olenko koskaan sanonut
mitä kasvosi ovat minulle
miten katseeni hyväilee
silmiesi muotoa
amorin jousen kaarta
suudeltavilla huulillasi
olenko muistanut kertoa
miten hiuksesi valuvat
sormieni lomitse
kuin keväinen vesi
kun hyväillen painan
sinut itseäni vasten
olenko kertonut
miten pidän sinusta huolta
miten rakennan meille kodin
laitan sinulle ruokaa
tuon tuliaisina kukkia
palatessani päivän töistä
olenko koskaan kertonut
niistä sadoista unista
jotka olen uneksinut
nukkuessani, ja valveilla
unista joissa elämme
rakkauteen kietoutuneina
en varmaan osaa kertoa
miten pieneksi tunnen itseni
ja turhaksi elämäni
joka ikinen päivä
jona katson sinua etäältä
voimatta kertoa tätä kaikkea
sinusta ja minusta
mitä kasvosi ovat minulle
miten katseeni hyväilee
silmiesi muotoa
amorin jousen kaarta
suudeltavilla huulillasi
olenko muistanut kertoa
miten hiuksesi valuvat
sormieni lomitse
kuin keväinen vesi
kun hyväillen painan
sinut itseäni vasten
olenko kertonut
miten pidän sinusta huolta
miten rakennan meille kodin
laitan sinulle ruokaa
tuon tuliaisina kukkia
palatessani päivän töistä
olenko koskaan kertonut
niistä sadoista unista
jotka olen uneksinut
nukkuessani, ja valveilla
unista joissa elämme
rakkauteen kietoutuneina
en varmaan osaa kertoa
miten pieneksi tunnen itseni
ja turhaksi elämäni
joka ikinen päivä
jona katson sinua etäältä
voimatta kertoa tätä kaikkea
sinusta ja minusta
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hienosti kirjoitettu runo, saattoi melkein kuvina sen ajatella, mutta saavuttamaton...unelma? No voihan...Ikävää, kyllä nuo sanat pitäisi saada lausua ja ennenkaikkea kuulla...
Olen varmaan joskus kirjoittanut runon saavutttamattomasta. Nyt huomaan että taas palaan samaan aiheeseen. Mistähän tuo johtuu...
Joka tapauksessa kiitos kun jaksoit lukea pitkän runon ja kommentoida :o)!
Mies...
Mitä sinulle oikeasti kuuluu muuta,
kuin että runosi elävät taas?
Ja vahvasti.
...Nainen!
Tämä ei ole kuulumisten kertomisfoorumi, niinkus tiiät. Kerrohan omista kuulumisista, kun on ollut pitkään hiljaista.
Kiitos kun käväsit ainakin!
Ei tarvita sanoja
ja
näin on hyvä
~
pienen sattuman oikusta kohtasimme
jälleen
*pörrötät tummia hiuksiani
silmiesi kartta on minulle
kompassi*
Kiitos kun kävit lukemassa runoni! Minun silmieni kartta alkaa haalistumaan niin kuin vanhan merirosvon pergamentti. Ennen tumman ruskeat, nyt jo lähes keltaiset :o).
olenko koskaan kertonut,
miten loistava ja sielukas runoilija olet ?
Miten paljon Sinussa on suurta ajattelijaa ja
silti sitä leikkisää pojan nassikkaa - olenko ?
Olen tai en, tämä runosi on jotain aivan erityi-
sen kaunista ja herkkää. Enkä minäkään osaa ker-
toa Sinulle sitä kaikkea, mitä tämä synnytti mi-
nun mielessäni.
' miten hiuksesi valuvat
sormieni lomitse
kuin keväinen vesi
kun hyväillen
painan Sinut itseäni vasten '
Tsiisus, mikä teksti mies !
Kiitos vuolaista sanoistasi Linda! En minäkään osaa kertoa miten hyvältä tuntuu aina jos runoni saa aikaa tunneliikkeitä lukijassa. Monesti olen sanonut että se lienee runon tarkoituskin, ja merkki onnistumisesta.
Kiitos!
Runosi on ihme!
Olen ihan hiljaa etten rikkoisi tätä taikaa...
Kiitos ystäväni!
Monta lausetta yritin tähän aloittaa, mutta paras minunkin olla sanomatta enempää, etten rikkoisi taikaa omalta osaltani.