ni onko jo ehtoopuolella? En ainaskaan pidä itseäni et olisin...Eipä sitä kyl tiie minä päivänä,tai hetkenä,se ehtoo koittaa.
Kun on 60+
...ihminen
8627
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä vietän ehoista ehtooiltaa joka ilta ja olen tosi tyytyväinen tähän astisiin ja tuleviinkin ehtooiltoihin.
Vielä reilu vuosi sitten oli tavoitteenani kaatua "saappaat jalassa" mave-tangossa 200kg.
Saappaat ovat edelleen tavoitteena mutta kiloista olen joutunut tinkimään.
Jos tämä ei ole ehtoota niin mikä sitten?
mieluummin kaatuisin minäkin, kuin että jäisin puolikuolleena toisten riesaksi.
Isäni oli vahva mies. Lähti 11 vuotiaana rengiksi kun muut kävivät koulua. Osasi kuitenkin lukea ja hyvin myös kirjoittaa. Laskea osasi vain päässään, mutta niin hyvin, että minä pitkän matikan lukeneena aina jäin toiseksi. Kävi kaikki sodat kiväärimiehenä etulinjassa, haavoittui kahdesti, mutta jäi henkiin. Eli viimeiset vuotensa sokeana ja lähes liikuntakyvyttömänä vanhainkodin sairasosastolla.
Viikoittain kävin hänen luonaan, vaikkei hän minua enää tuntenut. Kysyi, että miksi täällä olet, oletko täällä muuraamassa. Tulen taas sinulle tiiliä kantamaan, kun täältä pois pääsen.
Hänen osaltaan kuitenkin maanpäällisten tiilien kantaminen loppui, mutta minulle hän paljon jätti. Hänen voimansa, tahtonsa ja taipumaton luonteensa siirtyivät minuun. Myös kantamattomat tiilet jäivät minulle.
Kun 2,5 vuotta sitten, kuuskytkolme vuotiaana jäin eläkkeelle, rupesin haalarihommiin ja sillä tiellä olen yhä. Eilen oli hankala tehtävä, mutta jälkeenpäin hyvä mieli; taidan vielä olla aika poika tekemään veemäisiäkin hommia.
Toissapäivänä kävin yhden tukkuliikkeen toimipisteen synttäreillä. Mukana oli eri firmojen edustajia tuotteineen. Ostin puolentoista tonnin Boschit, joissa on kolmen vuoden takuu. Nyt alkaa kisat, hajoaako käyttäjä ennen kuin koneet.
Eräs ystäväni myi suurehkon kuljetusfirmansa autoineen 50 vuotiaana. Nytkin, 60-kymppisenä hänellä menee hyvin, mutta omien sanojensa mukaan aika käy toisinaan pitkäksi, kiireiset työvuodet ja ainainen huoli huomisesta toivat elämään toisenlaista sisältöä.
Mutta jokainen tyylillään. Ihan vähän olen Lasse, sinulle kateellinen.
Nähtävästi olet löytänyt siihen oikean kanavan!
Haasteita ja onnistumisen tunteita.
Aktiiviaikana etsin samaa vanhojen autonraiskojen hengissäpitämisestä.
Ensimmäisen koneremontin jälkeen eka savujen päräyttäminen jännitti mutta jumpe sitä tunnetta kun ei ilmennyt mitään yllättävää!
Nykyinen tekniikka on ajanut vanhentuneen kokemukseni ohi eikä enää ole mielenkiintoakaan.
Kateudesta.
Kukaan oikeasti kateellinen ei tiedosta tai ei ainakaan tunnusta kateellisuuttaan, itselleenkään.
Pitäisi tietysti olla otettu päästessään kateuden kohteeksi mutta ymmärtämättömyyteni sen syystä himmentää iloa.
Toivotukseni sinulle.
Paina hommia sen verran että Boschit hajoavat takuuajan loppupuolella ja pääset aloittamaan seuraavan 3-vuotiskauden!
jo maan alla, toiset porskuttaa vielä hienostu yli 90v iässä.
juui eka pomoni kuoli 97v iässä, vaimonsa 95v elää vielä täysillä.
ei tosiaan tiedä, kavereitani on kuollut alle vuoden varoitusajalla useita,
hieman samnoivat että vatsa nipistelee joskus, käväisivät lääkärissä, haimasyöpä.
toiset taasen ovat joutuneet aloittamana ikuisen sairaalakierteen, 2-3 leikausta vuodessa.
Kyllä se vaan on niin jotta elämänjanalla olemme jo viimeisellä kolmanneksella. En pidä sitä pahana. Meillä on paljon annettavaa ja opittavaa edelleen. Minä olen löytänyt nyt lapselapsien tulon jälkeen sovinnon vanhenemiseni tuloon.
Aikaisemmin hain aina nuorempaa seuraa. Olen saanut omat lapseni aikuisena. Olin heidän mukanaan koulu-ja harrastuselämässä aktiivisesti. Ei ehtinyt miettimään ikäänsä. Olen myös saanut olla suhteellisen terve ja liikuntakykyinen. Liekö elinikäinen jumppa syynä.
Nyt kun alkaa hiukan hidastua rytmi ja iltamenot ovat jääneet vähemälle on tullut muutama kilo ylimääräistä. En jaksa enää bailata yökerhossa laivalla koko yötä. Lohdutan itseäni jotta mummukan tulee olla pehmeä ja pyöreä. Nautin täysillä elämän tuomista uusista mielenkiintoisista asioista. Otan haasteita vastaan kun kohdalle osuu!!
en ole jaksanut bailata laivalla koko yötä 25 vuoteen.Kuntoa olisi mutta mielekkyys hommaan hävisi.
Nykyään ei viitsi lähteä laivalle kuin pakon sanelemana, matkustaakseen naapuriin.
Kiinnostus bilettämiseen on minultakin hävinnyt ajat sitten. Ei kiinnosta lähiökapakka, eikä laivareissut. Olen varmasti tylsä ihminen. Onkohan tuo ehtoopuolen syytä vai muuta, mene ja tiedä.
Olen sinut sen kanssa, että vanhenen eikä hyvää ja tervettä aikaa ole enää loputtomiin. En kärsi ylipainosta, en unettomuudesta, en kivuista, enkä kolotuksista. Moni kymmenen vuotta nuorempi, tuntuu voivan paljon huonommin. Nautin elämästäni ihan tällaisena, ystäviä on. ja harrastuksissa löytyy. Mieltymykset ovat vain vuosien myötä muuttuneet.