Olen miltei aina pitänyt jonkin asteista päiväkirjaa. SE paksu mustakantinen vihko jossa on kiiltävät mustat kannet punaisin reunuksin on nyt täyttymässä. Vieläkö niitä on myynnissä?
Huomaan miten hyödyllistä on päiväkirjan pito. Löytyy asioita elämästäni jotka olen miltei unohtanut. Mikään ruikutuskirja päiväkirjani ei ole vaan useinkin lyhyitä muistiinpanoja erilaisista asioista.
Käsi almanakkaan teen merkinnät päivittäisistä menemisistä, kuten auton renkaiden vaihto, teatteri yms.
Päiväkirjaa manuaalisesti pitäessä pysyy käsialakin kunnossa. Olen kuullut valitettavan miten käsiala huonontuu, kun kirjoittelee aina tietsikalla.
Elämänhallintaa opastavat terapeutit, kehoittavat kirjoittamaan vaikeista elämäntilanteista tunnelmia muistiin. Kuulema kirjoittelu hoitaa alakuloa. Kirjoittaminen on siis jonkinlaista omatoimista sielunhoitoa. Kirjoittamalla sanotaan pääsevän vaikeiden asioiden ylitse paremmin. Tiedä häntä sitten?
Huomaan miten hyödyllistä on päiväkirjan pito. Löytyy asioita elämästäni jotka olen miltei unohtanut. Mikään ruikutuskirja päiväkirjani ei ole vaan useinkin lyhyitä muistiinpanoja erilaisista asioista.
Käsi almanakkaan teen merkinnät päivittäisistä menemisistä, kuten auton renkaiden vaihto, teatteri yms.
Päiväkirjaa manuaalisesti pitäessä pysyy käsialakin kunnossa. Olen kuullut valitettavan miten käsiala huonontuu, kun kirjoittelee aina tietsikalla.
Elämänhallintaa opastavat terapeutit, kehoittavat kirjoittamaan vaikeista elämäntilanteista tunnelmia muistiin. Kuulema kirjoittelu hoitaa alakuloa. Kirjoittaminen on siis jonkinlaista omatoimista sielunhoitoa. Kirjoittamalla sanotaan pääsevän vaikeiden asioiden ylitse paremmin. Tiedä häntä sitten?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Muistiin kaikki tapautumat. Harvinaiset vierailut, matkat, teatterit, kaikki .
Niitä on kiva katsoa jälkikäteen. Niistä huomaa tuon ajankulun,,, onko siistä ja siitä jo niin monta vuotta??
Se on asiallinen "muistivihko", ei sellainen teini-iän ihastus-tunne-masennus selostus. Joita nuoret tytöt elää tullakseen aikuisiksi.
Sellaistakin pidin, ne olen kaikki hävittänyt.
Tietsikan Omat tiedostot sisältää paljon tärkeitä
muistiin panoja, oikeata asiaa.
Sinne voi merkkailla "kynäilyn" lisäksi, mitä katsoo tarpeelliseksi.
Heitin aikoinaan pois myöskin päiväkirjani.
Kun opiskelun ja työn sekä avioliiton myötä jouduin muuttamaan, niin kaikkea ei voinut mukanaan pitää.
Vähän vahinko kyllä, niihin tunnelmiin olisi mukava palata.
Se harmittaa kun elämän 'ruuhkavuosina, ei ollut muka aikaa kirjoitella.
Olisi mukava lukea lastenkin päivittäisistä pikku- ja isoistakin tapahtumista. Ja muistaisi paremmin heillekin kertoa.
Nyt ei muista juuri mitään. Minulla on tallessa joitakin nuoruuden kirjoja. juuri niitä mustakantisia, punareunaisia ja myöskin lauluvihko, käsinkirjoitettu. kyllä ne on aarteita nykyään.Muistan kyllä nähneeni kirjakaupoissa samantapaisia mustia vihkoja.
Sanoisin, että kyllä kirjoittaminen kannattaa. Se on aivojen ja käden kannalta terveellistä. Niin, ja mielen -.
Itse pidän monikertaista päiväkirjasysteemiä yllä.
on niitä inhokki hommia.
En kirjoitellut nuorena, en nytkään vanhana. Töissä kirjoitin yhteen aikaan ajopäiväkirjaa ja työhön liittyvää ajankäyttö päiväkirjaa, työt eriteltiin 15 minuutin tarkkuudella.
Kukaan esimiehistä ei niitä seurannut tai puuttunut niihin mitenkään.
Jonkun himo päiväkirjankirjan kirjoittajan keksintöä ilmeisesti.
Muistan kaikki tarpeellisen tärkeät menneestä elämästäni, vielä. Sitten kun ei muista, yhä vaan helpompaa, oleminen.
Vanhat 1800-luvun lopun - valokuvat ovat parempia kuin 70-luvun värivalokuvat. Vaikkei päiväkirjaa, niin kuitenkin kaikilla on kronologista jälkeä.
Se vaan, että 8 mm:n filmejä ei ole millä enää katselisi, kotipolttoiset dvd:t eivät toimi tuntemattomasta syystä, pian ei varmaan koko dvd-laitteita ei ole. VHS-videonauhureita ei enää käytetä.
Joutuukohan koko suuri työ videoiden ja digikuvien kanssa lopulta hukkaan niinkuin 8 mm:n filmit.
Ota koodi vihkosi sisäkannesta ja osta samankokoinen ja -näköinen tilalle. Mökkipäiväkirjani samankokoisina ovat mukavia säilytettäviä. On hauska tarkistaa, miten kesä edistyi edellisinä vuosina samaan aikaan.
Hyvät sorminivelet Sinun kaunista käsialaasi pitävät yllä ! Minun nivelrikkosormisen käsiala vimmeltää, miten sattuu, vaikka yritän sitä kaunolle vängätä.
Käsialani mahtuu hieman isomman viikkopäivyrin (apumuistini)päivän tilaan. Ostin muuten jo ensi vuoden eri kalenterit edullisesti asiakasomistajapäivinä. Kreppinilkkasukistakin etu oli yli 1 euro/pari.
Kolme päivää kesti minulla melkoinen alakulo muistiaan menettävän, kaukana asuvan sisaren puolesta. Hätäännyin, kuka ottaa vastuun hänen insuliinipistoksistaan tai diagnooseista muistilääkkeitä varten. Ahdistus valtasi minut. Soittelin kahdelle veljelle ja vielä sisareni miehelle. Sisaren mies oli jo täysin kypsä hoitelemaan vaimoaan parhaansa mukaan. Muistikokeessa sisar onnistui yli 70 % oikein.
Tämä tuntuva alakulo helpottui minulla ainakin hetkellisesti.
On ollut mielessä kirjoittaa elämän varrella tapahtuneista monista sattumuksista. Melkoista yrittämistä silloinkin oli leipäpuuhun, hyvään ammattiin kiipeäminen. Sai asua yksinäisen rouvan luona eiralaisen keittiön nurkassa tai kruunuhakalaisessa alkoovissa.
Kortteereissa asuminen alkoi oppikoulun ekaluokalta. Vuokraisännällä oli mielenterveyshäiriö, joka pienelle koulutytölle oli melkoinen häiriö, kun seinän takaa iltaisin kuului loputon paasaus.
Minäkin muistan vuokraisäntäparin riitelyn jostain lapsen myssystä ym. aika pahalta siellä vuokraboxissani asuessani,
sekä jonot aamupesulle tän pappisperheen vessaan.
Rouva oli sisareni opiskelutoveri, ja muistan talon sijainneen melko etäällä yliopistosta.
Ehdoton ohje heti alkuun oli: "Ei sitten vieraita
vuokralaiselle suvaita ollenkaan!"
Haaveilin iltaisin omasta kodista. Sen sain sitten pankkien ja sukulaisten lainoilla vasta kymmenen vuoden kuluttua.
Omaksi se tuli pian eläkeikään päästyämme.
Päiväkirjan väsääminen on mielestäni henkistä lenkkeilyä. Päiväkirjailija tunnustaa elävänsä. Tärkeintä eivät ole kuolemattomat ajatukset vaan elävät havainnot itsestään ja ympäristöstään.
Olen myös lapsesta pitäen piirtänyt, kirjoitellut, valokuvannut, tehnyt muistiinpanoja, osallistunut (palstakin on eräänlainen päiväkirja). Ikääntyessäni minun ei tarvitse kärsiä yksinäisyydestä, vaikka muuten olen monessa suhteessa erakoitunut.
Päiväkirjailija uskaltaa olla olemassa.
" Päiväkirjailija uskaltaa olla olemassa"
Miten upeasti sanottu. Tunnen itseni tänään erikoisen urhoolliseksi ja uskallan näin julkisesti lukeutua päiväkirjailijoiden jaloon rotuun.
Minulla on ollut se käsitys, että päiväkirjaa kirjoittavia pidetään vain jonkunlaisena itseterapoivana joukkona ja yksinäisinä ihmisinä joilla on tarve kirjoittamisen avulla keskustella jonkun kanssa.
Olen upeasti olemassa ja nautin siitä ja varsinkin kirjoittamisesta.
Onkin jonkinlainen terapoiva vaikutus. Voi purkaa omat ajatuksensa kirjoittamiseen.
Sehän on pelkästään hyvä asia. varsinkin nuorilla päiväkirja on tunteiden myllerryksen purkutie. Ja hyvä niin!
Meidän ikäisenä se on vähän erilainen. Seesteinen ja aikuismaisempi. Tarkemmin jo harkitaan kirjoittamisen sisältöä. On enempi asiasisältöinen. Ainakin omalla kohdalla.
Siitä se on kiva ,että jokainen voi rustata oman "näköisensä" sepustuksen päiväkirjaansa.
Valita mitä sinne kirjoittaa.
Ainoa heikko kohta on,ettei päiväkirja vastaa mitään.Mutta voi se selventää omia ajatuksia!
Kun elin elämäni tähänastisia vaikeimpia vuosiani, oli päiväkirjamainen kirjoittaminen ainoa terapia.
Useita ketoja päivässä istahdin pöydän viereen, otin kynän, avasin lehtiön ja itkin suruni ja epätoivoni lehtiön riveille.
Siellä ne ovat tunnelmat tavoitettavissa niistäkin päivistä jotka muutoin kulkivat ohi muistoja jättämättä.
Ainoa terapeutti, ainoa tosi ystävä kun kaikki muu oli hukassa, oli kynä joka piirsi ajatukset päiväkirjaan.
Suosittelen kaikille. Yksin puhumista pidetään merkkinä hulluudesta, mutta hulluuden ja nerouden välillä on tuskin havaittavissa oleva ero, joten ehkä kirjoittaminen, eräänlainen yksinpuhelu sekin, onkin neron leimaus yksinäisen aivoissa. On edes yksi uskollinen kuulija, se avoin lehtiö joka toistaa vain sinun omia ajatuksiasi.