynnä saa olla, etteikö sine joku haave ja ajatuskin onnesta sopisi sekhaan.
Onnen odotus, onnesta haaveilu, ajatus onnellisuudesta...elämä on, sannoopi nykynuoriso.
hetken pienen, hetken pienen elämästä.....
On yksi asiaan liittyvä laulu katoppas vaikka youtubelta. Jaa en mie tiiä onko se siellä. junkkarisen erkki sen tais laulaa tai sitten ei
Palataan asiaan, nyt minä hyphään nukkumatin matkaan, ko se kuulostaa tuolta siniselä autola tulevan ja se auto sanoo näin surrurruurruuu
sininen uni kaikile yhtaikaa ja erikseen.
Yx vain lensi yli käenpesän,
mutta Friimannipa lennätti kaks, minut sekä hänet.
Kaksi lensi ylikäenpesän minä sekä hän....
Finairi on taas lennättäny miljoonia "onneen".
Kun taas toiset on jätetty oman onnensa nojaan.
Slut, fin, loppu tältäerää. Maybe happy end. I hobe so.
sanaisen arkun valtias antanut runsaasti aarteitaan!
Ole kiitetty siitä!
En mie meinannut ottaa kovinkaan nokkiini unohduksestasi, kuvittelin olevani vain niin Näkymätön Haamu, ettei minua kukaan näe. ;)
The End, Slut, Fin, tältä erää, jatketaan huomenna! :)
kyl kai me ollaan onnellisia jo täs iässä mitä olemme aikaan saaneet ja ympärillemme koonneet. Mutta aina täytyy olla tulevaisuuden haavekuvia.
Niitä voi sitten täytellä tianteiden mukaan.
Ihan pienikin asia voi onnellisuus napin laukasta, luulen et se on sydämen likellä se piste.
jumiutua koskaan pohjaan? Saako sen pisteen mitenkään löydettyä, vai etsitäänkö sitä turhaan?
Mie olen kyllä päättänyt antaa sen oman sijaintipaikkansa pitää, ja ilmaiskoon ittensä, sillonko haluaa.
Sydämmesi syvyyteen, siihen tyhjään huoneeseen....
Tulipahan vain tuoki mieleen.
paikalleen, käsin ei sitä pysty sääteleen, se on tunnetilasta kiinni.
Ei sitä tarvi kenenkään etsiä, se ponnahtelee aika-ajoin, annetaan sen olla siellä missä se onkin omalla paikallaan. Niin kuin sanotkin, ilmaisee silloin itsensä kun on sen aika.
jatkoa aloittamaasi lauluun,,,,,etsin mä tien, rakkauden vien, sinne mä asumaan.
ja useinkin.
Olen äärettömän onnellinen hetkittäin, esim. kotini sijainnista tässä kauniin, suuren järven rannan tuntumassa, kun järvi tuoksuu kevään tulemista, ja kesäisinä hellepäivinä kun sen antama "kosteus" vilvoittaa helteen, kun iltaaurinko kultaa mäntyjen rungot rannassa..jne..jne..kun istun mökin kuistilla saunan jälkeen, ja kun pieni Helmi ilahtuu mummin tullessa kylään, ja kun koulupoika istahtaa vielä syliini hieman jo häpeillen, ja kun Vilma juoksee vastaan valkoinen tukka hulmuten..jne..on ONNEA mummilla nokko..
.... ja sen saavuttaa ken uskaltaa heittäytyä mukaan...sen absoluuttisen onnellisuuden pisteen ; ) en kerro enempää voipi tulla sanomista ; )
kansassi, että uskaultautumalla ja heittäytymälä sen voi ilmeisesti varmimmin saavuttaa.
Vähän niinkö kotipesään syöksymällä, tuossa Pihkatahkon pelissä.
Pelätäänkö me sitten siitä ehkä mahdollisesti johtuvaa "loukkaantumista" liiaksi?
Ihan niin, mutta luotetaan, että loukkaantuminen estetään koppilla räpylään ja pehmeällä perslennolla kotipesään.