Moi vaan te kaikki.
Olen 13v tyttö ja olen pennusta asti kouluttanut
koiraani, koira on uros ja tosi kova päinen.
Joskus tuntuu et se olis tyhmä. Mix koira ei
tottele jos on muita koiria vaan räksyttää.
kotona se on kuin unelma.
auttaisko jos ottaisimme pienen koiran?
onko minussa vika? (meillä on ollut ennenkin
koiria, kilttejä)
T: avuton
Olen 13v tyttö ja olen pennusta asti kouluttanut
koiraani, koira on uros ja tosi kova päinen.
Joskus tuntuu et se olis tyhmä. Mix koira ei
tottele jos on muita koiria vaan räksyttää.
kotona se on kuin unelma.
auttaisko jos ottaisimme pienen koiran?
onko minussa vika? (meillä on ollut ennenkin
koiria, kilttejä)
T: avuton
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei se sitä nykyistä koiraasi auta, jos otatte
pienen koiran.
Olen itse tottelevaisuuskoulutusohjaaja ja kuulen
tosi usein ihmisten sanovan Kyllä se kotona
tottelee. Koira tottelee sellaisissa tilanteissa,
joissa sitä on koulutettu. Olohuoneessa
aloitetaan, siitä pihalle, kadulle, vähitellen
aina vain vaikeampiin paikkoihin. Jos on vain
olohuoneessa koulutettu, ei koira tottele ulkona.
Se on ihan normaalia. Koira on huono yleistämään.
Onko koira leikattu? Leikkaus on auttanut monia
hallitsemaan uroksensa paremmin.
Suosittelen että menette yhdessä hyvään
koirakouluun. Koirasi ei ole tyhmä, vaan se on
vain puutteellisesti koulutettu. Sellainen on
hyvin tavallista, ja asiaa auttaa kun jatkaa
koulutusta, mieluusti jonkun sellaisen
valvonnassa joka tietää asiasta jotakin.
Toivotan sinulle sisua ja kärsivällisyyttä! Joka
päivä pitää harjoitella.
asioita täytyy harjoitella monissa erilaisissa
paikoissa.ja alkuun sellaisissa missä on
mahdollsimman vähän häiriötekijöitä.
Oikeassa ovat nuo edelliset, se auttaa
koulutuksessa paljon kun lähtee koirakouluun. Jos
nimittäin kouluttaa koiraa aina yksin, niin
tottakai on sitten koiraa vaikeampi saada
tottelemaan kun toiset koirat vie huomion
kokonaan pois omistajasta. Koirakoulussa on aina
samaan aikaan muitakin koiruuksia ja niistä
huolimatta pyritään tekemään niin kuin omistaja
sanoo.
Niin, lisäyksenä vielä kun koirasi on uros. Pätee
tämä kyllä narttuihinkin, vaikka ei ehkä ihan
samassa mitassa.Meidän sakemanniuroksella oli
vähän alle vuoden ikäisestä asti semmosia kausia,
että tuntui kuin sille ei olis mitään ikinä
opetettu (vaikka koulutus oli aloitettu
nelikuisesta).Eli kun käskit koiraa vaikka
istumaan, se vaan katseli ympärilleen "että
kenenkä pitäis istua" tai tuijotti takaisin "mitä
tuo tarkoittaa- ilmeellä" Samoin oli sen
rähisemisen suhteen, välillä meinasi hermo mennä
lenkillä kun koira ei edes yrittänyt pysyä hiljaa.
Tämä kuuluu normaalina osana koiran kasvuun,
välillä tulee takapakkia jo opittujen asioiden
suhteen. Ei vaan saa antaa periksi, vaan
koulutetaan samalla tavalla kuin siihenkin asti,
tietty kiinnittääkseen koiran huomion paremmin
itseensä/meneillä olevaan asiaan voi vaikka
käyttää namien sijasta jotain lelua.
Meidänkin uros oli kotona aivan unelma, mutta kun
tavattiin toinen koira tai vieraita ihmisiä se
innostui haukkumaan ja pomppimaan ja unohti
kaiken mitä kotipihalla osaa. Oli aivan
ihmeellistä miten se koirakoulussa istui nätisti
ja odotti vuoroaan eikä haukkunut yhtään - paitsi
parina ensimmäisenä päivänä. Ota iisisti, et ole
huono kouluttaja, kokematon vain. Ja yleensä
nuoret ja jopa lapset ovat hyviä koiran
opettajia, koska ovat ketteriä ja herkkiä koirien
eleille. Mutta jotakin tietoa kannattaa hankkia
kokeneemmilta. Koiran luonne vaihtelee, en usko
että se on 'tyhmis'..! Lainaa kirjastosta Marie
Hansson Hallgrenin kirja Paras ystäväni, siinä on
aika hyviä juttuja. Mutta älä odota tuloksia
liian kärsimättömästi. Malttia. Vanhatkin koirat
oppivat!!! Koirasi varmaan ilostuu ja sitten
riippuen tapaamansa toisen koiran reaktioista
jatkaa.. ei niistä aina pääse perille!!! Mutta
sinua sen pitää oppia tottelemaan.
Olisiko mahdollista että koirallasi on murrosikä?
Rodusta riippuen, ikä olisi sopiva. Kyllä se
siitä ohitse menee. Aktiivista yhdessäoloa ja
aikaa ja kärsivällisyyttä.
Et kertonut koirasi rotua (tai rotuja, jos se on
monirotuinen). Sillä on tosi suuri merkitys
siihen, miten sen saa mukaansa esim. tottis-
koulutukseen. Mulla on kokemusta sakemanneista
ja noutajista, jotka ovat "helppoja"
koulutettavia ja toisaalta Karjalan
karhukoirasta, joka ei yleensä motivoidu
tottikseen, vaan sen pitäisi saada käydä
metsällä. Niin on useiden "pystykorva"-tyyppisten
rotujen kanssa, silloin ei ehkä kannatakaan
yrittää perustottista, vaan pyrkiä löytämään
jokin yhteinen tekeminen, johon koirasi voi
motivoitua. Onnea matkaan, koirasta voi iloita
monella tavalla!
minulla on myös todella kovapäinen koira..olen
saanut sen kuitenkin lempeällä opetuksella
oppimaan välttämättömän..älä ikinä käytä vanhan
aikaisia keinoJA esim lyömistä ja huutamista
koiran koulutukseen!!koira oppii hellillä
sanoilla ja erilaisilla leikeillä paljon myös
tiukka EI on hyvä osata sanoa toinen koira ei
juuri auta itsellänikin kaksi koiraa
Oiskohan koulutustekniikassasi jotain
parannettavaa..Koira ei opi jos ei ymmärrä mitä
siltä vaadit.toisen koiran ottaminen ei taatusti
auta,päinvastoin..Hakeudu johonkin porukkaan
treenaamaan niin saat vinkkejä!
Ongelmasi on tuttu monille. Kovapäisyys voi olla
rotukysymys (esim. mäyräkoira on vaativa rotu)
ja/tai yksilössä. Minulla on herttainen(??)
cockerspanieli, joka kotona tottelee mutta on
vieraissa mahdoton. Kotona laumanjohtaja olen
minä mutta kyläpaikoissa aina kunkin talouden
emäntä tai isäntä, yleensä koira tajuaa
äänensävystä, kehen kannattaa panostaa.
Urokset muutenkin ovat hiukan hankalampia, ei
vain sinulla, ja omistajat kyselevät aina jo
kaukaa "tyttö vai poika?" kun koiralla on
ongelmia jomman kumman sukupuolen kanssa.
sitkeyttä vaan, saattaa koirasi vielä
tasoittuakin, kun se on kovin nuori - tai sitten
ei.
terveisin
Veeran emäntä
Älä vielä luovuta. 1,5- vuotiaana koira on vielä
aika nuorikin. Oma luupääni ei myöskään tuon
ikäisenä tehnyt oikein mitään, toko oli hänestä
kamalaa, niinpä vaihdoin agilityyn ja vetoon (iso
otus..) ja ne sujuvat jo paremmin. Viime talvena
sitten nautittiin vauhdista ja koira meni minne
halusin! Kyllä se luupäilläkin onnistuu, tarvii
vaan aikaa ja sitkeyttä. Koirani on nyt 3-vuotias.
Koiratkin tosiaan kehittyvät ja oppivat asioita
eri tahtiin. Vanha urokseni alkoi olla
luotettavasti hallinnassa (siis myös vapaana) n.
kolme vuotiaana, narttuni taasen jo n. 2
vuotiaana. Uros ei koskaan ihastunut agilityyn,
mutta nautti tokosta ja sirkustempuista. Narttu
taasen on aina ollut vaikea motivoida mihinkään,
se nauttii eniten sohvaperunana olosta. :)
Jännityksellä seuraan katraan nuorimman jäsenen
kehitystä, joka ainakin tällä hetkellä on tosi
aktiivinen ja innostunut kaikesta. Välillä
tosiaan tulee takapakkiakin, sitkeästi vaan
eteenpäin.
Luulin, että koirani ei opi, mutta vika oli
minussa. Olin jo ottanut asenteen, että ei se opi
ja minä en osaa.. Mutta koirakoulussa se ihan
vieraan ihmisen kanssa teki heti jonkun jutun -
olikohan se vain sen huomion kiinnittäminen
ja 'kuonon pesu' (annetaan koiralle pieni nami,
kun se on ensin katsellut sitä silmät pyöreänä
nenänsä edessä, nimittäin heti, kun se lipaisee
kielellä suupieltään), en nyt muista. Vikaa oli
mun asenteessa, jotenkin koira 'luki'
olemuksestani 'epätoivoni'.. mutta minä olin
aliarvioinut sen.