On aika sumuinen,tyhjä olo.
Työnantaja ilmoitti lopettavansa tehtaan.Yt neuvottelut alkaneet.
Mitä tekee 55v.yksihuoltaja,osatyökyvyttömyys eläkkeellä,kukaan ei ota töihin,putkeen ikää liian vähän.Asuntovelka painaa päälle..
Minua surettaa nuoretkin jotka rakensivat koteja,nyt kaikki romahti.
Me 50- luvulla syntyneet ei olla kovin kysyttyä työvoimaa,ja pienellä paikkakunnalla paljon jo ennestään työttömiä,ja lisää tulee.
Monessa perheessä vietetään unettomia öitä.
Työnantaja ilmoitti lopettavansa tehtaan.Yt neuvottelut alkaneet.
Mitä tekee 55v.yksihuoltaja,osatyökyvyttömyys eläkkeellä,kukaan ei ota töihin,putkeen ikää liian vähän.Asuntovelka painaa päälle..
Minua surettaa nuoretkin jotka rakensivat koteja,nyt kaikki romahti.
Me 50- luvulla syntyneet ei olla kovin kysyttyä työvoimaa,ja pienellä paikkakunnalla paljon jo ennestään työttömiä,ja lisää tulee.
Monessa perheessä vietetään unettomia öitä.
Vastaukset 35
Vanhimmat
lomauttamiset ja tehtaiden lopettamiset ei tämän ikästä työnantajat hihkuen töihin uutena ota,yritetään jaksaa päivä kerrallaan vaikka huoli huomisesta vie viimmesetkin yöunet.tsemppiä sulle:)
Kyllä tämä niin masentavaa on,ja niin monelle arkea,sitä ei vain ymmärrä ellei se tule kohdalle,mitä se todella on.
Kaikki mahdolliset ajatukset käy mielessä,uni ei tule,ei auta omaa tilaa vaikka tietää että ei ole yksin tämän kanssa,vaan meitä on satoja.
on vaikeeta,kun surettaa lasten puolesta kun on lomautus/lopputili uhka päällä,asuntovelka painaa niskassa en tiiä miten pääsevät tämän kaiken yli.Yritetään ajatella iloisia ajatuksia,että ei ihan masennuta.
...ihme jos tuntuu sumuiselta ja tyhjältä olosi :(
Todella kurjaa. Kyllä tommoset asiat panee miettimään. Huoli huomisesta.
Toivottavasti kuitenkin olisit onnekas ja saisit uuden työpaikan. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä huominen tuo. Voi se tuoda iloisia yllätyksiäkin. Sitä toivon sulle.
Halaus sulle
ja yksinhuoltaja. Hieman ihmeellinen kuvio.
Eikö ne lapsetkaan mitään tee? Eihän nuo ainakaan mitään pieniä voi olla.
Ilmeisesti Pankki joustaa asuntovelassa, maksuja pienentämällä, tai lainaa siirtämällä, mutta korot ne perii. Asumistukikin voi olla mahdollinen.
Asioilla on taipumus jäejestyä, eikä ketään nälkään tai kylmään jätetä.
Eikö ne liitot tee muuta kuin perivät? Kyllä niidenkin pitäisi joskus auttaa jäseniään.
Heti oitis vain työnhakuun, jotkut nimemomaan hakevat ikäisiäsi heidän vähien poissaolojen takia. Kyllä ne sinut pienellä paikkakunnalla tuntevat, joten tekevälle voi löytyä helpostikkin työtä.
Sumu hälvenee, yritä kestää sen aikaa.
Kyllä lapsia hankitaan vielä 40-43 vuotiainakin,että ovat vielä koulussa 12 ja 15 vuotta,että ei kuvio ole mikään ihmeellinen.
Lapsilla on koulu,ja sen kun kunnolla hoitavat,ja kotona auttavat,se riittää.
Ei tämän ikäisiä voi "töihin" laittaa,kesä on tietysti ollut eri asia.
Olen ottanut selvää niistä vähäisistä töistä mitä on ollut,mutta hakijoita paljon ja nuoria.
Pitäisi muuttaa pois,mutta ei houkuta jo lastenkaan vuoksi,heille haluaisi turvallisen kasvuympäristön,kaverit ovat täällä jne..
Kyllä tämä kai tästä jotenkin menee eteenpäin,pakkohan se on mennä.
Nyt vain on pimeää.
selkiintyy tilanteesi. Jaksa kuitenkin muistaa joka käänteessä että syytönhän sinä tähän olet. Sen nyt tiedätkin mutta josku voi kurjuuden keskellä unohtua. Jos olisin silloin tehnyt toisin jne....
Kyllä tässä on tavallaan mennyt läpi sitäkin,olisinko voinut tehdä jotain toisinkin.Mutta pieniä nappuloita me ollaan isoissa rattaissa,osakkeenomistajat tätä kaikkea pyörittää,voittoa pitää saada hirmuja summia,mikään ei tunnu riittävän.
Pakkohan asunto myydä on,ellei mitään keksi,mutta loppuun asti kiinni siitä pidän.
Tietysti jossain vaiheessa täytyy luovuttaa,kun ei muuta enää voi.
"osakkeenomistajat tätä kaikkea pyörittää,voittoa pitää saada "
voisit muuttaa asennettasi,
sillä aivan kaikilla on mahdollisuus olla omistava, tässä vapaassa maassa.
parempi olla kun antaa arvoa viisaammille ja rikkaammille, on kokemusta, 2 vuotta kului ennenkin antoivat lopputilin ja päästivät putkeen, vaikka kauniisti pyysin.
Puhut asiaa että kaikilla samat mahdollisuudet olla omistava,mutta miksi vain niin harva sitä on?Jäin miettimään,mieti sinäkin,ehkä olet tätä kirjoittajaa viisaanpi,ja löydät vastauksen.
Onnea työnhakuun aloittajalle!
ammatti ehkä?
Kurjia nämä tuotatolaitosten lakkautukset.., mutta mielestäni ei kannattaisi jäädä tuleen makaamaan, - tilanteesi vaatisi suunnan muutos suunnittelua, ja sitten määrätietoisen toteutuksen.
Entä kelan uudelleen koulutus, olisiko Sinulla ehkä mahdollisuutta semmoiseen?
Tietysti, ainahan on mahdollisuus vielä kouluttautua uuteen ammattiin. Tai suorittaa ammattitutkinto. Eli, ns. "ajantasaus" omassa ammatissa. Mutta, siihenkin kuluu aikaa n. 2-4 vuotta.
Ja sen jälkeen ollaan, taas samassa jamassa. Mutta vuosia vanhempana. Eli, ei se uudelleenkouluttautuminen tee työnhakijasta yhtään sen nuoremmpaa. Vaikka kuinka on koulunpenkiltä juuri lähtenyt.
Pikemminkin työnantajien pitäisi oppia arvostamaan ammattiosaamista, ikään tuijottamatta. Tällä ikärasismilla menee niin monta hyvää osajaa hukkaan.
mutta antaa se näytön ajantasaisista tiedoista, ja ainakin yrityksestä tehdä jotain työllistyäkseen. Miullakin on kaksi siskoa, jotka ovat kouluttautuneet uuteen ammattiin keski-iässä, ja kumpikin on saanut työtä heti valmistuttuaan, - terveydenhoitoalalta.
tilanteessasi, mutta sinä kirjoitit totuuden.
Pääsethän 57v putkeen, siihen ei ole pitkä matka.
muuten ei voi neuvoa, toivoa vain että katkaisisit vanhana lapsenteon yms asiat nyt omaa sulopolveesi ja opettaisit lapsille oikeat elämän realiteetit.
Elämä ei mene aina niin kuin me toivomme,esim.lasten hankkimisen suhteen..kyllä lapset ovat edelleen lahjoja ja heistä ei tämä työn loppuminen johdu.
Uskon että elämän realiteetit ovat hyvin selvillä meillä,mutta lapset ovat myös voimavara ja tarkoituskin elämälle,pakko jaksaa.
En minä valittaa halua,mutta tulipahan nyt vain tämä kirjoitettua,olo oli vain niin paha.
Kyllä nyt putkeen menevä aika tuntuu pitkältä,kohdallani yli 1,5 vuotta,pitää vain toivoa että se olisi silloin vielä,ellei jotain työtä löydy.Työpaikka olisi paras asia.
äidiksi tullut. Ollaan onnellisia lapsistamme ja heidän takia ponnistellaan. aina on ratkaisuja tullut. Älä lannistu!
Kiitos sinullekkin!
1,5 vuotta eteenpäin on pitkä aika,
mutta 20v taaksepäin on "kuin eilinen päivä".
työpaikka olisi hyvä, ainakin parin kk loman jälkeen, mutta sinne pitäisi mennä nöyrin mielin kuten nuoretkin, eikä liikaa tietävänä, eikä viedä mitään/paljoa toimintatapoja entisestä työpaikasta, tai yleensä olla liikaa tietäväinen.
Luin ketjusi läpi. Olet saanut jo neuvoja, mutta muutama sananen minultakin.
Olet yksinhuoltaja kuten olin minäkin kun lopetin yritykseni. Nostin 500-päivää hyvää päivärahaa, tein pikkaisen aikaa viraapelihommia ja pötkähdin eläkeputkeen kun ikä antoi myötä.
Nuorimmainen asui kotona, vanhempi lapseni oli jo muuttanut opiskelemaan. Päivääkään ei pöytä ole ollut ilman ruokaa ja joulupuuroonkin saanen ne rusinat vaikka tässä joku aika taivastelin, jotta mitenkähän käy ; )
Lisätyötä teen harrastuksen omaisesti ja siitä saan hieman voita leivän päälle.
Asuntoa älä ihmeessä mene myymään. Hae asuntotukea sitä saa omistusasuntoonkin ja se on tapauksessasi ehkä suurinpiirtein sama kuin nykyinen yhtiövastikkeesi. Lyhentelet asuntolainaasi sen mukaan kun tuntuu sopivalta.
Saathan lapsistasi lapsilisiä ja mieheltäsi elatusmaksuja. Nauti ja anna lapsillesi turvallinen koti jossa on äiti läsnä. Mikään ei ole ihananpaa kuin palata koulusta kotiin ja äidin leipoma pulla tuoksuu porstuaa.
Eikä sinun tarvitse tuntea vanhana syyllisyyttä, että lapset eivät saaneet riittävästi tukea ja huolenpitoa.
Näin minä ajattelen ja toimin, tsemppiä ; )
Kyllä meillä pulla tuoksuu,tänäänkin kun tyttö koulusta tuli ja sai vielä koulukaverikin pullan.
Tiedän että tämä aika on lyhyt kun tuossa lapset pyörii,kaikkeni teen että heillä olisi asiat hyvin.Saan kyllä lasteni isältä elatustuen,ja lapsilisän,niillä saan heidän kuluja maksettua.
Tiedän että täältä ylös nousen,nyt vain on se surun aika,joka pitää läpi mennä,kaikki tuli niin yllättäen,että ei oikein osaa suhteuttaa tätä asiaa,itku vain kuristaa.
matami?
ei omistus asuntoon ainakaan kainuussa saa.
Käsketään myydä asunto pois jne.....
Jos sulla on tuohta ja tuloja et tietenkään saa et Kainuussa tai etkä muuallakaan Suomea ; )
Nämä ovat sellaisia asioita joihin vaikuttaa moni muukin seikka kuin äkillinen työttömyys.
Jos olet avioliitossa, jos lapsesi asuvat
luonasi ja heillä on tuloja. Jos sinä jäät työttömäksi ja aviopuolisolla on tuloja ja varallisuutta ja asutte yhdessä. Ette saa mistään mitään.
Vastasin aloittajalle, jaka on yksinhuoltaja. Jos hänenkin tulonsa ylittyvät määrätyn rajan hänkään ei saa.
Yksinäinen ihminen asuu omassa yksiössä. Elää peruspäivärahalla ja sossu maksaa yhtiövastikkeen.
siihenpäälle tuleva lasketaan tuloksi lapsilisät,elatusmaksut puolisolta,.....miten käy.
Enpäs osaa sanoa, mutta Kelan sivuilta löytyy laskuri, jolla voi laskea onko oikeutettu asumistukeen.
Ei saa asumistukea myöskään täällä lounaissuomesta. Nyt työttömänä kohta 11kk,sitä ennen viimeset 5vuotta pätkätöitä rekrytointifirmoissa. Koulutuksista huolimatta kukaan ei huoli töihin yli 50kymppistä,tosiaankin sossussa sanovat että myy mökkis, autos(11v. vanha joten ei siitäkään mitään saa) hävitä piskis ja muuta kerrostaloon yksiöön. Mitähän siel yksiös tekisin?
Saa myös omistusasuntoon, tulorajat ovat yleensäkin mahdottoman pienet jotta sen saa.
Tuntuu kummalliselta sosiaalitoimiston ammattilaisen suusta, jos tosiaankin kehotetaan myymään asuntonsa. Sellainen ei ole missään tapauksessa ammatti-ihmisen käyttäytymiseen kuuluvaa.
Yli 50v ja asuntolainaa!
Ohjeet asuntolainaan:
Mieti ikääsi ensin.
Mieti koulutustasi sitten.
55v. Merkantti ei ole mitään, ei edes Merkonomi.
Tradenomi, artesaani, rakennusmies, maalari.. tms.
Pikkuammatteja.
Noilla en ottaisi asuntolainaa vaikka olisin 20v.
Koulutetut: Luokkahitsari, Jyrsijä, puuseppä, muurari, peltiseppä, putkimies, sähköasentaja..
Ja ne korkeakoulututkinnot jotka ovat kaukana "humanismista". Tästä on poikkeus, viimeaikojan tragediat elämässä ja kouluissa on saanut poliitikot säikyiksi, ne palkkaavat nyt, mittaamattomin määrin, kaikenmaailman, "kriisiryhmää". Höpökoulutus tähän suuntaan on varma nakki, "töitä" on vaikka ei olisi kriisiäkään. On kaikenmaailman suunnittelua ja "ehkäisyä".
Noilla ammateilla ottaisin asuntolainaa.
Kohta 58 ja asuntolainaa, ajatteleppa, näillä tuloilla pitää olla kymmenen vuotta työs, jotta laina on takasin maksettu korkoineen. Tekee vuodelle melkoisen summan. Elämä on kummallista eikö vaan, että vanhanakin on vielä lainaa. Se kuuluisa elämä, kun heittelee yhtäälle ja toisaalle. Ai ni, se ammatti oli kunnan alimmilla palkoilla oleva.
Sitten lisäksi tuolla "JokuMuu" ihmetteli 55 vuotiaan lapsia. 55 vuotiaalla saattaa olla jopa kymmen vuotias lapsi, näin oli tuttavallani, tosin jo tästä pari vuotta molemmat ikääntyneet. Ystävättärelläni 12 vuotias ja minulla tuos iäs oli 15 vuotis. Kuhan nyt vaan mainittin.
laittaisin asunnon myyntiin, ja mänisin kuntaan selijälleni, elikkä siis sosiaalihuoltoon.
Nyt!
-"pussin" suu tiukalle, tosi tiukalle!
-karsi kauppalasku minimiin, mistäs "köyhä" jops ei ruuasta
-peruskeitot pöytään
-juustot sun muut herkut minimiin
-perunaa, perunaa,perunaa, sipulia, juureksia,....hanki Marttojen penninvenyttäjän käsikirja, taitaa olla nykyisin sentinvenyttäjän...
-lehtitilaukset poikki, kaikki
-kännykkälaskut minimiin
-limut ja karkit kortille, niittenkin hinnalla saa paketin jauhelihaa
-kirjoita paperille taitosi!
Olet hyvä kutomaan ymsyms...>siis villasukkaa jne pipoa ja kauluria ja kaupan seinälle ilmoitus! (esim. ite kaipaan hyvää sukantekijää kun entinen siirtyi taivaallisiin puikonheiluttajiin!)saat leipärahaa ainakin
-pistä huutonettiin myyntiin kaikkea ns. "joutavaa", vanhoja suksia ja luistimia jne polkupyöriä
mikko.fi on toinen paikka...aika tavaran kaupitsee!
-toiminimi> siivousta, kotipalvelua,saattamista, asiointia....
Näillä konsteilla ketkuttelin pari melko rahatonta vuotta ja hassua kyllä...se nuukluus on jäänyt päälle! Hyvä niin...kun tuli taas tiukat paikat!
Ja kyllä AIKUINENkin voi opiskella uuden ammatin vielä tässä iässä, ite oon 54v ja koulussa ja saan kyllä töitä koko ajan!
-siis keikkatöitä hakemaan!
Mol.fi sivut täynnä keikkapaikkoja vaikka minne...kykyjen mukaan!
Tsemppiä, onnistut kyllä!
lisää vinkkejä:
http://www.elisanet.fi/puutteenpera/
- pankkiin hyvissä ajoin neuvottelemaan lainan maksusuunnitelmista
- mieti, voitko ajatella vaatimattomampaa/pienempää asuntoa. Ei mene montaa vuotta kun nuoret ovat täysi-ikäisiä ja lähtevät pois kotoa.
- nuoret kesätöihin, saavat itse ansaita rahat niihin jutuihin, mitä tämän päivän nuoret haluavat (tietsikat, mopot, merkkivaatteet jne.). Oppivat samalla vastuuta.
Isompi teillä ilmeisesti lähtee ammattikouluun tai lukioon ensi vuonna, perheenne kulut tulevat todennäköisesti siitä vain kasvamaan. Kirjat, lukukausimaksut, ruokailu jne.
Kannattaa jutella hyvissä ajon myös nuorten kanssa, mistä heillä olisi varaa tinkiä. Ihan työn perässä paikkakunnanvaihtoa varmasti ainakin vastustavat, koska kaverit jäävät vanhalle paikkakunnalle.
Nuorten ruokkiminen ei ole ihan halpaa ja eivät todennäköisesti suostu syömäänkään ihan mitä vaan. Herkut ovat ihan turhia yleensä.
jo kauan,kauan sitten.Tosin minulla on vain yksi lapsi.
Pahalla sisulla ja nyörejä kiristämällä siitä selvisi ilman sossun apua mutta koville se otti,kun työttömyyskorvaukset olivat pienet ja pienenivät entisestään kun liiton rahoilta tippui pois.
40 oli ihan liian vanha jo työmarkkinoille.
Nuorta,nuorta halusivat kaikki.
Onneksi pääsin sitten tapaturman takia työkyvyttömyyseläkkeelle,mutta tulot ne vain pienenivät koska lapseni pienenä hoidin kotona kun ei tahtonut saada hoitopaikkaa mistään.
Nyt kituutan eläkkeestäni tätä asuntolainaa,mutta periksi en anna.Onneksi lapsi on maailmalla jo.
Pidän peukkuja,että sinua silti onnistaisi.
Kiitos,silloin kun on saman kokenut,sen ymmärtää parhaiten,miltä toisesta tuntuu..
Koti on aina koti,lapseni minulle sanoivat että äiti ei tätä voi myydä,tämä on meidän koti.
Minulla on kaikki vielä aika sekavaa,mistä saan mitäkin apua,ja miten toimin,mutta uskon että tästäkin jotenkin selviän.
On ollut elämässä vieläkin kovenpi paikka joskus ja siitäkin selvisin elämään vaikean asian kanssa.
Olen saanut täälläkin ihania kannustavia kommentteja,ihmiset välittävät vieläkin toisistaan,vaikka kova tämä maailma on.
Kiitos kaikille,voimia kullekkin omaan arkeen.