Väärin perustein huostaanotetetut
vanhemmat 25.09.2007 13:44
Jo jonkin aikaa on kuulunut eri puolilta Suomea lastensuojeluun liittyvistä palavereista tietoa, että viranomaiset seuraavat näitä kirjoituksia. Ihan hyvä sinänsä, mutta asia sisältää mielenkiintoisia piirteitä.
Kun viranomaiset ovat toimineet asiallisesti, lain mukaan ja oikein, asiaan ei puututa, vaikka asiakkaan tiedetäänkin kertoneen täällä asioistaan. Se korkeintaan kuitataan toteamalla, että näin on tapahtunut. Mutta silloin kun viranomaistoimet sisältävät laittomuuksia ja muuta ei-katseen kestävää arkaluontoista toimintaa, alkaa asiakkaan uhkailu.
Varsinainen sylttytehdas löytyy tietysti poliittisesta päätöksenteosta, joka on asettanut sosiaaliviranomaiset mahdottomaan tilanteeseen lain noudattamisen suhteen. Ja lisäksi se, että muilta hallinnonaloilta sysätään niin paljon lapsia teille, jotka eivät ensisijaisesti kuuluisi ollenkaan lastensuojeluun. Silti löytyy sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat tarkkoja lainkirjaimesta, mutta löytyy myös niitä, jotka lipsuvat hämäräpuolelle käänteissään.
Viranomaiset ovat vuosia saaneet touhuta mielivaltaisesti päätöksissään, ainoastaan valistuneimmat ja aktiivisimmat asiakkaat ovat jaksaneet puolustaa oikeuksiaan. Lastensuojelussa asiakkaan painajainen on epäpätevä, yli-innokas, laista ei-niin-turhan-tarkka sosiaalityöntekijä, joka kuvittelee tehokkuutensa mittariksi tehtyjen huostaanottojen määrän. Tuollaisen sossun elämässä kaikki on hyvin siihen asti, kunnes hän huomaa, että asiakas saakin vertaistukea ja apua joltain harmittavalta nettipalstalta, juuri kun sossu kuvitteli, että asiakas ei tajua oikeuksistaan yhtään mitään. Silloin alkaa asiakkaan uhkailu ja viimeinenkin henkinen nujertaminen.
"Asioittesi julkistaminen on laitonta."
"Sinä voit hankkia asianajajan, mutta me teemme kuitenkin, mitä me haluamme."
"Ai netissä! Et saa lastasi koskaan kotiin, jos alat hankalaksi."
"Jos lapsi valittaa sinulle huonoista oloista sijoituksessa, on tapaamisia ja yhteydenpitoa rajoitettava."
"Lapsi on siirrettävä niin kauas uuteen sijoitukseen, että et pääse tapaamaan häntä."
jne. jne. jne.
Väärin toimivien viranomaisten ja laitosten tukena ovat myös laittomia huostaanottoja tehtailevat psykiatrian yksiköt, ennen kaikkea ne, jotka ottavat oikeudekseen pitää lasten autisminkirjon oireita psykoottisina piirteinä. Vaikka lasta kohdeltaisiin sijaishuollossa miten väärin tahansa, rientää lapsen sinne väärin perustein lähettänyt sairaalalääkäri paikalle todistamaan lapsen psykoottiseksi, vaikka hän ei sitä todellisuudessa olekaan.
Näin vedetään matto alta jo etukäteen vanhempien tekemiltä valituksilta lapsen kohtelusta. Lasta saa uhkailla, pelotella, pahoinpidellä ja rankaista hänen koti-ikävästään, sekä geeniperinnöllisen sairautensa oireilusta, eikä sijaishuoltoa vastaan kannata edes valittaa, koska lääkäri "todistaa" pahoinpitelyt lapsen psykoottisiksi harhoiksi.
Lain mukaan vanhemmille on järjestettävä tukea huostaanoton tapahduttua, mutta usein vanhempi jää täysin yksin. Kun huomataan, että hän kuitenkin saa neuvoja, apua ja tukea netistä, on tilanne väärin toimivalle viranomaiselle tosi kiusallinen. Varsinkin, kun tiedetään, että muutaman sossun tuoli on kaatunut asiakkaan saaman oikean tiedonvälityksen myötä. Ja joku lastensuojelulaitos joutuu silloin tällöin sulkemaan ovensa, kun valitusteiden tehottomuudesta huolimatta vanhempien sitkeys palkitaan lapsiin ja nuoriin kohdistuneiden rikosten, sekä ihmisoikeusrikkomusten takia.
Ilolla voi laittaa merkille, että rehellisimmät ja oikeamielisimmät henkilöt ovat jo hypänneet pois lastensuojelun uppoavasta laivasta. Kunnat ovat talousvaikeuksissa ja on ikävää kuulla niistä palavereista, joissa lastensuojelu suunnittelee jo etukäteen, miten uutta lakia voidaan kiertää näppärimmin ensi vuoden alusta alkaen.
Kauppalehdenkin julkaisemien tietojen mukaan sen sijaan suurta voittoa tuottavien yksityisten lastensuojelulaitosten on helpompaa noudattaa uutta lakia alkumetreiltä, jos vain tahtoa löytyy. Ei ole löytynyt aina tähän asti. Lastensuojeluteollisuus on pahimmillaan suurta bisnestä, jossa laitosten henkilökunta opetetaan silmänlumeeksi toistamaan ulkoaopittuja litanioita päämääristä ja tavoitteista, hoitometodeista, joiden olemassa oloa ei tarkista kukaan ja hoidon tuloksia vielä vähemmän.
Mediaan annetaan vääristynyttä kuvaa huostaanottojen syistä, sillä todellisuuden paljastuminen yhtäkkiä koko kansalle olisi katastrofi. Vuosituhannen alussa vielä pidettiin moraalisesti pahana sitä, että lastensijaishuoltoon hakeutuu ihmisiä pelkän taloudellisenvoiton tavoittelun takia. Miten on tämän päivän tilanne moraalin suhteen?
Summa summarum: Lastensuojelun tervehdyttämisen A ja O on oltava se lähtökohta, että huostaanottoja tehdään vain ja ainoastaan huonoista oloista tuleville lapsille. Tilanne on järkeä vailla, kun lastenkotiin astelevan lapsen ja vanhemman vanavedessä seuraa harvinaisen rehellinen sosiaalityöntekijä, joka selittää henkilökunnale: "Huostaanottoon ei ole perusteita, älkää rajoittako vanhemman ja lapsen yhteydenpitoa." Silti lastenkodissa ei tuota oteta kuuleviin korviin, koska laitoksen käytännöt ovat enemmän kuin yksikään laki tässä valtiossa.
On päästävä eroon siitä väärinkäytöksestä, että muiden hallinnonalojen puutteet ja toimimattomuus korvataan lapsen vanhemmista erottamisella. Lastensuojelun olisi lakien kiertämisen sijasta vaadittava rohkeasti päättäjiltä oikeutta tehdä työtään lakien mukaan ja lapsen ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla. Ja esim. Talentia voisi tukea jäsentensä oikeutta kieltäytyä tekemästä esim. hoidollisia huostaanottoja, koska niissä lapsi jää ilman tarvitsemaansa hoitoa joka tapauksessa.
Ja tietoa lisää lastensuojeluun neurologisista oireyhtymistä, että sossut eivät sortuisi psykodynaamisen koulukunnan psykiatrien halpaan, ja erehtyvät enää v. 2007 pitämään esim. AS-oireyhtymää huonosta kasvatuksesta johtuvana oirehdintana. Ja sossuilla on oltava oikeus sanoa ei kaikille turhille huostaanottoehdotuksille, myös kouluista tuleville. Kun lastensuojelu ei löydä kotoa lain mukaisia perusteita huostaanottoon, on arveluttavaa alkaa keksimään tuulesta temmattuja perusteluja toimilleen. Varsinkin, kun tällaisia nettipalstoja on, jossa esim. aiheettomasti päihteidenkäytöstä syytetyille vanhemmille annetaan vinkkiä turhasta syytteestä pelastumiselle.
vanhemmat 25.09.2007 13:44
Jo jonkin aikaa on kuulunut eri puolilta Suomea lastensuojeluun liittyvistä palavereista tietoa, että viranomaiset seuraavat näitä kirjoituksia. Ihan hyvä sinänsä, mutta asia sisältää mielenkiintoisia piirteitä.
Kun viranomaiset ovat toimineet asiallisesti, lain mukaan ja oikein, asiaan ei puututa, vaikka asiakkaan tiedetäänkin kertoneen täällä asioistaan. Se korkeintaan kuitataan toteamalla, että näin on tapahtunut. Mutta silloin kun viranomaistoimet sisältävät laittomuuksia ja muuta ei-katseen kestävää arkaluontoista toimintaa, alkaa asiakkaan uhkailu.
Varsinainen sylttytehdas löytyy tietysti poliittisesta päätöksenteosta, joka on asettanut sosiaaliviranomaiset mahdottomaan tilanteeseen lain noudattamisen suhteen. Ja lisäksi se, että muilta hallinnonaloilta sysätään niin paljon lapsia teille, jotka eivät ensisijaisesti kuuluisi ollenkaan lastensuojeluun. Silti löytyy sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat tarkkoja lainkirjaimesta, mutta löytyy myös niitä, jotka lipsuvat hämäräpuolelle käänteissään.
Viranomaiset ovat vuosia saaneet touhuta mielivaltaisesti päätöksissään, ainoastaan valistuneimmat ja aktiivisimmat asiakkaat ovat jaksaneet puolustaa oikeuksiaan. Lastensuojelussa asiakkaan painajainen on epäpätevä, yli-innokas, laista ei-niin-turhan-tarkka sosiaalityöntekijä, joka kuvittelee tehokkuutensa mittariksi tehtyjen huostaanottojen määrän. Tuollaisen sossun elämässä kaikki on hyvin siihen asti, kunnes hän huomaa, että asiakas saakin vertaistukea ja apua joltain harmittavalta nettipalstalta, juuri kun sossu kuvitteli, että asiakas ei tajua oikeuksistaan yhtään mitään. Silloin alkaa asiakkaan uhkailu ja viimeinenkin henkinen nujertaminen.
"Asioittesi julkistaminen on laitonta."
"Sinä voit hankkia asianajajan, mutta me teemme kuitenkin, mitä me haluamme."
"Ai netissä! Et saa lastasi koskaan kotiin, jos alat hankalaksi."
"Jos lapsi valittaa sinulle huonoista oloista sijoituksessa, on tapaamisia ja yhteydenpitoa rajoitettava."
"Lapsi on siirrettävä niin kauas uuteen sijoitukseen, että et pääse tapaamaan häntä."
jne. jne. jne.
Väärin toimivien viranomaisten ja laitosten tukena ovat myös laittomia huostaanottoja tehtailevat psykiatrian yksiköt, ennen kaikkea ne, jotka ottavat oikeudekseen pitää lasten autisminkirjon oireita psykoottisina piirteinä. Vaikka lasta kohdeltaisiin sijaishuollossa miten väärin tahansa, rientää lapsen sinne väärin perustein lähettänyt sairaalalääkäri paikalle todistamaan lapsen psykoottiseksi, vaikka hän ei sitä todellisuudessa olekaan.
Näin vedetään matto alta jo etukäteen vanhempien tekemiltä valituksilta lapsen kohtelusta. Lasta saa uhkailla, pelotella, pahoinpidellä ja rankaista hänen koti-ikävästään, sekä geeniperinnöllisen sairautensa oireilusta, eikä sijaishuoltoa vastaan kannata edes valittaa, koska lääkäri "todistaa" pahoinpitelyt lapsen psykoottisiksi harhoiksi.
Lain mukaan vanhemmille on järjestettävä tukea huostaanoton tapahduttua, mutta usein vanhempi jää täysin yksin. Kun huomataan, että hän kuitenkin saa neuvoja, apua ja tukea netistä, on tilanne väärin toimivalle viranomaiselle tosi kiusallinen. Varsinkin, kun tiedetään, että muutaman sossun tuoli on kaatunut asiakkaan saaman oikean tiedonvälityksen myötä. Ja joku lastensuojelulaitos joutuu silloin tällöin sulkemaan ovensa, kun valitusteiden tehottomuudesta huolimatta vanhempien sitkeys palkitaan lapsiin ja nuoriin kohdistuneiden rikosten, sekä ihmisoikeusrikkomusten takia.
Ilolla voi laittaa merkille, että rehellisimmät ja oikeamielisimmät henkilöt ovat jo hypänneet pois lastensuojelun uppoavasta laivasta. Kunnat ovat talousvaikeuksissa ja on ikävää kuulla niistä palavereista, joissa lastensuojelu suunnittelee jo etukäteen, miten uutta lakia voidaan kiertää näppärimmin ensi vuoden alusta alkaen.
Kauppalehdenkin julkaisemien tietojen mukaan sen sijaan suurta voittoa tuottavien yksityisten lastensuojelulaitosten on helpompaa noudattaa uutta lakia alkumetreiltä, jos vain tahtoa löytyy. Ei ole löytynyt aina tähän asti. Lastensuojeluteollisuus on pahimmillaan suurta bisnestä, jossa laitosten henkilökunta opetetaan silmänlumeeksi toistamaan ulkoaopittuja litanioita päämääristä ja tavoitteista, hoitometodeista, joiden olemassa oloa ei tarkista kukaan ja hoidon tuloksia vielä vähemmän.
Mediaan annetaan vääristynyttä kuvaa huostaanottojen syistä, sillä todellisuuden paljastuminen yhtäkkiä koko kansalle olisi katastrofi. Vuosituhannen alussa vielä pidettiin moraalisesti pahana sitä, että lastensijaishuoltoon hakeutuu ihmisiä pelkän taloudellisenvoiton tavoittelun takia. Miten on tämän päivän tilanne moraalin suhteen?
Summa summarum: Lastensuojelun tervehdyttämisen A ja O on oltava se lähtökohta, että huostaanottoja tehdään vain ja ainoastaan huonoista oloista tuleville lapsille. Tilanne on järkeä vailla, kun lastenkotiin astelevan lapsen ja vanhemman vanavedessä seuraa harvinaisen rehellinen sosiaalityöntekijä, joka selittää henkilökunnale: "Huostaanottoon ei ole perusteita, älkää rajoittako vanhemman ja lapsen yhteydenpitoa." Silti lastenkodissa ei tuota oteta kuuleviin korviin, koska laitoksen käytännöt ovat enemmän kuin yksikään laki tässä valtiossa.
On päästävä eroon siitä väärinkäytöksestä, että muiden hallinnonalojen puutteet ja toimimattomuus korvataan lapsen vanhemmista erottamisella. Lastensuojelun olisi lakien kiertämisen sijasta vaadittava rohkeasti päättäjiltä oikeutta tehdä työtään lakien mukaan ja lapsen ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla. Ja esim. Talentia voisi tukea jäsentensä oikeutta kieltäytyä tekemästä esim. hoidollisia huostaanottoja, koska niissä lapsi jää ilman tarvitsemaansa hoitoa joka tapauksessa.
Ja tietoa lisää lastensuojeluun neurologisista oireyhtymistä, että sossut eivät sortuisi psykodynaamisen koulukunnan psykiatrien halpaan, ja erehtyvät enää v. 2007 pitämään esim. AS-oireyhtymää huonosta kasvatuksesta johtuvana oirehdintana. Ja sossuilla on oltava oikeus sanoa ei kaikille turhille huostaanottoehdotuksille, myös kouluista tuleville. Kun lastensuojelu ei löydä kotoa lain mukaisia perusteita huostaanottoon, on arveluttavaa alkaa keksimään tuulesta temmattuja perusteluja toimilleen. Varsinkin, kun tällaisia nettipalstoja on, jossa esim. aiheettomasti päihteidenkäytöstä syytetyille vanhemmille annetaan vinkkiä turhasta syytteestä pelastumiselle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
oma sossu voi lukea kirjoituksiani aivan rauhassa.Vaikka joskus sossupässeiksi niitä kutsunkin, ei se liene vaarallista.
Toivottavasti me pystymme tuon uuden yhdistyksen kautta toteuttamaan lakia ja vanhmmat saavat kriisiapua huostan tapahduttua. Kriisi tms. apua tässä kaipaa lähes koko ajan, koska en vain voi hyväksyä lapseni huostaanottoa, sijaishuollon toimitaa, sossusta ei tarvitse välittää, kun hän ei halua meitä tavata.
Jouduin tuossa vuoden vaihteessa pahoinpitelyn ja rikoksen uhriksi. Menin aivan pois tolaltani ja kävin kerran keskustelemassa rikosuhripäivystyksessä. Se helpotti suunnattomasti. Miksi ei ole kriisiapuja myös huostatilanteisiin?
ettei sossu suostu asiaksasta tapaamaan!!!
suomalaisistakin huostaanotoista:
"Asioittesi julkistaminen on laitonta."
"Sinä voit hankkia asianajajan, mutta me teemme kuitenkin, mitä me haluamme."
"Ai netissä! Et saa lastasi koskaan kotiin, jos alat hankalaksi."
"Jos lapsi valittaa sinulle huonoista oloista sijoituksessa, on tapaamisia ja yhteydenpitoa rajoitettava."
"Lapsi on siirrettävä niin kauas uuteen sijoitukseen, että et pääse tapaamaan häntä."
jne. jne. jne.
Vielä nytkin sossut vastustavat sitä, että vanhemmat eivät saisi kirjoittaa netissä viranomaisten toimista, siis eivät saisi julkistaa tapauksestaan mitään! Mutta tuo on täysin mitään lainvoimaa vailla oleva väite!
Vanhemmat nimenomaan saavat julkistaa asiastaan aivan kaiken, ainoastaan lapsen henkilötietojen julkaisemista pidetään sopimattomana.
Huvitti muutama kuukausi sitten kun huomasin sijaripuolella jonkun ruotsinsuomalaisen papparaisen kommentin, miten heidän sikäläisellä sijaripalstallaan olevat biojen valitukset kuulostavat samanlaisille kuin täälläkin. Harvapa sitä turhasta valittaa, kyllä niillä valituksilla on aina syynsä. Ja jos ovat valitukset samanlaisia, niin Ruotsia on matkittu vuosikymmeniä muussakin kuin lastensuojeluun mallia ottamalla.
Mutta tuoltakin arvostelijalta unohtui LAPSEN ETU! Ei sillä ole väliä, tärkeämpää on päästä ylimielisesti arvioimaan vanhempien valitusten samankaltaisuutta kuin esim. sitä, mikä valituksissa olisi huomionarvoista lasten olojen parantamiseksi.