Imutettuna Ubuntu 8.10 ja tarpeena seuraavaa:
- kotiverkon levypalvelin jossa kuvat yms. mediatiedosto
- virtuaalipalvelinsoftalla esim., wmvare tai virtualbox pyörimään xp jossa Orb tiedostojen jakamiseen ulos
- Koneena uudehko HP työasema, dualcore prossalla 2 x 160GB levyillä ja 2GB muistilla
Se mitä en tiedä on se että pitääkö määritellä joku oma osio sille virtualisointisoftalle XP:lle jota tuolla sisällä ajetaan?
Aluksi vaihe 1:
- 1 x 160 GB HD SATA josta haluan jättää luokkaa 120 GB vaiheeseen 2
- ubuntua varten osiointi (eli siis 40 GB käytettävissä)
- tuohon 40 GB pitää mahtua joku virtualisointisofta jossa ajan XP:tä
- eli miten osioin levyn edellisessä tilanteessa?
- Pystynkö korjaamaan nykytilannetta tuollaiseksi vaiko pääseekö helpommalla vetämällä alusta
- ja jos vedän alusta saakka niin mitä laitetaan GParted sovellukseen ja mikä mountataan mihinkin (taidetaan puhua liitoskohdista)
Vaihe 2 kun ubuntu rokkaa ja karavaani kulkee (tähän ei vastauksia nyt vaan vain tiedoksi mitä olen tekemässä)
- Liitän koneeseen toisen 160GB kovalevyn (IDE)
- osioin sieltä 120GB osion kuten myös tuosta SATA levystä ja laitan nämä RAID1 toimintoon
- 40 GB jää vielä varalle tulevaisuutta varten
- mikä on oikea tiedostojärjestelmä jotta pääsen kiinni tähän resurssiin sekä windows että ubuntu koneilla
Olikohan nyt ymmärrettävästi kysytty ja ei liikaa yhdellä kerralla?
- kotiverkon levypalvelin jossa kuvat yms. mediatiedosto
- virtuaalipalvelinsoftalla esim., wmvare tai virtualbox pyörimään xp jossa Orb tiedostojen jakamiseen ulos
- Koneena uudehko HP työasema, dualcore prossalla 2 x 160GB levyillä ja 2GB muistilla
Se mitä en tiedä on se että pitääkö määritellä joku oma osio sille virtualisointisoftalle XP:lle jota tuolla sisällä ajetaan?
Aluksi vaihe 1:
- 1 x 160 GB HD SATA josta haluan jättää luokkaa 120 GB vaiheeseen 2
- ubuntua varten osiointi (eli siis 40 GB käytettävissä)
- tuohon 40 GB pitää mahtua joku virtualisointisofta jossa ajan XP:tä
- eli miten osioin levyn edellisessä tilanteessa?
- Pystynkö korjaamaan nykytilannetta tuollaiseksi vaiko pääseekö helpommalla vetämällä alusta
- ja jos vedän alusta saakka niin mitä laitetaan GParted sovellukseen ja mikä mountataan mihinkin (taidetaan puhua liitoskohdista)
Vaihe 2 kun ubuntu rokkaa ja karavaani kulkee (tähän ei vastauksia nyt vaan vain tiedoksi mitä olen tekemässä)
- Liitän koneeseen toisen 160GB kovalevyn (IDE)
- osioin sieltä 120GB osion kuten myös tuosta SATA levystä ja laitan nämä RAID1 toimintoon
- 40 GB jää vielä varalle tulevaisuutta varten
- mikä on oikea tiedostojärjestelmä jotta pääsen kiinni tähän resurssiin sekä windows että ubuntu koneilla
Olikohan nyt ymmärrettävästi kysytty ja ei liikaa yhdellä kerralla?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yleensä virtualisoituna ajettavat käyttikset eivät tarvitse omaa osiota vaan niiden näkemät levyt ovat isäntäkoneen kannalta normaaleja tiedostoja. En nyt suoraan edes tiedä, tukeeko normaali vmware tai virtualbox erillisten osioiden käyttämistä. Xen tukee, ja siellä se on jopa suositeltua, mutta Xen onkin enemmän kunnon palvelimiin tarkoitettu virtualisointiratkaisu. Jos virtualisoidulla käyttiksellä ei ole tarkoitus tehdä mitään levy-io:n kannalta raskasta toimintaa, en näe syytä perustaa sille omaa osiota. Tiedostopohjainen ratkaisu on helpompi varmuuskopioidakin tarvittaessa.
ok, jostain kumman syystä on todella vaikeata saada vastauksia (muuta kuin sarkastisia kommentteja ;))
Mutta fine jos menee samaan tilaan niin ok mutta osaako tuo xp käyttää tuota levyjärjestelmää (vaikka ext3) jolla tuo virtualisointisofta sijaitsee...
No ok mites jos tekisin jotenkin seuraavasti:
dev/sda1 -> /boot esim. 2GB ext3 vai tarvitaanko enää /boot osiota?
dev/sda2 -> / esim. 5GB ext3
kannattaako tehdä home osio?
tuleeko usr osio
tuleeko swap osio
mikä osio tuolle virt.softalle ja xp:lle ja mikä tiedostojärjestelmä ja millainen koko?
ja sitten lopuksi haluan tästä sata-levystä toisesta ide levystä about 120GB raid-1:llä käyttöön ja mikä tiedostojärjestelmä olisi paras? pitää päästä kiinni windowsilla ubuntulla?
Tuossa edellä sulle jo mainittiinkin, että usein virtuaalikoneet tehdään niin, ettei niiden käytöön itseasiassa anneta lainkaan fyysistä kovalevy partitiota, jolle virtualisoitava käyttis asennetaan. Hyvin usein on tapana, että virtuaalikoneen "kovalevy" tai "kovalevyn partitio" on itseasiassa vain yksi ainut tiedosto isäntäkoneella.
Eli homma toimii näin.
Sulla voi olla ensinnäkin isäntäkoneena vaikkapa Linux, jolle sitten asennat jonkin virtualisointisysteemin, kuten VirtualBoxin.
Sä siis haluat asentaa WindowsXP:n virtuaalikoneelle, siten että voit ajaa Windowsia Linuxin kanssa Virtualisoituna.
Aivan ensin sun pitää luoda virtuaalikone esimerkiksi juuri virtualboxin avulla. Luomisvaiheessa sun pitää määritellä mm. se kuinka paljon muistia virtuaalikone saa käyttöönsä ja mitä levyasemia sen käytettävissä on.
Sä voit virtuaalikonetta luodessasi määritellä että kaikki se kovalevytila, jota virtuaalikone voi käyttää on itseasiassa tiedosto/tiedostoja sen Linuxia ajavan isäntäkoneen kovalevyllä. Esimerkiksi virtuaalikoneen C: asemana näkemä "kovalevy" voi olla yksi tiedosto Linux-koneen fyysisellä kovalevyllä, D: "kovalevy" voi olla toinen tiedosto jne.
Kun sä sitten käynnistät virtuaalikoneen, se luulee käyttävänsä suoraan oikeaa kovalevyä, mutta todellisuudessa se virtuaalikone näkeekin kovalevynä sen tiedoston, jonka sä olet virtuaalikonetta luodessasi määritellyt virtuaalikoneen "kovalevyksi". Virtuaalikoneessa ajettava käyttis ei tiedä mitään siitä, että se virtuaalikoneen kovalevy onkin oikeasti pelkkä yksi tiedosto.
Sitten kun sä alat asentamaan luomallesi virtuaalikoneelle käyttistä, Esim Windows XP:tä, niin se Windows asentuu sen yhden Linuxin kovalevyllä olevan tiedoston sisään. Eli siis kaikki se data mikä normaalisti Windowsia asennettaessa kirjotetaan suoraan kovalevylle, kirjottuukin virtuaalikoneen tapauksessa virtuaalikoneen "kovalevylle", eli siihen tiedostoon.
Eli se virtuaalikoneen "kovalevy", on tiedosto Linuxin kovalevypatyiotiolla. Sillä linuxin partitiolla voi olla vaikkapa EXT3-filesysteemi, tai mikä tahansa muu linuxin tukema filesysteemi. Virtuaalikoneessa ajettavan virtualisoidun käyttiksen kannalta on täysin merkityksetöntä mikä filesysteemi sillä Linux-koneen partitiolla on. Virtuaalisoitu käyttis ei koskaan kirjota mitään suoraan sinne linuxin partitiolle. Se ei myöskään koskaan lue sieltä mitään. Se virtualisoitu Windows XP kirjottaa siihen tiedostoon, jota se luulee kovalevyksi. Sen tiedoston sisäinen rakenne on selalnen, että siellä tiedostossa on itseasiassa sisällä NTFS-filesysteemi. Siksi se virtualisoitu Windows voi siis ihan normaaliin tapaan käyttää NTFS-filesysteemiä, sen ei tarvitse tietää yhtään mitään siitä, että kyseessä onkin pelkkä tiedosto EXT3-partitiolla.
Tietenkin kuten sulle jo aikasemmissa viesteissä sanottiin, niin virtuaalikoneille voi antaa myös oikean kovalevypartition, mutta usein niin ei tehdä.
Tiedoston käyttämisessä virtuaalikoneen "kovalevynä" on etuna se, että sä voit yksinkertasesti kopioida sen yhden tiedoston toiselle oikealle koneelle, ja sitten sulla onkin lkaksi identtistä systeemiä. Sä voit myös tehdä helposti varmuuskopion virtuaalikoneesta, joka on vain yksi tiedosto pari asetustiedostoa, jotka määrittelee virtuaalikoneen.
haittapuolena on se, että tiedoston käyttäminen "kovalevynä" ei ole yhtä nopeaa kuin oikean partition käyttäminen. Toin en juttu on se, että jos määrittelet kovalevynä toimivan tiedoston kiinteäkokoiseksi, niin sen kokoa ei voi yleensä enää muuttaa jälkikäteen, eli se voi joskus käydä ahtaaksi. Tosin useimmat virtuaalisointisysteemit sallii useamman kuin yhden "kovalevyn".
Pitää myös muistaa, että jos haluat antaa Windowsille vaikka 10GB "kovalevyn", niin se tiedosto on sitten noin 10GB kooltaan. Eli vie se tilaa vaikkei erillistä partitiota ole tarvinnut tehdäkään.
Tiedosto "kovalevystä" voi myös tehdä muuttuvakokoisen, jollon sitä kasvatetaan sitämukaa kun virtuaalikone tarvitsee lisää tilaa. Hyvänä puolena on, että tiedosto on aluksi pienempi ja sen maksimi koon asettaa yleensä vain fyysisellä partitiolla oleva tila. Haittapuolena on se, että muuttuvakokoisen tiedoston käyttäminen on hitaampaa kuin kiinteäkokoisen. Periaatteessa muuttuvakokoinen tiedosto voi myös pirstoa isäntäkoneen levyä, mikä hidastaa myös virtuaalikonetta. Sitä en osaa sanoa mikä käytäntö on ton viimesen jutun kohdalta.