Meillä on tilanne se, että poika täyttää pian 2 vuotta. Ollaan elelty tähän saakka enimmäkseen kotona ja silloin tällöin seurattu muiden lasten leikkejä leikkikentällä mutta siis enimmäkseen omissa oloissa on oltu. Ja poika siis ainoa lapsi. Päivähoitoon vieminen alkaa töihinpaluuni puolesta olla ajankohtaista ja vähän pelottaa, miten poika tulee sopeutumaan muiden lasten joukkoon.
Kaipaisin rohkaisevia kokemuksia aiheesta. Toki voi esittää eriävänkin mielipiteen, jos omasta mielestä 2-vuotias on vielä liian nuori päiväkotiin. Mikään pakko minun ei ole vielä töihin mennä... Oma pää vaan alkaa hajoilemaan seinien sisällä.
Kaipaisin rohkaisevia kokemuksia aiheesta. Toki voi esittää eriävänkin mielipiteen, jos omasta mielestä 2-vuotias on vielä liian nuori päiväkotiin. Mikään pakko minun ei ole vielä töihin mennä... Oma pää vaan alkaa hajoilemaan seinien sisällä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Monesti ajattelee, että oma lapsi on jotenkin erityinen; joko erityisen herkkä, erityisen mielikuvituksekas, erityisen runollinen tai erityisen musikaalinen ja niin edelleen.
Loppujen lopuksi suurin osa ihmisistä on hyvin samankaltaisia, emmehän muuten voisi tulla toimeen näinkään hyvin.
Meilläkin on omasta mielestämme "erityisen arka ja hiljainen" lapsi. Tarhaan jääminen on usein kiehnäämistä ja vähän itkuista. Mutta kun päivä etenee, on lapsemme riehumassa ja komennettavissa siinä missä muutkin.
Erilaisuus on erittäin toivottavaa, mutta ilman tiettyä samankaltaisuutta ei yhteiskunta voi toimia.
Minusta päivähoito on hyvä ja arvokas "koulu". Lapsi tutustuu muihin aikuisiin turvallisesti, sekä saa paljon uusia kavereita. Osa kaverisuhteistakin voi jatkua helposti aikuisikään saakka.
Ole huoleti, lapsesi sopeutuu varmasti muiden lasten joukkoon. Se voi kestää aikansa, viikon tai kaksi, mutta sopeutuu kuitenkin.
Alkuun varmasti saattaa takertua sinuun ja jäädä itkemään. Silti suosittelen lähtemään melko pian halausten ja heippojen jälkeen. Lapsi yleensä rauhoittuu sitä nopeammin, mitä pikemmin vanhempi lähtee.
Ja aina voi soittaa vähän myöhemmin kysyäkseen miten aamu jatkui, jos oli hankalaa.
Iltaisin lapsesi hoitopäivän jälkeen varmasti haluaa sinulta hyvin paljon huomiota, viikolla voi omien hommien hoitaminen olla vähän niin ja näin, kun lapsi tarvitsee aikaa ( tai hakee sitä sitten nukkumaan menon yhteydessä tms.)
Mutta ainakin ne kaksi vuotiaat joita päiväkotiimme on tullut, ovat tottuneet hyvin, ja äkkiä he jo ovatkin niitä kolmevuotiaita kaverin kanssa leikkimässä.
Oma jaksaminen on lapsen hyvinvoinnin kannalta a ja o, joten jos työt tuntuvat oikealta ratkaisulta, sitten menet töihin. Lapsia on kautta aikojen viety hoitoon paljon pienempinäkin, hoidon tarve ei ole syynä lasten pahoinvointiin. Kyllä syyt ovat paljon moninaisemmat.
Sen enempää siitä tilittämättä:)
sanoikin hauskasti, kun lapsi oli aloittanut päiväkodissa, että hän on oppinut tekemään parin viikon ruoat pakkaseen valmiiksi, koska hoitopäivän jälkeen 2-vuotias lapsi vaatii niin paljon vanhempien huomiota.
Tuo 2-vuoden ikä on monesti vaikea ikä aloittaa päivähoidossa, mutta kyllä kaikki yleensä tottuvat. Alle vuoden ikäinen jää yleensä ilman mitään ongelmia ja yli 3-vuotias ymmärtää jo ettei ole lopullinen ero vanhemmista.
Hyvin varmasti menee, kun vaan muistat ettet tue lapsesi ikävää, vaan hoidat hoitoon viennit reippasti, etkä jää aamulla pyörimään hoitopaikkaan lapsen oikkujen ja itkujen mukaan. Se ei helpota eroamista millään tavalla, vaan pitkittää sitä.
teille vastauksista!
Erityisesti nämä kannusti:
- sopeutuminen voi viedä aikaa, mutta pian se helpottaa
- oma asenne vaikuttaa myös lapsen asenteeseen, eli positiivinen kun jaksaa olla, niin se on siinä :)
..lämpimästi, että yritä saada hänet ryhmikseen. Siellä on kodinomainen tunnelma ja pieni ryhmä, jossa hoitajilla on aikaa lapsille paremmin kuin isossa ryhmässä. Oma tyttöni lähti juuri kaksi täytettyään hoitoon ja nykyään oikein odottaa, että pääsee hoitoon moikkaamaan kavereita! :)