Tarinamme alkoi reilu 1,5 vuotta sitten. Tapasin miehen joka on vk loppu isä.Välit lasten äitiin olivat toimivat ennen minua. Itselläni ei ole mitään kokemuksia uusperheen tuomista asioista...
Aika pian menimme kihloihin ja nyt elokuussa naimisiin. Tilanne on karannut käsistä niin että mieheni lapset eivät koe tätä meidän asuntoa turvallisena vaan pelkäävät tulla tänne...
syystäkin koska olemme syksyn aikana riidelleet usein myös lasten kuulleen. ja yleensä siis aina asia liittynyt lapsiin(mieheni). Olen itse kokenut ex jotenkin uhkana ja käyttäytynyt osaksi sen vuoksi kuin keskenkasvuinen kakara.
Syksyn aikana laitoimme lasten äidille tekstiviestejä jossa haukuimme häntä, tilanne meni lopulta siihen että he kävivät sosiaalityöntekijän puheilla ja asiat piti olla ok siltä osin.
Mutta lauantaina tilanne kärjistyi taas kun olin tulossa kotiin että laitoin miehelleni viestejä ja soittelimme ja tuli sanottua että en auta su lasten kotiin viemisessä ymym. sekä olen jossain vaiheessa sanonut että mieheni pitää luopua lastensa huoltajuudesta... ajattelematta asiaa sen tarkemmin siis. pidän mieheni lapsista ja heistä ei ole mitään vaivaa kun ovat täällä..mieheni lähti lastensa kanssa minua ja omia lapsia "pakoon" koska pelkäsi että taas lapset näkevät riitaa ja pelkäävät... mieheni on nyt vanhempiensa luona ja miettii voiko antaa suhteelle/liitolle/itselle/meille anteeksi. Minusta ero ei ole ratkaisu koska molemmat rakastamme toisiamme... olemme hakeneet ulkopuolista apua mutta minä vaan odotan että mitä tuleman pitää...yksin
Aika pian menimme kihloihin ja nyt elokuussa naimisiin. Tilanne on karannut käsistä niin että mieheni lapset eivät koe tätä meidän asuntoa turvallisena vaan pelkäävät tulla tänne...
syystäkin koska olemme syksyn aikana riidelleet usein myös lasten kuulleen. ja yleensä siis aina asia liittynyt lapsiin(mieheni). Olen itse kokenut ex jotenkin uhkana ja käyttäytynyt osaksi sen vuoksi kuin keskenkasvuinen kakara.
Syksyn aikana laitoimme lasten äidille tekstiviestejä jossa haukuimme häntä, tilanne meni lopulta siihen että he kävivät sosiaalityöntekijän puheilla ja asiat piti olla ok siltä osin.
Mutta lauantaina tilanne kärjistyi taas kun olin tulossa kotiin että laitoin miehelleni viestejä ja soittelimme ja tuli sanottua että en auta su lasten kotiin viemisessä ymym. sekä olen jossain vaiheessa sanonut että mieheni pitää luopua lastensa huoltajuudesta... ajattelematta asiaa sen tarkemmin siis. pidän mieheni lapsista ja heistä ei ole mitään vaivaa kun ovat täällä..mieheni lähti lastensa kanssa minua ja omia lapsia "pakoon" koska pelkäsi että taas lapset näkevät riitaa ja pelkäävät... mieheni on nyt vanhempiensa luona ja miettii voiko antaa suhteelle/liitolle/itselle/meille anteeksi. Minusta ero ei ole ratkaisu koska molemmat rakastamme toisiamme... olemme hakeneet ulkopuolista apua mutta minä vaan odotan että mitä tuleman pitää...yksin
Vastaukset 3
Vanhimmat
On hyvä että tunnustat virheesi, mutta voi olla että on liian myöhäistä..
Kiinnostaisi tietää mitä viestejä olette exälle laittanut JA MIKSI IHMEESSÄ SOTKETTE EXÄN RIITOIHINNE? Toisaalta en tiedä onko sinulla aihetta olla exästä mustasukkainen.
En tiedä tarvitsetteko te kaksi ulkopuolista apua, vai oletko sinä se joka tarvitsee ulkopuolista apua. Toisaalta olisiko oikein että jos sinä olet se joka on ajanut teidät tähän tilanteeseen, sinä olisit myös se joka poistuu nyt ainakin pariksi kerraksi kotoanne vierailuviikonlopuksi, jotta tilanne saadaan rauhoittumaan ja lapset oppisivat tuntemaan sen ympäristön turvalliseksi?
Se mitä olet miehelle sanonut lasten kuulematta, kuten noista huoltajuusasioista yms. miehesi tulisi joustaa ja ymmärtää, että ihmiset sanovat suutuksissaan pahoja asioita, mitä ei välttämättä tarkoita.
En tiedä minkä ikäisiä lapset ovat, mutta jos he ovat edes jokseenkin sen ikäisiä, että ymmärtävät puhetta, voisit ehkä jutella myös heidän kanssaan ja tehdä selväksi ettet vihaa heitä, se voi olla tunne joka heillä sinusta on.
Asiaa ehkä myös helpottaisi, jos kertoisit että mikä sinua mättää tässä asiassa? Mikä saa lasten tullessa tuollaisen reaktion sinussa?
Itsellä siinä mielessä sama tilanne ollut että lasten läsnäolosta tapeltu, mutta siinä on ollut tilanne että mies on jättänyt minut lasten kanssa viikoksi kun itse on ollut töissä ja lapset eivät ymmärrä että meillä on säännöt joita he eivät tottele vaikka kauniisti pyydän. Lisäksi lapsia on 5, joten melua tulee aika paljon johon en ole tottunut. Se taas ei ole lasten vika, mutta saa hermoni kireälle.
Haluaisin jonkun järkevän kanssa vaihtaa ajatuksia muualla kun täällä palstalla. Kuulostat järkevältä ja sun uusperhekuvio kuulosta samanlaiselta kun minun.
joka asuu meissä kaikissa..se vain pitäisi oppia tiedostamaan ja myös hallitsemaan jotenkin.Muuten koko suhde/liitto ajan myötä hajoaa vihan ja katkeruuden alle.
Olen myös Uusperheellinen,ja itsekin sanonut miehelleni pahaa hänen exästään..suuttunut kun mies laskee lapsensa hoidon minun varaani..ja itse ikäänkuin pakenee paikalta.
Syystäkin olen ollut kiukkuinen,sillä se ex on todellakin ollut oikea riivaaja koko yhdessäolomme aikana.
Se ex kun ei ole hyväksynyt sitä, että mies ei jäänytkään hänen peräänsä itkemään vaan eron jälkeen kohtasikin uuden ihmissuhteen l. minut.
Ja todellakin luulis että se ex antaisi jo meidän elää rauhassa, kun itse on suhteessa toiseen mieheen..mutta eipä niin ole tapahtunut.Se ex kokee minut jotenkin "uhaksi",sillä soittelee,huutaa puheluissaan ja saa aina niissä hysteerisiä raivokohtauksia..josta ei tule loppua.
Kun on väsynyt..viha ikäänkuin ottaisi vallan..siispä olenkin tieten tehnyt siten etten enää soita vihaisena miehelleni,ja olen lakannut välittämästä sen exän puheista ja koko olemassaolosta.Kun koen pahaa mieltä,tai vääryyttä..kirjoitan ajatuksia paperille..en pura kiukkua mieheen, enkä sano pahoja sanoja hänen lapsistaan.
Paperilla olevat pahat ajatukset eivät vahingoita ketään,ja saan mielipahan pois.. miehen kanssakaan ei siis siten mitään riitaa tule.
Hyvän itsetunnon sekä puhtaamman omantunnon kanssa on paljon helpompi elää:)