Te nuoret naiset, jotka kyynelehditte, että mies pysyisi luonanne: opetelkaa tämä resepti ja opetelkaa se hyvin, niin mies ei koskaan lähde luotanne. Tämä on avain kylmimmänkin miehen sydämeen. Mikä On Todistettu.
Perisuomalainen läskisoosi
2 pussia valmista sipulirouhetta
2 pakettia siankylkiviipaleita
4 rkl vehnäjauhoja
rouhittua mustaapippuria
suolaa
1 tl sokeria
oikeaa voita tai Oivariinia
Hauduta sipulirouhe kauniin ruskeaksi paistinpannulla voissa tai Oivariinissa. Kumoa toiseen kattilaan, mieluiten oikeaan rautapataan.
Viipaloi saksilla siansivu samalle paistinpannulle. Anna hautua n. 2 tuntia hiljaisella lämmöllä, kunnes kaikki rasva on sulanut, ja sianlihansipareet ovat herkullisen ruskeita ja rapeita. Laita ne reikäkauhalla tai paistinhaarukalla sipulien seuraksi, jätä rasva.
Kuumenna rasva ja lisää siihen vehnäjauhot. Kuohuu voimakkaasti, sekoita. Anna rauhassa hautua, kunnes seos on voimakkaan ruskeaa. Lisää vettä n. 0,5 dl, suolaa ja sokeria. Anna hautua vähintään tunti. Kun kastike näyttä kypsältä - jos on liian paksua, voi lisätä vettä - liitä se sipuleiden ja sianlihasipareiden joukkoon.
Sen jälkeen hauduta vielä n. 1 tunti kaikessa rauhassa. Kastikkeen pitää olla tummanruskeaa, sametinpehmeää ja sileää. Tarjotaan kuoriperunoiden tai pottuvoin, etikkapunajuurien ja suolakurkkujen kanssa.
Kun meillä on tätä tarjolla, mies syö itsensä tainnoksiin. Ihan kirjaimellisesti. Huutaa: "ai ai ai..voi voi voi..älä ikinä enää tee läskisoosia, kuuletko!". Siihen minä: "Ei kukaan pakota syömään itseään sairaalakuntoon."
Mutta kaunein kohteliaisuus, minkä olen saanut mieheltäni, liittyy läskisoosiin. Hän sanoi: mä en koskaan voi jättää sua, koska kukaan muu ei osaa tehdä sellaista läskisoosia.. Hyvin romanttista. Mutta haluan jakaa tämän tiedon nuorempien siskojeni kanssa.
Opetelkaa.
t. Mirkku
Perisuomalainen läskisoosi
2 pussia valmista sipulirouhetta
2 pakettia siankylkiviipaleita
4 rkl vehnäjauhoja
rouhittua mustaapippuria
suolaa
1 tl sokeria
oikeaa voita tai Oivariinia
Hauduta sipulirouhe kauniin ruskeaksi paistinpannulla voissa tai Oivariinissa. Kumoa toiseen kattilaan, mieluiten oikeaan rautapataan.
Viipaloi saksilla siansivu samalle paistinpannulle. Anna hautua n. 2 tuntia hiljaisella lämmöllä, kunnes kaikki rasva on sulanut, ja sianlihansipareet ovat herkullisen ruskeita ja rapeita. Laita ne reikäkauhalla tai paistinhaarukalla sipulien seuraksi, jätä rasva.
Kuumenna rasva ja lisää siihen vehnäjauhot. Kuohuu voimakkaasti, sekoita. Anna rauhassa hautua, kunnes seos on voimakkaan ruskeaa. Lisää vettä n. 0,5 dl, suolaa ja sokeria. Anna hautua vähintään tunti. Kun kastike näyttä kypsältä - jos on liian paksua, voi lisätä vettä - liitä se sipuleiden ja sianlihasipareiden joukkoon.
Sen jälkeen hauduta vielä n. 1 tunti kaikessa rauhassa. Kastikkeen pitää olla tummanruskeaa, sametinpehmeää ja sileää. Tarjotaan kuoriperunoiden tai pottuvoin, etikkapunajuurien ja suolakurkkujen kanssa.
Kun meillä on tätä tarjolla, mies syö itsensä tainnoksiin. Ihan kirjaimellisesti. Huutaa: "ai ai ai..voi voi voi..älä ikinä enää tee läskisoosia, kuuletko!". Siihen minä: "Ei kukaan pakota syömään itseään sairaalakuntoon."
Mutta kaunein kohteliaisuus, minkä olen saanut mieheltäni, liittyy läskisoosiin. Hän sanoi: mä en koskaan voi jättää sua, koska kukaan muu ei osaa tehdä sellaista läskisoosia.. Hyvin romanttista. Mutta haluan jakaa tämän tiedon nuorempien siskojeni kanssa.
Opetelkaa.
t. Mirkku
Vastaukset 15
Vanhimmat
läskisoosin takia uskollisena naiselle....
mutta miehethän on omituisia olentoja. Läskisoosi on yhtä hyvä syy pysyä uskollisena kuin mikä hyvänsä syy. Ja jos saan kehaista: mulla se läskisoosi on Suomen parasta...
Mies lounasti kerran ravintola Savoyssa joka on "herrojen mesta" ja siellä tarjottiin "herrojen herkkua" eli läskisoosia. Mies tilasi sitä, söi ja sanoi hoville: lähettäkää keittiömestarinne mun akkani luo oppimaan, miten tehdään läskisoosi.."
Voiko kauniimpaa kohteliaisuutta enää toivoa?
t. Mirkku
..siinähän jo kuolee nälkään odotellessa!
Millä perustelet noi pitkät "haudutusajat". Siis mitä etuja siitä on makuja ajatellen?
Minä teen tuo saman sillä aikaa kun perunat kypsyy ja on varmasti yhtä hyvää. (Ei millään pahalla Mirkku)
on maun tae. Läskisoosi nimenomaan on ruoka, jossa kärsivällisyys on valttia. Monet eivät malta odottaa sioä, että kaikki läski on todella sulanut yms. Mutta hiljaa hyvä tulee.
t. Mirkku
noin julmasti! Nälkä on vakava asia ja sitä vielä pahentaa noin herkulliset tuoksut.
Ennen kouluaikana koulussa saatiin todella herkullista läskisoosia ja sellaista en ole enää ikinä saanut.
...läskin paistosta että "läski pittää paistaa vienthonsa hiliasella tulella". Eikä läski saanut missään nimessä ruskettua. Sitten se poimi läskinpalat talteen ja samassa rasvassa ruskisti vehnäjauhot koko ajan sekoittaen. Kun jauhot alkoi ruskettua ja olivat vielä ns. vaalean ruskeita niin äiti lisäsi siihen pilkotut sipulit. Kun kysyin syytä niin äiti sanoi että siinä sipulit ruskettuu samalla ja antaa makua jauhoihin. Jos laittaa sipulit liian aikaisin niin ne palavat helposti.
Äiti myös lämmitti veden ennenkuin kaatoi siihen jauhojen sekaan ja samalla lisäsi ne "vienthonsa" paistetut läskit joukkoon.
Sitten se murskasi Maustepippuria parikymmentä kappaletta keittiöpyyhkeen "pussukassa" vasaralla ja laittoi sinne joukkoon.
Sitten alkoi se piinaava odotus siinä taivaallisessa tuoksussa.
Tämä poika ei tiedä herkullisempaa pöperöä ja teen sitä aina silloin tällöin kun haluan herkutella.
Juuri näin se vaan on. Joka ei tätä ymmärrä voi mennä "Mäkkiin", mutta sääliksi käy. Olen varma, että Mirkun soosi on herkullista. Itse laitan joskus sekaan hautumaan pieniä lanttukuutiota, sopii kuin nenä päähän. Kokeileppa Mirkku joskus.Ja saa sitä muutkin kokeilla.Siihen kun "hieroo" pottuvoin, mieluummin Lapinpuikulasta, niin eihän sitä pysty suu selittämään miten herkullista se on.
Hän itse toivoi taas Isänpäiväksi tätä lempiherkkuaan ja siitä sain idean pistää "hyvän kiertoon" eli laittaa sen muillekin tiedoksi.
Joo, hän haluaa sitä ehdottomasti vaikka sanoi jo etukäteen tietävänsä, mikä on tulos.
t. Mirkku
Lanttukuutiot ajaa juuri saman asian, kun mulla se 1 tl sokeria: antavat himpun verran makeutta ja pyöristävät maun. Kokeilenpa ensi kerralla.
Hyvää Isänpäivää!
t. Mirkku
Amerikkalainen juustokakku ja hedelmäkompottia (4 annosta) - Nopeat
Juustokakku:
Painele taikina pienten muffinssivuokien tai piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjia 165 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia.
Vaahdota sokeri ja keltuaiset vaahdoksi. Nostele joukkoon tuorejuusto, rahka ja raastettu sitruunan kuori. Siivilöi joukkoon myös jauhot. Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja nostele se seokseen. Kaada täytettä pohjien päälle niin, että reunaan jää n. 1/3 kohoamisvaraa. Paista 160 asteessa n. 25 minuuttia. Jäähdytä ja tarjoile.
Hedelmäkompotti:
Raasta appelsiinin kuori. Mittaa kattilaan sokeri, vesi, tähtianis ja appelsiinin kuori. Kiehauta ja anna jäähtyä. Kuori hedelmät ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Sekoita liemi ja hedelmät keskenään ja tarjoile juustokakun kanssa.
Resepti: Henri Alén
Ainekset
Juustokakku:
1 levy
valmista murotaikinaa
2
kananmunaa
3/4 dl
sokeria
200 g
tuorejuustoa
100 g
maitorahkaa
1
sitruunan raastettu kuori
1/2 dl
vehnäjauhoja
Hedelmäkompotti:
1 dl
sokeria
1,5 dl
vettä
1
tähtianis
1
appelsiini (myös kuori raastettuna)
1
kiivi
1
hapan omena
Tähän tekköö ihan miel muistuttoo semmosesta kulinaariruuvvasta kun läskipottu...Just muistuttelin mieleen äetiltän Ellimummun resettiä.
Tiristettään pa(d)an pohjalla siansivua, mielellään oikeessa voissa, kunnes on sulanu, lisätään paljo sipulia ja hauvutettaan...pottuja listitään siivuiks ja vettä niin että peettyy ja suoloo ja kokonaisia pippuria maunmukkaan ja annetaan kiehua kypsäks, potut tietysti saes olla mieluummin semmosta muhenevata lajia.
Ilosta Isänpäevee Toevottaa Hilima!
oo tirripaesti? Aekannaan minun mummoin tek sitä ja ol hyvvee! Sitä voeskii tehä joku päevä. Kun ukkoin ee suostu vieläkkää pistämmään mykyrokkoo suuhusa. Että voep olla itepäenen immeinen. Eekä tajjua ommaa hyvväänsä.
Minä tuossa kerran sannoinnii, että jämmäytän kunnon mykyrokan ja kutun tuttavat syömään. Enkä kerro mittee kaekkee siinä on. Syövät varmana hyvällä ruokahalulla. Tässä jo meinovvaa tylsyä mykyrokan tekotaeto, kun sitä ee piäse kokkeilemmaan. Johan on helevetti. Pittäes siirtöö se taeto tyttärille, vuan millä ajalla kun ukko ee anna ies laettoo.
Mutta Hyvvee Isänpäevöö!
t. Mirkku
tirripaesti on ihan asia erikseen...Siinä siansivua tirruutettiin pannulla voissa ja naatiskellaan pottumuussin kanssa. Ol niinku erikoisherkkuruokoo esimerkiks pyhäsin. Arkiruokanaha syötiin jokatoine päevä ruskeeta soossia ja pottuhuavikkaita ja jokatoine päevä joko pottu- tae riissivelliä. Eekä leevän piälle ollu muuta ku ylähuulta...
käät Kajjaaninkavun Mäkkärissä. Pisti silimään,kun viime kesänä ajoin Iisalamen halaki,että semmonennii ihme on ilmestynnä kavulle. Kyllä harmitti, ettee jouvettu pysähtymmään yönseuvuksi, kun pit ehtii sinne Taevalkoskelle ajoissa. Mutta tulloo niitä kesiä jälempänäkin.
t. Mirkku
Meillä on koko tori ollu koko kesän kuukaustolokulla "sislivo" oon hoippuroinnu töihin aina miten vuan oon parraiten torin poekki piässy. Pari viikkoo on ennee töitä luvassa, täätynee alottee joolusiivous...
Meinasin huomenna pyöräyttee ukolle isänpäivänkiäretortun, olivat munat tarjouksessa, onko vinkkiä?
Terveisin Hilima