Aika menee menojaan
valheitesi kera
tulitko eteeni kertomaan
kuinka upota oikeaoppisesti?
Nämä kyyneleet
jotka itken
itken vuoksesi
-en sinun
vaan kivun
jonka minuun istutit!
Versoava häpeä
kituvine lehtineen
itsesyytöksestä mätä
läpikotaisin
tein itsestäni pellen
sirkuksesi vetonaulan
katsomon hiljaisuus kertoo sen:
"voi pelle raukka,
ei tajua mille mä nauran..."
Lohduton on oloni
viha kytee sisälläni
petetty, valheilla riisuttu
kuin alaston ruumis
joka näytillä makaa
trendikkäässä näyteikkunassa
"Oi katsokaa,
kuinka minä häpeän
tärisen olemattomuudessani,
minä pieni ihminen!
Oi katsokaa, naiset ja herrat
kuinka minut alas revittiin
uskoin tunteeni
hänen kylmiin valheisiin"
En jaksa välittää
ei sille ole syytä
ei enää.
valheitesi kera
tulitko eteeni kertomaan
kuinka upota oikeaoppisesti?
Nämä kyyneleet
jotka itken
itken vuoksesi
-en sinun
vaan kivun
jonka minuun istutit!
Versoava häpeä
kituvine lehtineen
itsesyytöksestä mätä
läpikotaisin
tein itsestäni pellen
sirkuksesi vetonaulan
katsomon hiljaisuus kertoo sen:
"voi pelle raukka,
ei tajua mille mä nauran..."
Lohduton on oloni
viha kytee sisälläni
petetty, valheilla riisuttu
kuin alaston ruumis
joka näytillä makaa
trendikkäässä näyteikkunassa
"Oi katsokaa,
kuinka minä häpeän
tärisen olemattomuudessani,
minä pieni ihminen!
Oi katsokaa, naiset ja herrat
kuinka minut alas revittiin
uskoin tunteeni
hänen kylmiin valheisiin"
En jaksa välittää
ei sille ole syytä
ei enää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ihan kuin
maailmassani
ei olisi muuta kuin
kipua, kaipuuta
suruntäytteistä tyhjää
onttoa, mehukasta kookospähkinää..
pelkkiä tyhjiä lupauksia
paremmasta huomisesta
en jaksa
sanat tulevat
mutta ilman muotoa
sydän vuotaa
ilman eloa
kaivertaisin
hyvästien arvet auki
ja ottaisin omani pois
saisin suloisen kostoni
saisit kohdata lopun
ypöyksin:
ilman sieluani jonka ostit
ja ruumistani jonka viettelit
VALHEILLASI.
Laulu Rakkaudelle on
nautinnon tulimeri ja
kiiman punainen viitta.
Sen rytmi saa kehot voimiinsa.
Punaisen veren kuohuun.
Mutta laulu Rakkaudelle on
itkevä viuku yksinäisessä
kamarissa. Pimeä ja kylmä uuni
värjöttelevässä tuvassa. Epätoivon
kuiskausten keskellä.
Ja se on hylätty vene
kaislikossa. Lahonnut ja
puoliksi uponnut. Niin kuin
se ennen kantoi. Kiiti
eteenpäin veden peilissä.
Rakkaus on elämää. Ja
elämä kantaa Rakkauteen
eväänsä. Ne on vain syötävä
ja juotava. Muuta tapaa ei
ole hyväksyä rakkautta.
Kokea se taivaallinen yhteys
toiseen ihmiseen. Ihollaan
toisen ihmisen iho. Lämmittää
toisen lämpöä. Kertoa sieluillaan
herkimmät lauseet, joita muut ei
kuule.
On vain hyväksyttävä että
taivas menee pilveen välillä
ja tulee sade. Että naurun sisko
on itku. Nautinnon veli epätoivo.
Rehellisyyden serkku valhe.
On vain opittava nauttimaan,
kun on pouta. Avaamaan silmät
oikean ihmisen kohdalla.
Arvostamaan todellisia sanoja.
Kulmikasta hellyyttä.
Kipu hellittää kun hyväksyy
oikean Rakkauden.
Ja etsii todellisen Rakastetu.
http://www.youtube.com/watch?v=R5gFDPrArg0&feature=related
Kiitos runostasi.
Kun uskaltaa runon muodossa
käsitellä kipujaan, se on
rohkeaa ja varmaan terapeuttista.
Epäonnistumiseen liittyy
paljon vihaa ja katkerutta.
Mutta myös tilaisuus kasvamiseen.
Ja lopulta löytää Rakkauden
ytimen.
Puhuttelava ja koskettava
runosi.
Hetkiä jolloin miehenä olo
ei tunnu kovasti kivalta.
Voimia sinulle.