Astui pirttiin pienoisehen
mies vanha ja väsynyt
Pääsi pyyntö huuliltansa
pyyntö nöyrä ja anova.
Jos sais jotain syödäksensä
vatsan täytettä vähäsen.
Kun on nälkä matkamiehen
miehen vanhan ja väsyneen.
Eukko miestä väsynyttä
katsoi kumman kulkijata
Otti padan pankon päältä
laski liedelle lämpimälle.
Voisko hetken huilaella
rahilla rahtusen levätä.
Sitten jatkuis matka miehe
miehen vanhan ja väsyneen
mies vanha ja väsynyt
Pääsi pyyntö huuliltansa
pyyntö nöyrä ja anova.
Jos sais jotain syödäksensä
vatsan täytettä vähäsen.
Kun on nälkä matkamiehen
miehen vanhan ja väsyneen.
Eukko miestä väsynyttä
katsoi kumman kulkijata
Otti padan pankon päältä
laski liedelle lämpimälle.
Voisko hetken huilaella
rahilla rahtusen levätä.
Sitten jatkuis matka miehe
miehen vanhan ja väsyneen
Vastaukset 5
Vanhimmat
tämä kuin tuo alempi, ei niin kiihkeä ollenkaan tempoltaan eikä myöskään sisällöltään :-),
ei paha ollenkaan
tähän en kyllä taida jatkoa pyytää, antaa vanhan ja väsyneen kulkea rauhassa...
vai tahtoo haihatellen huilaella
tuo uros kaukomaiden kainalosta
rapakinttuinen kamasaksa isäntä
mikä lie väärän vitosen vääntäjä
eikö paremp´ saunaan mennä
siel´ pesuvedet lämpimänä
kuumat kiuaskivet pihahtelemassa
vihdakset virinä odottelemassa
kylläpä talon sorja piikanen
kulkijalle kylyn laittaa lämpöisen
niin on somanoloinen sirkuttaja
kaulanvarren valkeaksi rapsuttelija
variksensaappaat savisemmatki
peseiksee pulmunen puuhakkaasti
kylpyhuonehessa vireänä virkeänä
urohon pesusienellä puhasteleiksee
kuni suuremmissaki pioissa pitelee
vaan varoiksi sanonpa kuitenkin
on neitosella luonto niin tulinen
ja häilyväinen kieli kärmehinen
niin on hyppeleikseväinen
säkeninä säihkäellen
puutarhan kaunis ruusunen
jaloimmat laulunsa laulellen
kuin urohon villivarsa
ain´ varpahille astumassa
suhahdellen tulena tuiskii
korviin umpilammet kuiskii
niin ne leuat loksuttavat
sanaset koskena kolistelevat
saunottele lautehilla mies komia
löylyttele talon tavoilla
toppuuttelet tulisen luonnon
pitkät on piot pohjolassa
pidot helkehyttävät liiatenki
isot pirtit isot läävät
isot ne on isännätki
ja juomingit sen mukaiset
älä huoli huomisesta
älä turhia hätäile
vaik´ laulut somat laulaa luikahuttelee
parempi vainen ain´ varuillas on olla
sillä jokaisen ruusun alla
piikit niin pistäväiset piilee
Runosi miellytti, eteni jouhevasti,
jätti muhevan mielen. :))
Tarjoan Sinulle oman joskus
kirjoittamani, mutta sopivasti
muunneltuna; :))
Arvelinpa, ajattelinpa,
pitkin päivääni pitelin.
Kävin siitä katsomahan,
viikon päästä viimeistäki.
Vuotin vielä yötä monta,
saman verran päiviäki.
Eipä ennen näkynyt täällä,
moista runoa maittavaista
mikä heittäis` valloillensa,
olevaisen onnellensa.
Annoinpa ajan kulua,
päivän mennä, toisen tulla,
uuen kuun kulettajaksi,
uuen päivän päästäjäksi.
Johan loihet lausumahan,
sanoja noin suoltamahan,
kumma kulkija "poloinen",
"vanha", väsyneen oloinen" :)
Vaan jo suusi sulkea pitäisi,
kiinni kielesi sitoa,
laata värssys` väräjämästä,
hetken heretä heläjämästä.
Mutt` mitäpä tuosta,
jos sä sanailet,
jos sä paljonki kujerrat,
mieles` on jäämähän parempi,
kuin on kesken katkeamahan,
kunhan saat jotain syödäksesi,
"sajut" päälle juodaksesi,
jälkeen hetken huilaella,
rahtusen rahilla lepäillä,
"eukon" kanssa rupatella,
illan pitkän iloita -
päivänlaskun lauleskella.
Hehheh.. hulvaton,
mut älä välitä :))
Tosi hulvatonta :)
jopa miesi kartanolle karahutti
haki kuusesta käpyjä
helpehiä petäjästä
jopa kärppänä käyskeleepi
valppahana matkamiesi vallatonna
iloisna kämmeniänsä hykerti
pöyhtöhäntänä pyörähteli
matkan pitkän poikki salon
juoksi kuin kesäorava
sutena veräjän suulla
karhuna ketunhäntä kainalossa
helähytti helmisvyöllä
hötkelytti toisenki kerran
jopa oli hampahat häjyllä
kuohuvaiset suukalustot
ja niin oli suolet sikkuralla
päävärkki kippuralla
niin oli jorkunat joroiset
kaikeroiset juoksut mutkalliset
vitsasväliset aiatukset poikkipuoliset
jorinat kuin tuhatkieliset kotkotukset
matkamiesi jo kohta kotihin jou´u
eipä mättähältä mättähälle
parane pinkoa pää kainalossa
villakuontalona juoksutella
joka kanervikolle tulena tungeksia
pistäeiksen pakenemahan
pajupehkon pientareille
painaikse pellonviertä
kumuna tomuista tannerta
pohjolassa kylmät pirtit
paras eleä emon tuvilla
luotoisten saarien selillä
yheksän meren ylitse
niin jätti kengältä kepeät
liukasliikkeiset emännät
lattialla leviästi keikkuvat
yhtä toista toimittelevat
impyet isojen talojen
tyttäret tuimien tulisijojen
savutki sakeanlaiset
leivät suuret syötäviksi
paras olla likeltä tähystämättä
tammiset tynnörit tyhjentämättä
pitkissä pioissa remuamatta
riekkumatta laulamatta
piiat soreat pikkaraiset
pirtsakkana pitoloissa
niil on leuat longallahan
ylen leviät leukaperät
kuuhut valjuna valaisi
takaa pilven pikkaraisen
jotta näki kääntyellä
tavoitella kotoa kohti
siel´ merenselän lainehiset lapoavat
aaltoellen rantaan jo ajelevat
päivät pehmyinä paistavat
tuuitellen tyrskyt laantuvat