Ikuisuus kysymys: miksi lapsi nukkuu huonosti? Meidän 16kk ei vaan nuku. Päivät kiukutellaan ja yöt huudellaan sängyssä niin että kaikki varmasti herää. Tämä tuntuu jo ihan käsittämättömältä että joka yö. Kyllä minä ymmärtäisin, jos tätä tapahtuis vaikka parina yönä viikossa, mutta joka hemmetin yö sama show. 20.00 sänkyyn, uni tulee melkein heti. 23.00 sängystä kuuluu kikatusta ja turhautunutta älinää eli "hei en nuku". 24.00 nukutaan taas hetki. 2.30-4.30 "ensin vähän huuteleen ja jos kukaan ei tule voin huutaa kovempaa, että siskokin herää. ja sit ku äiti tulee, en anna sen koskee vaan kierin ja huudan ku syötävä." Tätä jatkuu sinne aamuun ja sit pitäski jo herätä, ja sillon sit kiukutellaan joka asiasta ku on nukuttu huonosti. "Unikoulua" on toteutettu kahdesti ja on ne tepisiny muutaman viikon, mut sit ollaanki taas tässä. Väsyttää. Päiväunien jälkeen täällä onkin jo ihan eri meininki. Lapset on ku aurinkoja ja äitikin hymyilee.
missä vika
uneton
1305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lapsesi on aika pieni nukkuakseen yksin. Vasta 1 v 4 kk-- Usein vasta 1 v 6 kk pystyy nukahtaa yöllä herättyään ilman vanhemman apua.
Jotkut lapset tarvitsevat vanhempien läheisyyttä myös öisin (samassa huoneessa nukkumista). Helpoimmalla pääset, ku järjestät teidän perheen nukkumiset niin, jossa kaikki nukkuu. Se tarkoittanee samaa huonetta ainakin nyt toistaiseksi. Koska teillä nyt ei vain toimi eri huoneessa nukkuminen. Muista, että jos nukkuu lähellä aluksi paljon, on helpompi totuttaa sitten omaan huoneeseen.
"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.
Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat
Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"
Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä.