Hei kaikki nuoret!
Opiskelen Pirkanmaan Ammattikorkeakoulussa, ja teen nyt tutkielmaa nuortenväkivallasta, ja siihen johtavista syistä. Haluankin kysyä, onko sinulla kokemuiksia koulukiusaamisesta? Kuinka se tapahtui, miltä se tuntui, mitä arpia se jätti, kauan sitä kesti, miten siihen puututtiin? Oletko kokenut muuta kiusaamista, syrjintää tai väkivaltaa (henkistä,fyysistä), koulun ulkopuolella?
Tänne voi heittää keskustelua, mutta otan vastaan mielelläni myös sähköpostia, ja vastailen siihen. Kaikki koettu otetaan vastaan =)
Terveisin Hanna!
[email protected]
Opiskelen Pirkanmaan Ammattikorkeakoulussa, ja teen nyt tutkielmaa nuortenväkivallasta, ja siihen johtavista syistä. Haluankin kysyä, onko sinulla kokemuiksia koulukiusaamisesta? Kuinka se tapahtui, miltä se tuntui, mitä arpia se jätti, kauan sitä kesti, miten siihen puututtiin? Oletko kokenut muuta kiusaamista, syrjintää tai väkivaltaa (henkistä,fyysistä), koulun ulkopuolella?
Tänne voi heittää keskustelua, mutta otan vastaan mielelläni myös sähköpostia, ja vastailen siihen. Kaikki koettu otetaan vastaan =)
Terveisin Hanna!
[email protected]
Vastaukset 23
Vanhimmat
Huomasin tuolla Jokelan jutuissa viitteitä siihen, että pienemmillä paikkakunnilla saattaa olla kysymys siitä, että kiusaajien vanhemmat ovat niin vaikutusvaltaisia paikkakunnalla, etteivät opettajat tai poliisit uskalla koskaan puuttua asiaan, vaikka näyttöä olisikin.
Tuli mieleen veljeni tapaus joskus kauan sitten. Partakoneen terällä viiltely ja ulkovessan läpiryömittäminen katsottiin läpi sormien, koska pojan isä oli kylän suurimpia Anttiloita.
Viiltohaavoista ei edes kunnan lääkäri uskaltanut tehdä ilmoitusta.
Tämä on varmasti raakaa arkea vielä tänä päivänäkin monessa pikkupaikkakunnan koulussa.
Toivottavasti tulet olemaan yksi tällaisten epäkohtien vähentäjä.
Kiitos black&white vaistauksesta.
Tapahtuuko tälläistä useinkin, en ole itse törmännyt vielä moiseen?
Asioihin puuttuminen on yksi tärkeimpiä mitä voidaan tehdä, on hyvin väärin jos tuollaisen syyn takia asia painetaan villasella.
Oliko veljesi tapahtumahetkellä ala- vai yläasteella, vai korkeammalla asteella?
On todella hienoa jos vaikka tänne saadaan julki tälläisiäkin asioita joita on jätetty selvittämättä.
Nuorten ääni on tässä asiassa tärkein, jotta näihin osataan alkaa puuttua!
Onko kellään muilla tälläisiä kokemuksia?
Minulla on kokemuksia kiusaamisesta kolmen vuoden ajalta. Minut vain otettiin silmätikuksi, koska olin ujo ja hiljainen ja omistin kaverin, jota kaikki pitivät lapsellisena "friikkinä."
Kiusaaminen oli pääasiassa henkistä. Puhuttiin luokassa pahaa oppituntien aikana, niin että vain kiusattu eli minä huomasin olevani puheenaihe, opettajat eivät siis huomanneet. Lisäksi MSN-messengerissä ja IRC-Galleriassa haukuttiin ja käskettiin katsomaan peiliin. Kiusaajat yrittivät kontrolloida elämääni kokoajan. Eivät edes tunteneet minua ja silti seurasivat jokaista liikettäni ja tekoani.
Erityisopettaja yritti puuttua, ja oli kaikenlaisia keskusteluja joista tiesi sitten lopulta koko koulu (pieni koulu, vaikutusvaltaiset kiusaajat). 9. luokan lopun sain viettää jokseenkin rauhassa.
Minua siis kiusattiin koko yläasteen ajan. Olin masentunut ja ahdistunut ja aamulla vääntäytyminen kouluun oli vaikeaa. Yhtenä iltana huomasin käveleväni junaradalla. Päätin kuitenkin näyttää kaikille ja selvitä. Yritin ignoorata heidät, sillä en enää jaksanut välittää, he olivat tehneet aivan tarpeeksi musertaaksen minut.
Yläasteen jälkeen minua ei ole kiusattu, syrjitty tms. Kiusaamisesta jäi kuitenkin traumat. Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko, paniikkihäiriö ja lievä masennus/ahdistus. Käyn keskusteluterapiassa ja syön mielialalääkkeitä. Lääkkeisiin olen suhtautunut positiivisesti, mieliala on kohentunut paljon ja jaksan paremmin, en myöskään näe enää joka yö painajaisia.
Yksi kiusaajista on tällä hetkellä laitoshoidossa, että luultavasti hänellä on ollut ja on edelleen pahoja ongelmia kun niitä piti viattomiin purkaa.
Enää en pelkää nähdä heitä (esim. bussissa, keskustassa), tunnen suurta vihaa heitä kohtaan ja nyt olen tajunnut kuinka säälittäviä he ja heidän tekonsa ovat olleet.
Ala-asteella ollessani minulla oli paljon kavereita, enkä tyyliltänikään poikennut muista oppilaista paljoa.
Olin kuitenkin hieman rikkaammasta perheestä kuin muut luokkalaiseni, joten yksi poika päätti ottaa minut silmätikukseen.
Hän yritti kaikilla mahdollisilla tavoilla saada minua itkemään.
Varasti tavaroitani, heitteli tumppujani, töni, löi jne. Koskaan hän ei haukkunut minua, kiusaaminen oli pelkästään fyysistä.
Asiasta en halunnut kenellekkään puhua, enkä kokenut edes siihen tarvetta.
Olin poikkeuksellinen siinä mielessä, että en itkenyt koskaan, teki hän mitä tahansa, olin oppinut kestämään sen kaiken.
Neljännellä luokalla hän kuitenkin lopetti kiusaamisen, meistä tuli hyviä ystäviä ja vähän vanhempana jopa seurustelin kyseisen pojan kanssa.
Kiusaamisen syyksi hän ilmoitti omat ongelmansa. Hänen vanhemmat eivät olleet koskaan huomioineet häntä tarpeeksi ja hän tuli kateelliseksi, kun omat vanhempani huolehtivat minusta.
Kiusaamisen ansiosta minusta tuli paljon rohkeampi ja vahvempi, en kuitenkaan hyväksy missään nimessä kiusaamista ja neljänteen luokkaan asti koulunkäyntini oli pojan takia suoranaisesti aika helve**iä.
Todella hieno kuulla, että olet päässyt jaloillesi kiusaamisesta. Tarinasi kyllä kosketti minuakin, kuten kaikki kiusaamiseen liittyvät asiat. Itseänikin on kiusattu muutama vuosi ala-asteella, sekä ammattikouluaikanani, elämästä tehtiin helvettiä silloin.
Nostan hattua sinulle, koulukiusaus ei ole helppo juttu sillä sitä joutuu kokemaan joka päivä kun kohdalle osuu. Onneksi olet kohdannut asian ja nostanut pään ylös, se on oikein ja niin se pitää mennä =)Paha juttu että sinulle on jäänyt masennuksia ym. mutta tunnut vahvalta persoonalta, kyllä niistäkin vielä pääset kun jaksat pitää vain sen pään pystyssä :)
Hyvä kun kiusaamisesi loppui tuolloin, eikä ilmeisesti ole jatkunut enään myöhemmin. Syitä tuntuu olevan monia mitä pitää keksiä jotta kiusaa toista, mutta ne todella ovat myös joskus lähtöisin koti oloista. Uskon että sinusta on tullut vahvempi persoona kokemusten jälkeen, sillä olet myös kohdannut asian ja selvittänyt sen. Hieno juttu, pidähän sinäkin vastaisuudessä lippu korkealla :)
onko sinulla kokemuiksia koulukiusaamisesta?
On, paljon.
Kuinka se tapahtui, miltä se tuntui, mitä arpia se jätti, kauan sitä kesti, miten siihen puututtiin?
Haukuttiin ja syrjittiin jonkinverran... Se oli kamalaa, minut mm. haukuttiin jo 8 vuotiaana läskiksi (olin hiukan pyöreä), yläasteella minua haukuttiin nörtiksi, vaikka olin hurjan huono koulussa, lintsasin paljon. Minua on haukuttu myös rumaksi.
Kiusaamiseeni ei koskaan puututtu, vaikka opettajat näkivät ja kuulivat kaiken aina. Mutta ystäväni puolusti minua.
Arpia ei pahemmin ole jäänyt, mutta edelleen läsiksi haukkumisen takia minä olen vakavasti alipainoinen. Jotenki liitän alipainoni tuohon.
Masennuksesta juuri pääsin eroon.
Kiusaamista kesti liki 10 vuotta.
Oletko kokenut muuta kiusaamista, syrjintää tai väkivaltaa (henkistä,fyysistä), koulun ulkopuolella?
Olen kokenut henkistä väkivaltaa, oma enoni kiusaa minua. Se ei enää ole leikkimielistä kiusaamista.
Minuun on myös kohdistettu seksuaalista ahdistelua.
Uskoisin kyllä että osa alipainon syystä voi johtua tuosta, tai ainakin suurinosa. Alitajuisesti vain haluaa tehdä jotain itselleen. Kohdistaako enosi sinuun seksuaalista ahdistusta vai joku muu? Oletko puhunut kenellekkään avoimesti asioista, mitä olet joutunut kokemaan?
Ei minun enoni, vaan isäni velipuoli. Ja olen usein joutunut kadulla ahdistelun kohteeksi ja jotkut lähtevät myös seuraaman minua ja aina ollut mies kyseessä. Äitini tietää tästä ahdistelusta, mutta kukaan ei tiedä mistään muusta, joista kirjoitin aiemmin. Tai no, muutama ystäväni tietää.
Jos nämä asiat vaivaavat sinua, kannattaa sinun puhua niistä. Jos tuntuu siltä että jo pelkkä puhuminen auttaa, puhu sille johon luotat ja joka kuuntelee, jos tuntuu vielä pahemmalta, kannattaa ottaa asia kunnolla esille.. Kuitenkin asiat kannattaa käsitellä jotta ne helpottavat, ja asioihin voidaan puuttua!
kiusaajien kanssa myös sillä lailla samanlaisia, että etsivät mahdollisimman helpon näköisiä (heiveröisiä, aran ja anteeksipyytävän oloisia - tosin ulkonäkö voi pettää) kohteita? Ainakin kannattaa kävellä leuka pystyssä ja rinta rottingilla kaduilla ja sanoa hyypiölle kovalla äänellä ja puhelimen esiin ottaen, että nyt soitan poliisille, jos et lähde lätkimään, tms.
Moi
Joo... kiusattu olen.
Minua kiusattiin viidennellä luokalla. Tuntui ihan typerältä ja nöyryyttävältä.
Samalla luokallani oleva tyttö vain otti minut nypittäväksi. Hän oli kateellinen minulle minun ulkonäöstäni.
Ope puuttu asiaan ennen hiihtolomaa, kun viesti meni perille, että minua kiusataan.
Henkistä se oli.
En ole koulun ulkopuolella joutunut kiusatuksi.
En ole muistellut viidennen luokan tapahtumaa enää moneen vuoteen.
millä tavalla hän kiusasi sinua? puhuit hekisestä, minkälaista se haukkuminen oli?`
Hän sanoi minua huoraksi. Häntä ärsytti se, kun pojat olivat kiinnostuneita minusta ja hän ei saanut mitää huomiota.
En kyllä millään lailla pukeutunut huoramaisesti, mutta hän ei kestänyt sitä kun pojat olivat kiinnostuneita minusta.
Enkä koskaa hakenut pojilta huomiota, he vain tulivat juttusilleni.
Joo...
Minuakin kiusattiin 3luokalta 9 luokkaan asti. Mutta kun nyt muutimme toiselle paikkakunnalle ja aloitin lukion tällä minua ei ole enää kiusattu.
Silloin kun mua kiusattiin niin se oli henkistä ja hyvin raastavaa. Vaikka kerroin siitä vanhemmille, opettejalla sekä kuraattorille ei kenestäkään ollut apua. Kehotetaan kyllä kertomaan kaikille ja he sitten auttavat, mutta paskat se mitään auta. Joko on vain kestettävä tai sitten näytettävä kiusaajalle ettei kiusaa enää.
Olen nykyään kertonut monille ihmisille että minua kiusataan ja se on tehnyt asiasta helpomman. ja mös se kun en ole nähnyt kiusaajia pariin vuoteen.
Kiusaaminen tapahtui siten että mut jätettiin aina porukan ulkopuolelle, puhuttiin paskaa selän takana, varastettiin tavaroita ja muuten vaan nälvittiin luokassa ja välitunneilla, myös yläasteella haukuttiin lesboksi koska olin leikannut lyhyet hiukset (minulla oli kuitenkin poikaystävä). Myös riidat ja muut hankaluudet laitettiin mun syyksi ja koko koulu oli siinä mukana. Kukaan luokallani ei ollut minun puolella eikä minulla ollut yhtään ystävää 3-8 luokilla. En tiedä siihen vieläkään syytä koska en mielestäni erottunut kovinkaan joukosta enkä ollut herättänyt huomiota millään erityisellä tavalla mikä selittäisi sen että mua kiusattiin.
Arpia se kyllä jätti ihan mukavasti. Nyt vihaan edes kiusaajieni näköisiä tai oloisia ihmisiä. Mutta olen päässyt siitä yli ja jos nyt joku alkaisisi kiusaamaan mua ni ihan 100prossan varmuudella itse tekisin kiusaajan elämästä helvettiä ja piinaisisin sitä tyypiä koulussa, kadulla ja joka paikassa jos alkaisisi kiusaamaan. Prkl.
Nyt minulla on paljon kavereita lukiossa ja koulu menee hyvin :D En pidä mitään yhteyttä. Koska en edes halua palata lohjalle enää ja olen kertonut asian monille uusille ystävilleni :)
Koulun ulkopuolella oli myös sama. Jätettiin ulkopuolelle ja puhuttiin paskaa.
Tämä tapahtui Lohjalla Mäntynummessa ja Muijalassa. :) Terkkuja jos joku sieltä lukee tän ;D
Kiitos vastauksesta, hyvä nähdä erilaisia "näkökulmia" asiaan ja tapauksia, vaikka usein ovat jollain tavalla hyvinkin samanlaisia..
olen kohta 14v tyttö kainuuusta minua on kiusattu melkein koko ylä-asteen (enimmäkseen pojat) ajan ala-asteella ne eiuskaltanu hyppiä mun silmille mutta nykyisin se alkaa loppua kun oon tintannu paria turpaan... ja se tuntuu aika pahalta mutta en jaksa välittää siitä
[email protected]
olin ala-asteella kiusauksen kohteena. olin tietenkin niin pieni, että otin kaiken tosissani ja toiset huomasivat sen satuttavan minua. varmaankin saivat siitä kaikesta jonkin sortin mielihyvää. kiusaaminen alkoi siinä noin kakkosluokalla ja kesti yläasteeseen asti. kiusaaminen oli aluksi henkistä, mutta sitten se muuttui pahemmaksi. ei jäänyt vain haukkumiseen ja luokan pellenä pitämiseen. kiusaajat on raukkiksia...eivät yksin uskalla käydä kimppuun vaan ainakin tarvitaan kaksi. kahden aloittaessa suuri osa luokasta oli mukana. tytöt osaavat olla ilkeitä toisilleen.
ei asiaan puututtu kun en uskaltanut kertoa esim. opettajalle kiusaamisesta peläten sen muuttuvan vielä pahemmaksi. en uskaltanut ottaa sitä riskiä vaikkakin kuulostaa kyllä aika tyhmää nyt jälkeenpäin.
kiusaaminen jättää varsinkin noin nuoresta syvät arvet. oon ollu pitkän aikaa katkera. se muutti minua melkoisesti ja meni paljon aikaa kootakseen itseluottamuksen palaset yhteen.
joo..nyt olikin puhe nuorista :D tartuin näköjään sanaan koulukiusattu
Olit ihan aiheessa, koulukiusaamisesta tässä lähinnä kyselen ! mutta muukin kiusaaminen kuuluu joskus näihin, ja ovat usein liitoksessa toisiinsa! Kiitos vastauksesta =)
Miksi he kiusasivat? kestikö sitä vain yläasteen ajan? Miten päädyit lyömällä lopettamaan kiusaamisen? Kiitos vastauksesta! =)
no ala-asteella minua ei uskallettu kiusata mutta ylä asteella jonkun verran ja mun kaverit oikeestaan löi... ja oon muuten vasta 14v
Mua on kiusattu ala-asteelta lähtien, jos menisin yksityiskohtiin niin siitähän tulisi oikee romaani, mutta lyhyesti se oli henkistä ja fyysistä, olin yksin ja mut jätettiin aina pois porukasta. Hakuttiin läskiksi, esitettiin kavereita, kaikki mitä mä tein oli kuulemma matkimista,vanha kaveri töni usein, 1 kaveri ei halunnu olla enään kaveri, muutkin lopetti hengaamisen.Ja jokaasiasta piti aina vaa vittuilla
Ja minkäänlaista erityistä syytä ei koskaan ole ollut, olen nähnyt itseni aina normaalina.
Olin arka enkä koskaan sanonut mitään opettajille, koska kun puhuin äidille joka siten soitti yhden kaverin vanhemmalle, sain hirveät tuijotukset seuraavana päivänä.
En koskaan oikeastaan jutellut asiasta koska siskoani ei kiinnostanu, äiti halusi vaan lähettää mut jolekkin keskustelemaan, isovelin mielestä olin liian dramaattiinen.
Sairastin myös anemiaa yhdessä vaiheessa ja olin masentunut.
Mutta se kaikki teki minusta paljon vahvemman=P Olen nykyään amiksessa ja juttelen ihmisten kanssa
hirveästi, olen saanut uusia kavereita ja kaikki tuntuu kerrankin hyvältä, vaikka onkin vaikeaa aloittaa taas sosiaalista kanssakäymistä.
Aloitin myös ylä-asteella netti roolipelin pelaamisen, ja vaikka mitä muut sano, olin onnellinen kun pääsin juttelemaan ihmisille jotka eivät arvostele ulkonäön vuoksi tai muun turhan asian takia.
Niille joita kiusataan: kannattaa puhua paljon sellaisten ihmisten kanssa joita on myös kiusattu, Sellaiset ihmiset jos jotkut, ymmärtävät tilanteesi paremmin kuin 100 kallonkutistajaa :P
Ps. Kiusaaminen ei koskaan ollut koulun ulkopuolista