Voi kauhian paikka. Tapahtui eilen lenkillä.
Olin tuttuni ja tämän isojen koirien kanssa
kävelemässä pyörätietä. Koirat ovat ehdottoman
hvyin koulutettu, kilpailuluokkaa, eivätkä hyöki
kenenkään kimppuun. Noin 100m päässä joku täti-
ihminen oli pysähtynyt ja kai silitteli
pikkukoiraansa tms. Koirat käskettiin kulkemaan
sille reunalle, missä ei ole tätiä
ohitustilanteessa. Koirat kulkivat pikkukoiraa ja
tätiä huomioimatta niiden ohitse. Täti oli
kuitenkin ikään kuin jähmettynyt paikolleen ja
puristi pikkukoiraansa sylissään(tämä tapahtui
kun meillä oli noin 10m matkaa ohittamiseen).
Ohittaessamme hänet, hän tuijotti meitä (silmät
pullistuen päästään ja naama punertuneena) ja
huohotti jotain: minun koira pelkää, minun koira
pelkää hirveästi...No, eihän siinä kehdannut
jäädä kyselemään,että mikä häntänä, kun toisella
oli selvästi paniikkikohtaus. Ehkä tätillä oli
ollut huonoja kokemuksia isoista ja pelottavista
koirista, mutta tällä kertaa suuntasi pelkonsa
turhaan meihin (näennäisesti)flegmaattisiin
ohikulkijoihin..No, mun mielestä tätin olis
kantsinu sanoa: MINÄ pelkään koiria. Tietty jos
koiralla on huonot kokemukset
isoista "pedoista",niin ymmärrettävää sinänsä.
Yleensä kuitenkin omistajat tartuttavat pelon ja
varautumisen koiriinsa(esim tämä täti
mahdollisesti vaikka koira itse ei olisi
saanutkaan mitään huonoja
kokemuksia).Koiranomistajissa
yleensä "epäkelvoiksi" leimataan yleensä juopot,
väkivaltaiset, narkkarit ja välinpitämättömät,
niin huomaamatta jää tämä "mummokansa", joka
opettaa koiransa istumaan ostoskassissa ja
nostavat pikkuiset syliin milloin mistäkin syystä
(vaikka pieni koira on tunnetusti hyvinkin
rohkea, jos sen annetaan olla), syöttävät
lemmikkinsä puhiseviksi minipossuiksi ja
lässyttävät päivät pitkät niille. Lellityistä ja
ylisuojelluista koirista voi tulla hyvinkin
arkoja, epävarmoja ja stressaavia (ja sitten
dominoivia mamman jaloille kusevia). Nämä seikat
eivät tee koiran elämästä sen hohdokkaampaa. Nämä
koirat ovat yleensä ns. ihmisen terapeutteja
omistajilleen ja omistaja on kyvytön arvioimaan
koiran todellisia tarpeita. Koira on pelkästään
hellimiseen, läheisyyteen. No, vähentäähän koira
tunnetusti _ihmisen_stressiä ja yksinäisyyden
tuomia ongelmia. Liiallisuuksiin voidaan
kuitenkin mennä.
No, ehkä turhaan rupesin taas analysoimaan
kanssaihmisiäni. En itse pidä itseäni minään
erityisen hyvänä koiranomistaja, koska oma
ajoittainen ujouteni on vaikuttanut oman koirani
köytökseen tekemällä sen epävarmaksi ja
dominoivaksi(tämän olen huomannut koiran kasvun
aikana). Sen tähden olen myös ajatellut
em.asioita, miten erityyppiset ihmiset pitävät
koiriaan ja miten se mahdollisesti vaikuttaa
koiriin.
Kertokaa ihmiset ajatuksia myös muistakin isäntä-
koira yhdistelmistäkin kuin mummö-fifi, öykkäri-
petokoira, tai myös näistäkin. Miettikää,
analysoikaa tunteen hehkutuksen lomassa.
Olin tuttuni ja tämän isojen koirien kanssa
kävelemässä pyörätietä. Koirat ovat ehdottoman
hvyin koulutettu, kilpailuluokkaa, eivätkä hyöki
kenenkään kimppuun. Noin 100m päässä joku täti-
ihminen oli pysähtynyt ja kai silitteli
pikkukoiraansa tms. Koirat käskettiin kulkemaan
sille reunalle, missä ei ole tätiä
ohitustilanteessa. Koirat kulkivat pikkukoiraa ja
tätiä huomioimatta niiden ohitse. Täti oli
kuitenkin ikään kuin jähmettynyt paikolleen ja
puristi pikkukoiraansa sylissään(tämä tapahtui
kun meillä oli noin 10m matkaa ohittamiseen).
Ohittaessamme hänet, hän tuijotti meitä (silmät
pullistuen päästään ja naama punertuneena) ja
huohotti jotain: minun koira pelkää, minun koira
pelkää hirveästi...No, eihän siinä kehdannut
jäädä kyselemään,että mikä häntänä, kun toisella
oli selvästi paniikkikohtaus. Ehkä tätillä oli
ollut huonoja kokemuksia isoista ja pelottavista
koirista, mutta tällä kertaa suuntasi pelkonsa
turhaan meihin (näennäisesti)flegmaattisiin
ohikulkijoihin..No, mun mielestä tätin olis
kantsinu sanoa: MINÄ pelkään koiria. Tietty jos
koiralla on huonot kokemukset
isoista "pedoista",niin ymmärrettävää sinänsä.
Yleensä kuitenkin omistajat tartuttavat pelon ja
varautumisen koiriinsa(esim tämä täti
mahdollisesti vaikka koira itse ei olisi
saanutkaan mitään huonoja
kokemuksia).Koiranomistajissa
yleensä "epäkelvoiksi" leimataan yleensä juopot,
väkivaltaiset, narkkarit ja välinpitämättömät,
niin huomaamatta jää tämä "mummokansa", joka
opettaa koiransa istumaan ostoskassissa ja
nostavat pikkuiset syliin milloin mistäkin syystä
(vaikka pieni koira on tunnetusti hyvinkin
rohkea, jos sen annetaan olla), syöttävät
lemmikkinsä puhiseviksi minipossuiksi ja
lässyttävät päivät pitkät niille. Lellityistä ja
ylisuojelluista koirista voi tulla hyvinkin
arkoja, epävarmoja ja stressaavia (ja sitten
dominoivia mamman jaloille kusevia). Nämä seikat
eivät tee koiran elämästä sen hohdokkaampaa. Nämä
koirat ovat yleensä ns. ihmisen terapeutteja
omistajilleen ja omistaja on kyvytön arvioimaan
koiran todellisia tarpeita. Koira on pelkästään
hellimiseen, läheisyyteen. No, vähentäähän koira
tunnetusti _ihmisen_stressiä ja yksinäisyyden
tuomia ongelmia. Liiallisuuksiin voidaan
kuitenkin mennä.
No, ehkä turhaan rupesin taas analysoimaan
kanssaihmisiäni. En itse pidä itseäni minään
erityisen hyvänä koiranomistaja, koska oma
ajoittainen ujouteni on vaikuttanut oman koirani
köytökseen tekemällä sen epävarmaksi ja
dominoivaksi(tämän olen huomannut koiran kasvun
aikana). Sen tähden olen myös ajatellut
em.asioita, miten erityyppiset ihmiset pitävät
koiriaan ja miten se mahdollisesti vaikuttaa
koiriin.
Kertokaa ihmiset ajatuksia myös muistakin isäntä-
koira yhdistelmistäkin kuin mummö-fifi, öykkäri-
petokoira, tai myös näistäkin. Miettikää,
analysoikaa tunteen hehkutuksen lomassa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuule, jokainen ottaa koiran omia tarkoituksiansa
varten,annetaan mummon RAKASTAA fifiään ihan
rauhassa.
Tarkoituksenani ei ollut _kieltää_ mummoilta tms.
pikkukoirarakkauttaan. Ainahan voi toivossa elää,
että myös hekin tutustuisivat koiran pitoonsa
kriittisemmin, ei koira ole lelu, vaikka pieni
onkin.
TODELLA loistava mielipide! Olen täysin samaa
mieltä. Kunpa näiden "sylikokoisten" koirien
kasvattajat hieman valitsisivat, kenelle koiran
myyvät. Vaikka joku toinen mummeli olisikin
suurinpiirtein täysillä mukana maailmanmenossa,
niin dementoitunut ei välttämättä edes muista,
että on eläimen hankkinut (tai saanut pahimmassa
tapauksessa lahjaksi).
Tästä minulla on omakohtaisia kokemuksia. Mieheni
mummo sairastaa pahaa dementiaa. Hänellä on
kuitenkin kaksi kissaa, joiden hoito on vähän
niin ja näin. Ja viimeksi kun kävimme kylässä,
mummo oli ottanut kolmannen kissan, eikä edes
muistanut mistä, milloin ja miksi, kun kysyimme.
Ja lattialla oli edelleen vain kaksi
ruokakippoa... Kissat nälkäisiä kuin pienet
pirut, mutta mitenkäs tähän puutut. Mieheni sisko
käy kerran viikossa mummoa katsomassa, ja hänen
mielestään kissat piristävät mummoa niin, ettei
niitä häneltä pois oteta. Ja kuulemma riittää kun
sisko käydessään täyttää ruokakipot kerran
viikossa. Kissoilla on oma "vessa", jota mummo
kyllä tyhjentää pienellä lapiolla kun muistaa...
Naapurissamme asuu vanhempi naishenkilö, ihan
hyväkuntoinenkin, ja hänellä on cockeri. Koira on
HULLU, myös naisen omien sanojen mukaan. Kovin
läheltä ei kannata kävellä, vaikka koira olisi
hihnassa, se käy nimittäin kiinni jalkaan
(kokemusta on). Kerran kysyin naiselta, etteikö
koiralle kannattaisi näyttää kuka on pomo. Hän
sanoi ettei uskalla. Joutuu nukkumaankin
makuuhuoneen ovi lukossa kun pelkää, että koira
saa oven auki ja tulee sinne ja puree. Kun nainen
taluttaa koiraa ulkona, hän huutaa ja kimittää
sille koko ajan tyyliin "hullu, voi että sinä oot
hullu", "tuu tänne sieltä ny, hullu", "voi että
kun piti näin hullun koiran ostaa", "voi että kun
minä vihaan tätä koiraa"... Kunpa tajuaisi viedä
ressukan piikille, en sitten tiedä kumminpäin :)
Itselläni on kaksi koiraa. Toinen sekanarttu,
säkä n.50cm, karvainen, pörröinen ja "suloinen".
Tätä ei kukaan osaa edes pelätä. No, kuvioihin
myöhemmin tuli greyhounduros, säkä n.72cm. Jo
alkoivat pikkukoirat kiertää meitä kaukaa.
Mutta tosiaankin, olen suorastaan iloinen siitä,
että tänne seudulle on ilmaantunut nyt
pikkukoiria, joiden omistajat antavat tulla
tutustuun tähän isoon hurttaankin, ja tulevat
ihan oma-alotteisesti (itse en koiriani pienten
luo päästä, jos omistaja/koira vaikuttaa vähänkin
arastelevalta). Ja fiksuja mielipiteitä näiltä
omistajilta myös kuulee:
- Hyvä päästää tämä tutustuun, ettei se alkais
pelkään isoja koiria.
- Että tästä tulisi reipas kun me ajateltiin
viedä tätä näyttelyihin.
- Täytyyhän tämänkin ymmärtää, että toiset koirat
on isompia.
Tämä on musta hienoa!
Sanomattakin on selvää, että hyvää se tekee
isollekin koiralle saada tutustua pieniin
otuksiin. Oppii nämä isot hurtat vähän
maltillisempaa tutustumistekniikkaa ja
hillitympiä liikkeitä pienten seurassa.
Juu,mulla on näitä "fifejä"(!)pari
kappaletta...itselläni on oikeestaan
päinvastaisia kokemuksia..eli vois oikeestaan
sanoa että mun pikkukoirat tykkää jopa enemmän
hieroa tuttavuutta isojen ku pienten koirien
kanssa..rajuihin leikkeihinhän niistä ei toveriks
ole mutta rauhalliseen menoon kaveriks
kyllä..esim.lenkkiseuraks ym.MUTTA,tuntuu
toisinaan että ihmiset ei halua että niitten
isommat koirat ees vois vaihtaa kuulumisia
pienteni kanssa,edes vain vaikka nenää
haistelemalla jos eivät muuten arvaa laskea
tutustumaan!Onneksi näitä "rohkeampiakin"
löytyy...ja siitähän meidän poppoo tykkää:)No
joo,yritän nyt kuitenkin sanoa ettei ne pienet
vaikkapa nuuhkimisesta rikki mene...eli olis kiva
kun kaikki ei kiertäs ku ruttoa:)Ainahan voi
vaikka kysyä että onko ok antaaa
haistella..meille varmasti sopii!!
Ja pikkujuttu vielä,(en halua vaikuttaa
pilkunviilaajalta:)mutta jotenkin toi "fifi"-
yleistys särähtää ikävästi korvaan..mun koirat on
ainakin lihaksikkaita elämänsä kunnossa(sekä
henkisesti että fyysisesti)olevia pieniä
ikiliikkujia,joiden kanssa harrastetaan yhtä
paljon suhteessa kuin minkätahansa muunkin
kokoisen koiran.Tuntuu vaan joskus että isojen
koirien ulkoiluttajat kattoo sellasella "mitä-
toiki-tollasta-sohvakoristetta-täällä ulkona-
raahaa"-katseella.Sohvakoriste on kuitenkin
kaukana koiristani.
No joo,eiköhän sitä tullutkin taas valitettua
ihan tarpeeksi,laittakaa ihmeessä omia
mielipiteitänne!
Ja hyvää kevättä joka ikiselle koiralle ja
omistajalle,hymyillään kun tavataan!!
että löytyy tämmöisiä pikkukoiran omistajia.
Itselläni on sakemanni, jota ole pennusta asti
totuttanut myös pieniin koiriin, kun minun
mielestä olisi kiva jos oma koiruus tulee
kaikenkokoisten kanssa toimeen. Onneksi on
löytynyt myötämielisiä "harjoituskappaleita", nyt
kun koira alkaa olla aikuinen, niin se on
oppinut, ettei pieniä saa litata tassulla maahan,
vaan pitää vähän varovaisemmin tutustua:)
Kiva tosiaan,että löytyy muunkinlaisia tapauksia.
Tämä minun juttuni oli vain lähestulkoon
yksittäinen näin ääripäästä otettuna, olin vaan
aika yllättynyt,kun ei nyt niin useasti noinkaan
ole sattunut. Em.tapauksessa ei olisi tullut
kyseeseenkään tutustuttaa näitä isoja koiria
pieneen pelokkaan tädin koiraan, vahinko. Nämä
isot koirat ovat mitä kiltimpiä otuksia,vaikka
ulkomuodosta voi muuta olettaa...Onneksi vastaan
on tullut avoimiakin minien omistajia :-)
No, tuttavani kyllä suhtautui pikkukoiriin enempi
sohvakoira/koriste-mentaliteetilla. Ja tuleehan
se multakin joskus vitutus tilanteessa kun oikein
taantuu (kuten jotkut tappaja/peto-koira-
asetelmasta)...Mun tutuilla on noita "fifejä" ja
itsellänikin "tappokone", joilla myös nimitellään
niitä ihan piruuttaan...
Jos yrittäisi ilmaista ajatuksensa täysin
neutraalisti, ilman stereotypioittamisia en olisi
saanut varmaan tämänkään vertaa vastauksia, eli
hyvä juttu teille kiitos :-)