(Tarina on fiktiota... nauttikaa :) Olen aloittelija, ja mielestäni kirjoitin tarinan hieman hätäisesti, mutta minä opin hitaasti...)
Kömmit viereeni tyytyväisesti tuhisten, silitän poskeasi, ja halaan sinua. Oma nallekarhuni. Käännyt minuun päin, ja huomaan hymyn huulillasi. -Rakastan sinua, kuiskaan sinulle, ja saan vastaukseksi ynähdyksen. Käännän itseni seinään päin ja ummistan silmäni.
Aamulla minulla on kiire, on kiirehdittävä töihin. Jätän sinut sänkyyn nukkumaan, ja pikaisen meikkaus session jälkeen ryntään portaat alas käytävään, etsin pyöräni, ja lähden polkemaan töihin.
Olen töissä kirjastossa, tehtävänäni on luetteloida kirjat koneelle, hoitaa palautukset, lainat, laittaa uusien asiakkaiden tiedot koneelle, yms. Pomoni Harri on hyvin tarkka mies. Hänen tehtävänään ei ole valvoa työntekijöitten ansioluetteloita, vaan hän suoraan valvoo työntekijöitään. Ruokatunnilla olen monta kertaa saanut varoituksia myöhästymisistä, yms. Harri on myös tietyllä tavalla söpö. Kaikki työpaikkamme naiset ovat ainakin kerran haaveilleet Harrista. Harri on eronnut, 3-kymppinen mies, jolla ei ole lapsia. Eron takia Harrista on tullut työnarkomaani, ja samalla kaikkien meidän naisten päiväuni, ja juorujen kohde. Viime viikollakin, eräs Marjatta niminen työharjoittelija väitti viettäneensä kiihkeän yön Harrin kanssa. Samainen työharjoittelija lähti samalla viikolla toiseen työpaikkaan, vedoten stressiin. Kaikki tosin tiesivät, että tyttö oli höpötellyt omiaan, ja Harri oli käskenyt tätä vaihtamaan harjoittelupaikkaa.
Minun ei pitäisi olla kiinnostunut Harrista. Olen kihloissa onnellisesti mieheni kanssa. Olemme olleet yhdessä 2 vuotta, eikä arki ole vieläkään saapunut unelta vaikuttavaan suhteeseemme. Rakastan Karia, enemmän kuin elämää itsessään, mutta silti silmäni aina kohdistuvat Harriin...
Heräilen unelmistani, kun huomaan olevani työpaikalla. Juoksen suoraan ulkoa, välioven kautta sisälle, ja liukastelen siivojan juuri siivoamalla lattialla. Saan siivoajalta pahan mulkaisun. Vilkaisen kelloa. Olen 15 minuuttia myöhässä! Juoksen pikapikaa ruokailuhuoneeseen, ja viskaan evääni jääkaappiin. Menen omalle osastolleni, enkä ilmoittaudu osastonjohtajalle, vaan jään lajittelemaan kirjoja osaston alkupuolelle. Toivon vaan, että osastonhoitaja ei huomannut myöhästymistäni.
-Tulitko juuri nyt? Hönkäisy korvani juuressa saa minut säpsähtämään, ja käännyn pikaisesti puhujaan päin. Harri, pomoni, seisoo edessäni kulmat kurtussa. Tuossa kiukkuisessa ilmeessä on jotain söpöä. -Mirella, tämä oli jo 5 kerta tällä viikolla! Harri sanoo. -Anteeksi, tämä ei toistu enää. Sanon Harrille häpeilevän oloisena. -Tule työhuoneeseeni ruokatunnin aikana, puhumme työsopimuksesi jatkamisesta. Nielaisen. Toivoin pystyväni olla työpaikassani enemmänkin kuin vuoden. Olenkohan taas mokannut? Edellisestä työpaikastani sain potkut jo kahden ensimmäisen viikon aikana...
Kello tikittää hitaasti. Vihdoin se näyttää puoli kahtatoista, jolloin puolen tunnin ruokatuntini voi alkaa. Kopsuttelen korkokengilläni pikaisesti kahvihuoneeseen, ja etsin evääni. Täpötäydessä huoneessa etsin sopivan pöydän, ja istahdan pöytään tyytyväisenä kahvikuppi nenäni edessä. Hörppäsi hieman kahvia, ja katsoin kahvion ikkunoista ulos. -Mirella neiti on hyvä ja tulee huoneeseeni? Kuuluu kahvihuoneen ovella. Meinaan purskauttaa kahvini ulos, kun kuulen Harrin moittivan äänensävyn, ja huomaan kuinka mölyinen kahvihuone hiljenee, ja kaikkien katseet kohdistuvat minuun. Kävelen nöyryytettynä Harrin luokse, ja seuraan tätä huoneeseensa.
Harrin huone on pieni, ja ahdas. Työpöytä on täynnä kansioita, ja papereita. Verhot on vedetty ikkunan eteen niin, että ilman valoja huone olisi täysin pimeä. Harri pyytää minua istumaan. Minä istahdan pelottavasti narahtelevaan tuoliin, ja katson Harria, joka aloittaa tavalliseen tappan "Työnantaja vs. työntekijä" puheensa. Vilkuilen välillä kelloani, kun "puhe" näyttää venyvän yli 15 minuutin. Mietin kahviani, joka kylmenee parhaillaan. -Mirella? Harri kysyy äksysti, ja minä herään jälleen unelmistani. -Oletko samaa mieltä? -Ai... mistä? Harri nousee ylös pöytänsä äärestä, ja tulee kyykkyyn eteeni. -Mitä sinulle täytyisi sanoa, että kuuntelisit? Hän naurahtaa. Olet 21 vuotias tytönhupakko, joka tulee myöhässä töihin, ei ole ahkera työntekijä, ja valehtelee mielellään saadakseen sairaslomaa. Mitä sinulle täytyy tehdä?? Harrin naurahdus on muuttunut tuimaksi ilmeeksi, ja hän on tullut lähemmäksi minua. Nielaisen. Nolottaa niin kovasti, luulin näköjään olevani hyväkin valehtelija.
Yllättäen huomaan, että se mikä välillämme on, onkin nolouden ja vihan sijasta himoa. Harrin silmät alkavat kiiltää, ja hän hengittää raskaammin. Nousen ylös tuolilta, suoraan Harrin eteen, ja Harrikin kohottautuu ylös. Ilmaa, jota on välillämme, voisi leikata veitsellä.
Suutelemme. Se tapahtui niin äkkiä! Se suudelma, jonka vaihdoimme oli kuin käsikirjoitettu tähän kohtaukseen. Ja se jatkui luonnollisesti. Huulet kietoituivat toisiinsa, ja Harri alkoi repiä vaatteita yltäni. Ensin lensi t-paitani, sitten tunsin kädet farkkujeni vyötäröllä, napit sinkoilivat auki, ja minä autoin rintaliivejäni pois. Harri juoksi ovelleen, lukitsi sen, ja tuli taas vierelleni. Hän tönäisi paperikasat pöydältään, ja laski minut viileälle pöydälle, kuin pienen lasienkelin. Harri suuteli minua jälleen, ja kosketteli varoivaisesti pieniä rintojani. Harrin huulet liukuivat nänneilleni, kutittelivat hieman, ja sitten löysivät pikkuhousuni. Hän otti housuni pois, ja nuoli klitoristani kielellään. Olin jo liian kiihottunut, en tahtonut muuta kuin sen, että Harri ottaisi minut. -Tule... kuiskasin käheästi Harrin korvaan, ja tämä pieni, mutta tehokas kuiskaus sai hänet liikkeelle. Harri otti pukunsa housut pois, ja huomasin kuinka kiihottunut hän oli! Hänen elimensä seisoi suoraan ylöspäin, hänen pienen pienissä alushousuissaan. Ylimielisesti hymyillen Harri riisui housunsa pois, ja härnäsi kalullaan pilluni suuta. Samalla hän näppäili sormellaan klitoristani, ja tunsin räjähtäväni pelkästään pienestä näppäilystä. Harri veti minua lähemmäksi itseään, ja työnsi upean elimensä sisälleni, ja minä täytyin äärimmilleni. Pieni kipu sisälläni vain lisäsi nautintoani, ja kuiskin Harrille rivouksia tämän korvaan. -Tee sitä nopeammin... Kuiskasin. Harri tosin pysähtyi melkein paikoilleen, ja minä kiljahdin pettymyksestä. Harri virnisti pirullisesti, vaikka ei pystynytkään peittämään pientä kärsimyksen poikasta kasvoillaan. Sitten hitaasti, mutta lujaa hän aloitti tasaisen työntelemisen, ja minä pääsin taas vauhtiin. Harri kiihdytti työntö tahtiaan niin, että minä kiljahtelin nautinnosta. Harri laukesi pian karjahtaen, ja minä tulin perässä...
Sitten minä heräsin. Räpsyttelin hämmästyneenä silmiäni, ja Harrin pöydän sijaan huomasin olevani omassa sängyssäni. Pieni tirskuminen kuului mieheni puolelta, ja huomasin tämän olevan hereillä. Kari kääntyi minuun päin nauraen. -Näytit olevan niin kiihottunut unissasi, että päätin hieman ottaa hyötyä irti siitä... Kari nauroi, ja minä menin juttuun mukaan. Hän ei varmaan pitäisi siitä, että näin pomostani unta...
Kömmit viereeni tyytyväisesti tuhisten, silitän poskeasi, ja halaan sinua. Oma nallekarhuni. Käännyt minuun päin, ja huomaan hymyn huulillasi. -Rakastan sinua, kuiskaan sinulle, ja saan vastaukseksi ynähdyksen. Käännän itseni seinään päin ja ummistan silmäni.
Aamulla minulla on kiire, on kiirehdittävä töihin. Jätän sinut sänkyyn nukkumaan, ja pikaisen meikkaus session jälkeen ryntään portaat alas käytävään, etsin pyöräni, ja lähden polkemaan töihin.
Olen töissä kirjastossa, tehtävänäni on luetteloida kirjat koneelle, hoitaa palautukset, lainat, laittaa uusien asiakkaiden tiedot koneelle, yms. Pomoni Harri on hyvin tarkka mies. Hänen tehtävänään ei ole valvoa työntekijöitten ansioluetteloita, vaan hän suoraan valvoo työntekijöitään. Ruokatunnilla olen monta kertaa saanut varoituksia myöhästymisistä, yms. Harri on myös tietyllä tavalla söpö. Kaikki työpaikkamme naiset ovat ainakin kerran haaveilleet Harrista. Harri on eronnut, 3-kymppinen mies, jolla ei ole lapsia. Eron takia Harrista on tullut työnarkomaani, ja samalla kaikkien meidän naisten päiväuni, ja juorujen kohde. Viime viikollakin, eräs Marjatta niminen työharjoittelija väitti viettäneensä kiihkeän yön Harrin kanssa. Samainen työharjoittelija lähti samalla viikolla toiseen työpaikkaan, vedoten stressiin. Kaikki tosin tiesivät, että tyttö oli höpötellyt omiaan, ja Harri oli käskenyt tätä vaihtamaan harjoittelupaikkaa.
Minun ei pitäisi olla kiinnostunut Harrista. Olen kihloissa onnellisesti mieheni kanssa. Olemme olleet yhdessä 2 vuotta, eikä arki ole vieläkään saapunut unelta vaikuttavaan suhteeseemme. Rakastan Karia, enemmän kuin elämää itsessään, mutta silti silmäni aina kohdistuvat Harriin...
Heräilen unelmistani, kun huomaan olevani työpaikalla. Juoksen suoraan ulkoa, välioven kautta sisälle, ja liukastelen siivojan juuri siivoamalla lattialla. Saan siivoajalta pahan mulkaisun. Vilkaisen kelloa. Olen 15 minuuttia myöhässä! Juoksen pikapikaa ruokailuhuoneeseen, ja viskaan evääni jääkaappiin. Menen omalle osastolleni, enkä ilmoittaudu osastonjohtajalle, vaan jään lajittelemaan kirjoja osaston alkupuolelle. Toivon vaan, että osastonhoitaja ei huomannut myöhästymistäni.
-Tulitko juuri nyt? Hönkäisy korvani juuressa saa minut säpsähtämään, ja käännyn pikaisesti puhujaan päin. Harri, pomoni, seisoo edessäni kulmat kurtussa. Tuossa kiukkuisessa ilmeessä on jotain söpöä. -Mirella, tämä oli jo 5 kerta tällä viikolla! Harri sanoo. -Anteeksi, tämä ei toistu enää. Sanon Harrille häpeilevän oloisena. -Tule työhuoneeseeni ruokatunnin aikana, puhumme työsopimuksesi jatkamisesta. Nielaisen. Toivoin pystyväni olla työpaikassani enemmänkin kuin vuoden. Olenkohan taas mokannut? Edellisestä työpaikastani sain potkut jo kahden ensimmäisen viikon aikana...
Kello tikittää hitaasti. Vihdoin se näyttää puoli kahtatoista, jolloin puolen tunnin ruokatuntini voi alkaa. Kopsuttelen korkokengilläni pikaisesti kahvihuoneeseen, ja etsin evääni. Täpötäydessä huoneessa etsin sopivan pöydän, ja istahdan pöytään tyytyväisenä kahvikuppi nenäni edessä. Hörppäsi hieman kahvia, ja katsoin kahvion ikkunoista ulos. -Mirella neiti on hyvä ja tulee huoneeseeni? Kuuluu kahvihuoneen ovella. Meinaan purskauttaa kahvini ulos, kun kuulen Harrin moittivan äänensävyn, ja huomaan kuinka mölyinen kahvihuone hiljenee, ja kaikkien katseet kohdistuvat minuun. Kävelen nöyryytettynä Harrin luokse, ja seuraan tätä huoneeseensa.
Harrin huone on pieni, ja ahdas. Työpöytä on täynnä kansioita, ja papereita. Verhot on vedetty ikkunan eteen niin, että ilman valoja huone olisi täysin pimeä. Harri pyytää minua istumaan. Minä istahdan pelottavasti narahtelevaan tuoliin, ja katson Harria, joka aloittaa tavalliseen tappan "Työnantaja vs. työntekijä" puheensa. Vilkuilen välillä kelloani, kun "puhe" näyttää venyvän yli 15 minuutin. Mietin kahviani, joka kylmenee parhaillaan. -Mirella? Harri kysyy äksysti, ja minä herään jälleen unelmistani. -Oletko samaa mieltä? -Ai... mistä? Harri nousee ylös pöytänsä äärestä, ja tulee kyykkyyn eteeni. -Mitä sinulle täytyisi sanoa, että kuuntelisit? Hän naurahtaa. Olet 21 vuotias tytönhupakko, joka tulee myöhässä töihin, ei ole ahkera työntekijä, ja valehtelee mielellään saadakseen sairaslomaa. Mitä sinulle täytyy tehdä?? Harrin naurahdus on muuttunut tuimaksi ilmeeksi, ja hän on tullut lähemmäksi minua. Nielaisen. Nolottaa niin kovasti, luulin näköjään olevani hyväkin valehtelija.
Yllättäen huomaan, että se mikä välillämme on, onkin nolouden ja vihan sijasta himoa. Harrin silmät alkavat kiiltää, ja hän hengittää raskaammin. Nousen ylös tuolilta, suoraan Harrin eteen, ja Harrikin kohottautuu ylös. Ilmaa, jota on välillämme, voisi leikata veitsellä.
Suutelemme. Se tapahtui niin äkkiä! Se suudelma, jonka vaihdoimme oli kuin käsikirjoitettu tähän kohtaukseen. Ja se jatkui luonnollisesti. Huulet kietoituivat toisiinsa, ja Harri alkoi repiä vaatteita yltäni. Ensin lensi t-paitani, sitten tunsin kädet farkkujeni vyötäröllä, napit sinkoilivat auki, ja minä autoin rintaliivejäni pois. Harri juoksi ovelleen, lukitsi sen, ja tuli taas vierelleni. Hän tönäisi paperikasat pöydältään, ja laski minut viileälle pöydälle, kuin pienen lasienkelin. Harri suuteli minua jälleen, ja kosketteli varoivaisesti pieniä rintojani. Harrin huulet liukuivat nänneilleni, kutittelivat hieman, ja sitten löysivät pikkuhousuni. Hän otti housuni pois, ja nuoli klitoristani kielellään. Olin jo liian kiihottunut, en tahtonut muuta kuin sen, että Harri ottaisi minut. -Tule... kuiskasin käheästi Harrin korvaan, ja tämä pieni, mutta tehokas kuiskaus sai hänet liikkeelle. Harri otti pukunsa housut pois, ja huomasin kuinka kiihottunut hän oli! Hänen elimensä seisoi suoraan ylöspäin, hänen pienen pienissä alushousuissaan. Ylimielisesti hymyillen Harri riisui housunsa pois, ja härnäsi kalullaan pilluni suuta. Samalla hän näppäili sormellaan klitoristani, ja tunsin räjähtäväni pelkästään pienestä näppäilystä. Harri veti minua lähemmäksi itseään, ja työnsi upean elimensä sisälleni, ja minä täytyin äärimmilleni. Pieni kipu sisälläni vain lisäsi nautintoani, ja kuiskin Harrille rivouksia tämän korvaan. -Tee sitä nopeammin... Kuiskasin. Harri tosin pysähtyi melkein paikoilleen, ja minä kiljahdin pettymyksestä. Harri virnisti pirullisesti, vaikka ei pystynytkään peittämään pientä kärsimyksen poikasta kasvoillaan. Sitten hitaasti, mutta lujaa hän aloitti tasaisen työntelemisen, ja minä pääsin taas vauhtiin. Harri kiihdytti työntö tahtiaan niin, että minä kiljahtelin nautinnosta. Harri laukesi pian karjahtaen, ja minä tulin perässä...
Sitten minä heräsin. Räpsyttelin hämmästyneenä silmiäni, ja Harrin pöydän sijaan huomasin olevani omassa sängyssäni. Pieni tirskuminen kuului mieheni puolelta, ja huomasin tämän olevan hereillä. Kari kääntyi minuun päin nauraen. -Näytit olevan niin kiihottunut unissasi, että päätin hieman ottaa hyötyä irti siitä... Kari nauroi, ja minä menin juttuun mukaan. Hän ei varmaan pitäisi siitä, että näin pomostani unta...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.