Luin - muistaakseni viime talvena - jostakin tutkimuksesta, että suomalainen nainen on onnettomimmillaan 40-44 -vuotiaana. Natsaa allekirjoittaneeseen ihan kybällä, mutta se on kuulkaa ihan just kohta lusittu!
Että tässä sitä mennä porskutetaan kohti onnellisempaa elämää ;-)
Ja pahoitteluni niille, jotka ovat juuri täyttämässä 40 vuotta...
Muutoin mukavaa viikonloppua kaikille!
Että tässä sitä mennä porskutetaan kohti onnellisempaa elämää ;-)
Ja pahoitteluni niille, jotka ovat juuri täyttämässä 40 vuotta...
Muutoin mukavaa viikonloppua kaikille!
Vastaukset 11
Vanhimmat
on hyvä juttu...
Tosin mulla se on hivenen venähtäny, mut onneksi nyt olen jo älynny, et voin elää omaa elämääni ja voida hyvin :)
Joskus sitä vaan on käytävä pohjamudissa pyörimässä, jotta löytää sen uuden kulkusuunnan.
Toivottavasti muilla se loppuu, kun tulee 44 mittariin.
Luonnikast viikonvaihdetta vaan itse kullekin :)
pätee kyllä täysin. Olen ollut onnettomin juuri tänä vuonna 44-vuotiaana, joten tästä on vain tie ylöspäin kohti onnellisempaa elämää. Mikäli se minusta on kiinni...
Kyllä minustakin tuolta tuntuu. Kun täytin 40 kymmentä kesäkuun alussa, niin kesäkuun loppuun mennessä alkoi tapahtumaan, ikävään suuntaan.
Ehkä 44-vuotiaana oppii jo ajattelemaan enemmän omaa parastaan ja lopettaa toisten ihmisten myötäilyn. Ehkä se on sitä..
Parempaa tulevaisuutta odotellessa porskutellaan eteenpäin!
vai onko? Miehenä väittäisin, että on. Juju on vain siinä, missä vaiheessa sen tajuaa.
Eikös ollutkin viisaasti sanottu!
On :). Se tulee vain ympäristölle yllätyksenä, kun aloittaa toimisen sen mukaan.
Siitäkin huolimatta en olisi toivonut jääväni samaan aikaan työttömäksi, koirani sairastuvan ja suhteen menevän karikoille. Jos olisin oppinut välttelemään negatiivisia ihmisiä, niin tilanne olisi ollut helpompi kestää.
just niin... vaan yritä nyt ymmärtää et tässä ei puhuttu teistä miehistä :)
miehen elämä on meidän ikäluokassa vielä niin helppoa - voi olla oman onnenesa seppä,kun vaimo on hoitanut kodin ja lapset ja kaiken muunkin
Hyvä siinä on sitten sanoa, että ole oman onnesi seppä.
Koko naisen elämä (siis taas puhun omasta ikäluokastani ja yleistäen, tietäen, että on muunkinlaisia malleja, mutta harvemmassa) pyörii kodin ympärillä - mies, lapset, ystävät,työ... se kaikki nivoutuu yhteen ja siitä yleensä saa myös tyydytyksensä.
Nelikymppisenä se kaikki alkaa murentua. Mies rupsahtaa - anteeksi vain mutta niin käy! Lapset kasvavat ja alkavat oman elämän. Vanhemmat vanhenevat ja tarvitsevat apua ja tukea. Oma kaunis koti alkaa näyttää tosi vanhanaikaiselta ja elähtäneeltä. Ystävyyssuhteet väljähtyvät kun kaikilla on omissa asioissaan liikaa tekemistä. Työelämässä tulevat nuoremmat ja väittävät vanhukseksi.
Ei ole mikään ihme, että menee muutama vuosi surutyöhö, että saa jätetyksi tuon kaiken taakseen ja aloittaakseen tavallaan aikuisen naisen elämän.
Joillain se menee helpommin toisilla vaikeimman kautta. Aina se 4v ei riitä. Jos saa elämänsä uuteen järjestykseen vanhoilla eväillä on varmasti helpompaa. Itse vaihdoin ammattia, miestä ja jopa nimeä. Lapset lähtivät maailmalle ja ajoin ajokortin. Kaikki nuo muutamassa vuodessa. Entisestä elämästä ei jäänyt kuin pari ystävää ja lapset. Ja tietysti minä :) Rankkaa on ollut, kun vaihdevuodetkin alkoivat yhtäkkiä ja rajusti ja vielä pieni koululainen kotona. Mutta myös koko ajan tietoisuus siitä, että parempaan ollaan menossa. Viime vuodenvaihteessa (siis 45v) vietin yksin uutta vuotta ja join kuoharia ja vietin elämäni paskimman vuoden hautajaisia. Se helpotti. Tiesin, että tästä mennään vain ylöspäin!
Jos edelleen palaaan aloitukseen, eli miehiin, niin exälle kävi niinkuin taas yleistäen miehille käy, suinpäin uuteen suhteeseen ja taas on uusi paidanpesijä hankittu :)
Mutta tsemppiä siskot! Elämä on ihanaa kun me naiset osaamme ottaa siitä kaiken irti - suruineen ja menetyksineen kaikkineen.
Naise elämää?
Jos sää ole itsenäine, sää ole pelottava.
Jos sää ole ystävälline ja ymmärtäväine, sää ole liian kiltti.
Ku sää sano, mitä sää ajattele, sää ole rääväsuu.
Jos sää ole hiljaa, on sus jotta kummallist.
Jos sää anna, sää ole helppo nakki.
Jos sää pihtaat, haeta joltain muult.
Yritä täsä sit olla. Jua pari lasi kuaharii. Venytel tualis semmottos, et pää menee taakse ja kattelet maailmaa ylösalasi. Hiukka hianon näköst.
Ei iloseks tulemiseks enemppä tarvita.
Kyl o helppo ol naine!!!!
-Heli Laaksonen-"
Yleensä nää murrejutut ei kolahda, ainakaan vieraalta murrealueelta, kuten tämä Laaksonen. Mutta tässä oli jotakin riemullista, juuri jotakin sellaista, mitä uskoakseni 40 -nainen hoksaa. Onneksi mikään ei ole liian myöhäistä!
on niin paras!
Ja paljon yksinkertaisemmin ja hauskemmin sanottu kuin ylläoleva vuodatukseni :D
Kuule Wilma, tää on hauska ja sattuva, mutta sun vuodatus oli sattuva ja eritoten paikallaan tähän ketjuun. Siis siskot, eteenpäin elämän tiellä!
niille jotka täyttää 40v, se kriisi tarkoittaa kasvua ja parempaa itsetuntemusta :)
noo, minä erosin ja aloitin uuden elämän.
onnellinen olin kun uskalsin repiä iseni irti miehestä ja olla omillani, valtava helpotus.
olisin onnellisempi jos olisin terve ja rahat riittäisi,
45-tulee keväällä mittariin...
uskon että saan terveyteni suht hyvälle mallille ja sitä kautta sit rahat riittää...sit ei puutu kuin mies ystävä ja OLEN ONNELLINEN.
kuinka kukin sen onnen katsoo...joku ei ole onnellinen kun ei uskalla erota ja kärvistelee huonossa liitossa missä kukaan ei ole onnellinen ja joku ei ole onnellinen kun haluaa sitä mitä muillakin on, joku on onneton kun on jo TÄN ikäinen eikä vieläkään ole sitä omaa taloa, kesämökkiä jne. maallista mammonaa ja joku on onneton kun luule että elämä on jo eletty kun lähentelee 50.v. eikä tajua että vielä 70.v. voi rakastuu ja alkaa uuden yhteis elon.....EI IKÄ HAITTAA IHMISTEN TEKEMISTÄ VAAN RAHA JA TERVEYS.!!!