Hei ongelman ydin... Isä sairastaa erästä mielisairautta ( diagnoosi on), on kovin väkivaltainen muita ihmisiä kohtaan,luultavasti myös koskenut lapsiin, muttei ole kuin lasten sana asiasta... lapset 8 ja 9 vuotiaat. Erillään asuttu jo 6 vuotta ja yhteishuoltajuus, minä lähihuoltajana. Välillä soittelee jopa harhaisena ja pelottelee lapsia. Mitkä kriteerit tarvitaan yksinhuoltajuuden saamiseksi? Ei osallistu millään tavalla lasten huoltoon, ei rahallisesti ja tapaamisetkin vain satunnaisia!
Tapaamisten toteuttamiseen sain ohjeet lastensuojelusta ja ei tarvitse antaa lapsia, saan itse arvioida tilanteen mukaan.
Mutta nyt toivoisin saavani yksinhuoltajuuden, jotta saisimme lasten kanssa elää omaa elämäämme, eikä isä voisi enään puuttua kaikkeen, ei osaa kuitenkaan ajatella asioita lapsen kannalta ja etsii omaa etuaan/ kiusaa meitä pienillä asioilla....
Tapaamisten toteuttamiseen sain ohjeet lastensuojelusta ja ei tarvitse antaa lapsia, saan itse arvioida tilanteen mukaan.
Mutta nyt toivoisin saavani yksinhuoltajuuden, jotta saisimme lasten kanssa elää omaa elämäämme, eikä isä voisi enään puuttua kaikkeen, ei osaa kuitenkaan ajatella asioita lapsen kannalta ja etsii omaa etuaan/ kiusaa meitä pienillä asioilla....
Vastaukset 9
Vanhimmat
""Isä sairastaa erästä mielisairautta ( diagnoosi on), on kovin väkivaltainen muita ihmisiä kohtaan,luultavasti myös koskenut lapsiin!! Eiköhä tuos oo aika hyvät lähtöasetelmat lähtä oikeuteen? Voi olla että siellä oikeures tuloo pikkaasen lujaa sua itteäs vastaan se että voisitki yrittää pistää oletuksia totuuksiksi ja sen myötä menettää uskottavuutes ku haukut lasten isää
"Mutta nyt toivoisin saavani yksinhuoltajuuden, jotta saisimme lasten kanssa elää omaa elämäämme, eikä isä voisi enään puuttua kaikkeen, ei osaa kuitenkaan ajatella asioita lapsen kannalta ja etsii omaa etuaan/ kiusaa meitä pienillä asioilla.... "
Eli millä pienillä asioilla isä kiusaa nyt, millä ei voisi kiusata sitten, kun sinulla on yksinhuoltajuus. Kysyn siksi koska:
Eihän normaali hyvä etävanhempikaan voi käytännössä puuttua lasten ja entisen puolison elämään millään lailla. Tapaamiset ja huoltajuusmuotohan ovat 2 eri asiaa kuten varmasti tiedät.
Olen ihan omasta mielestäni tavallinen, työssä käyvä, raitis 40-vuotias lähi-äiti. Etä isä kyllä voi valitettavasti puuttua ja vaikuttaa meidän elämäämme. Esim. Lapsi odottaa isää hakemaan luokseen, teen sen olettamuksen perusteella itselleni suunnitelmat. Isä ei tulekkaan, itkevä lapsi, minulle jää selittelyt. Perun omat menoni, koska tuntuisi julmalta lasta kohtaan sanoa, että kun isä ei tullut, mene mummille hoitoon. Valitettavsti minulle on tärkeämpää lapsen hyvinvointi kuin omat menoni. Niin, etä ei voi vaikuttaa elämäämme.
Toinen asia, elatusmaksut. On aika nöyryyttävää soittaa lastenvalvojalle, että elatusmaksu ei ole taaskaan tullut. Meidän elämämme on kuitenkin paljon riippuvainen elatusmaksustakin, koska valitettavsti vaatteita, kenkiä ja muuta tarpeellista kuluu uskomattomat määrät pienen pojan kanssa. Jatkuva paikkailu ei auta ja koulumaailma on aika julma. Ostan vaatteet marketeista ja kirppareilta, eli en tuhlaa. Niin etä ei voi vaikuttaa. On aika ahdistavaa, olla kokoajan toisen vaikututksen alla vaikkei se etistä ehkä siltä tunnukkaan.
Tue lapsen ja etävanhemman suhdetta. Jos lapsi ei suostu aina lähtemään kun etä-isälle sopii, saan uhkailut oikeudesta. Siinäpä selittelet lapselle ja pientä pakkoa käyttäen pakotat lapsen lähtemään. Yleensä minä saan haukut lapselta ja hän kyseenalaistaa välittämisensä kun pakotan. Niin etä-vanhempi ei voi vaikuttaa meidän elämään.
Kun lapsi oireilee etäviikonlopun jälkeen ja kysyn etältä, onko jotain erikoista tapahtunut, saan vittuilun ja vastauksen ettei kuulu sinulle. En tiedä, miten käsittelisin asiaa lapsen kanssa, kun en saa selvää mikä aiheuttaa ongelman. Opettaja laittaa viestiä, pyydän kysymään isältä, mutta tämä ei vastaa open puheluihin, tai haistattelee. Niin etä ei voi vaikuttaa elämäämme.
Niin lähivanhemman elämähän on luksusta ja etä ei voi vaikuttaa. Eläkää omaa elämää, mutta aina se ei ole mahdollista, vaikka kuinka yritämme.
Olit sitten yksinhuoltaja tai lapsi yhteishuollossa, toinen vanhempi vaikuttaa lähes samoin. Kumminpäin tahansa, lapsi tapaisi toista vanhempaansa, jos hän ei tule, sinulla on edelleen itkevä lapsi. Edelleen hän maksaa elareita, oli huoltomuoto mikä vaan. Toki yksinhuoltajana saisit päättää mitä tietoja toinen vanhempi lapsesta saisi, saisiko mitään mistään.
Minun ymmärtääkseni lapsen ei ole pakko mennä toisen vanhemman luo, jos ei todellakaan tahdo, eikö se kerro että jotain on vinossa? Pistä joku juttelemaan lapsen isän kanssa, jos ette keskenänne pysty, ehkä lastenvalvoja? Ja kysy lapselta. Vai aiotko antaa tilanteen vain jatkua?
Ollaan käyty lastenvalvojan luona sekä lastensuojeluviranomaisten luona, ei auta. Lasta ei voi pakottaa, mutta lain mukaan minä saan uhkasakon jos oikeuteen mennään ja siinä sitä sitten hymyillään. Mitenkähän sen saisi isällekin, ehkä siten hommat pyörisi paremmin. Tilanne on vain pahentunut vuoden aikana ja asiantuntijoiden mukaan paljon ei ole tehtävissä, kun isällä on oikeudet ja välillä tuntuu, että meillä vain velvollisuudet. Minulle kerrottiin, että pääasiassa tällainen touhu kestää keskimäärin viitisen vuotta ja sitten se rauhoittuu, en tiedä kyllä, jaksanko niin kauan edes lapsen takia. Keskusteluyhteys isään on, mutta vain niissä asioissa jotka hänelle sopii, muut menee arvailujen piikkiin. Ajatustenlukija en ole vaikka pitkä liitto takana olikin ja ihmisen oppi tuntemaan, mutta nyt tuntuu ettei sitä miestä enää ole, vain onko hän edelleen samanlainen, mutta en huomannut sitä kun olimme yhdessä?
Lapsen isä siis ei ole pakko mennä isän luo. Oikeuden päätös oikein on: " Lasta ei voi pakottaa, mutta lain mukaan minä saan uhkasakon jos oikeuteen mennään ja siinä sitä sitten hymyillään.
". Keskusteluyhteys isään on, mutta vain niissä asioissa jotka hänelle sopii, muut menee arvailujen piikkiin. Ajatustenlukija en ole vaikka pitkä liitto takana olikin "
Niin, kannattaisi pyrkiä keskusteluun eron jälkeenkin.
Ottamatta nyt kantaa tilanteesi sen enempää, haluan vain korostaa, että tapaamiset säilyvät ennallaan huoltomuodosta huolimatta. Eli jos niissä on ongelmia nyt, ongelmat ovat täysin samat, vaikka olet yksinhuoltaja. Yksinhuoltájuus ei myöskään vaikuta mitenkään elatusmaksuihin.
JOs kysyn asian eritavalla, koska haluaisin vastauksenkin...
Eli oli syy mikä hyvänsä, että hakisin yksinhuoltajuutta... Mitkä ovat asioita/syitä, jotka vaikuttaa siihen, että toiselle voidaan yksinhuoltajuus oikeudessa antaa???
Konsteja saada yksinhuoltajuus, niitäkö haeskelet. Ole rehellinen. Siinä ainoa neuvo.