Esipuhe:
Takana aika hyvin valvottu yö kun yksi kissa vaan kiljui (se kilpirauhanen) joten väsytti ja vi*utti. Aamulla maa jäässä, joten mars vaihtamaan talvirenkaita koiran kanssa. Naapuri sitten ystävällisesti otti koiruuden mukaansa lenkille oman samanmoisensa kanssa. Renkaiden vaihto sujui hyvin, paitsi että tietenkin siinä viimeisessä renkaassa oli yksi prkleen (sori) pultti joka tuotti tuskaa ja kirosanoja.
Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin. Naapuri toi koiran. Se oli pyöriyt paskassa (siis koira, ei naapuri) ja hajusta päätellen ihmissellaisessa. Mukavaa!! Rakki suihkualtaaseen ja pesulle. Muutoin niin kiltti koira ei rakasta pesua (vanha kulkukoira nääs) ja siinä sitten äristiin kumpikin, akka ja piski!
Ärinäni meinasi muuttua itkuksi kun huomasin että pesuhuoneessa haisee myös joltain muulta kuin patskalta. Juuri niin, joku kissoista oli käynyt kusemassa ukkoni lenkkareihin! Tuoksu oli aromaattinen, suorastaan ammonjakkinen eli kohdistin tuiman katseeni 16-vuotiaaseen. Huoh, lenkkarit pesukoneeseen - ihan sama vaikka hajoaisivat!
Okei, nyt alkaa kuulostaa jo sadun kerronnalta, mutta saman päivän saldo oli vielä oksennus olkkarin matolle, puhelu anopilta :( ja kilpparikissan tauoton ulina ja edestakas laukkaaminen..
Rupes kuulkaas pikkuhiljaa ottaan sen verran aivoon, että aloin miettimään että minkä elukan lahtaan ensin!
Niin hyvät ystävät ja kylänmiehet.. kun rakkaat lemmikit syystä tai toisesta käyvät hermoon, niin kuinka rauhoitatte itsenne?
Hakkaatte päätä seinään, litkitte litran kamomillateetä vai juoksette 10km pystymetsässä? Oma ratkaisuni tänään, oli perua kaupunki-ilta viihteellä. Ukko on matkoilla, joten aattelin pitkästä aikaa jäädä kaupunkiin ja hieman bilettää kavereiden kanssa. Mutta kuitenkin päätin toisin, eli pakkasin kissat ja koiran autoon, ajoimme maaseudun rauhaan jossa vielä pöllin veljeni karjalankarhukoiran joukon jatkoksi. Nyt olemme mökillä, korvessa järven rannalla. On pimeää, rauhaisaa, tuli leivinuunissa loimottaa, elukat pötköttelevät ympäri mökkiä kuin pienet murmelit, ja itse tuijotan kynttilän liekkiin kädessäni lasi k-18 juomaa.. Nyt on ihanaa ja hermotkin saa levätä. Ai niin, pakkasin varmuudeksi mukaan rullan roudarinteippiä jos tuo kiljukaula taas aloittaa yöllisen konserttinsa.. :)
Takana aika hyvin valvottu yö kun yksi kissa vaan kiljui (se kilpirauhanen) joten väsytti ja vi*utti. Aamulla maa jäässä, joten mars vaihtamaan talvirenkaita koiran kanssa. Naapuri sitten ystävällisesti otti koiruuden mukaansa lenkille oman samanmoisensa kanssa. Renkaiden vaihto sujui hyvin, paitsi että tietenkin siinä viimeisessä renkaassa oli yksi prkleen (sori) pultti joka tuotti tuskaa ja kirosanoja.
Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin. Naapuri toi koiran. Se oli pyöriyt paskassa (siis koira, ei naapuri) ja hajusta päätellen ihmissellaisessa. Mukavaa!! Rakki suihkualtaaseen ja pesulle. Muutoin niin kiltti koira ei rakasta pesua (vanha kulkukoira nääs) ja siinä sitten äristiin kumpikin, akka ja piski!
Ärinäni meinasi muuttua itkuksi kun huomasin että pesuhuoneessa haisee myös joltain muulta kuin patskalta. Juuri niin, joku kissoista oli käynyt kusemassa ukkoni lenkkareihin! Tuoksu oli aromaattinen, suorastaan ammonjakkinen eli kohdistin tuiman katseeni 16-vuotiaaseen. Huoh, lenkkarit pesukoneeseen - ihan sama vaikka hajoaisivat!
Okei, nyt alkaa kuulostaa jo sadun kerronnalta, mutta saman päivän saldo oli vielä oksennus olkkarin matolle, puhelu anopilta :( ja kilpparikissan tauoton ulina ja edestakas laukkaaminen..
Rupes kuulkaas pikkuhiljaa ottaan sen verran aivoon, että aloin miettimään että minkä elukan lahtaan ensin!
Niin hyvät ystävät ja kylänmiehet.. kun rakkaat lemmikit syystä tai toisesta käyvät hermoon, niin kuinka rauhoitatte itsenne?
Hakkaatte päätä seinään, litkitte litran kamomillateetä vai juoksette 10km pystymetsässä? Oma ratkaisuni tänään, oli perua kaupunki-ilta viihteellä. Ukko on matkoilla, joten aattelin pitkästä aikaa jäädä kaupunkiin ja hieman bilettää kavereiden kanssa. Mutta kuitenkin päätin toisin, eli pakkasin kissat ja koiran autoon, ajoimme maaseudun rauhaan jossa vielä pöllin veljeni karjalankarhukoiran joukon jatkoksi. Nyt olemme mökillä, korvessa järven rannalla. On pimeää, rauhaisaa, tuli leivinuunissa loimottaa, elukat pötköttelevät ympäri mökkiä kuin pienet murmelit, ja itse tuijotan kynttilän liekkiin kädessäni lasi k-18 juomaa.. Nyt on ihanaa ja hermotkin saa levätä. Ai niin, pakkasin varmuudeksi mukaan rullan roudarinteippiä jos tuo kiljukaula taas aloittaa yöllisen konserttinsa.. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
tuota.. mihin ajattelit sitä roudarinteippiä käyttää...
Kissan hiljaiseksi saamiseksi tavalla tai toisella, vai mahdolliseti teipata tyynyt korville???
Nauti yksinäisyydestä, luonnosta ja kynntilöistä. Kyllä se siitä =))
T: Kateellinen kaupungista kera hiljaisen lauman
Yö on musta ja niin on yksi kissanikin.. Onneksi karjalankarhukoira ja tuo espanjalainen gigolo (rakin reuhka) valvoo kanssani! Enhän minä sitä roudarinteippiä kattiini käyttäisi.. en vaikka houkutus on suuri!! Onneksi tuo taulapää (lue: ennen se normal kissa) on ollut nyt ihan rauhoissaan ts. huutanut vain 20/7! Onhan se yhtä helevettiä kuunnella jatkuvaa kiljuntaa, mutta eihän se sitä ilkeyttään tee, vaan sairautensa vuoksi. Okei, tuo karjalankarhukoira kyllä tunki korviinsa pumpulia, eli kaipa sitäkin alkaa tuo kissan mouruaminen ketuttamaan..
Ja tiedoksi vaan jollekin, että ei pelota kun tuo karjalalainen on vahtina :)