Fiksua miesystävää miehelle

Hei vaan! Tää viesti saattaa ärsyttää joitakin, mut ajaa tarkotuksensa jos ees yks fiksu tyyppi lukee ja vastaa.

Kerron vähän itestäni:

Oon 24 vuotta, hoikka, ihan ok-näkönen helsinkiläinen poika(/)mies.

Olen aika romanttinen, haaveileva, herkkä tyyppi, taiteilijasielu....kuitenkin siten että pakollista kovuuttakin löytyy..pakkohan se on.


Lopetin opiskelut kauppaopistossa jotain 7 vuotta sitten, oon tehnyt sen jälkeen kaikenlaista hommaa siivouksesta metalliteollisuuteen..tapana on tehdä rankasti töitä, ja pitää sitten pitkät vapaat.

Vapaa-aikanani harrastan juoksua, salia, runojen kirjoittamista, musiikintekemistä, taidemaalausta, Suomi-reissuja, luonnontutkimista yms kaikenlaista jonka oon kokenut ns fiksuksi harrastukseksi.

Viime aikoina oon englanninkieltä opiskellut, päntännyt sanoja, kirjotan lyriikkoja englanniks.


Oon aika ympäristöhenkinen, kierrätän lähes kaiken mahdollisen, muovit, metallit jne, ja en ole halunnut autoa.

Olen semi kasvissyöjä, harrastin kunnon asketiikkaa pari vuotta, mut nykyään oon jotain lihansyöjän ja kasvissyönnin väliltä.

Vihreet aatteet on mahtavia, emmä niiden mukaan kokonaan pysty elämään mutta sen mukaan kun on jaksamista niin teen jutut.


Mulla on nuoresta asti ollut haaveena löytää ihan tavallinen perusfiksu tyttö, jonka kanssa tehdä unelmien rakkaustarina.

Mä oon ite monipuolinen persoona...huumorintajua, vakavuutta, analyyttisyyttä, mutta myös rentoutta löytyy.

Tuntuu että oon melkeen kaikkea samassa pakkauksessa...fiilikset vaihtelee päivänsisälläkin paljon...koko ajatusmaailmakin tai näkökulma elämiseen/ihmisiin/maailmaan voi muuttua päivän sisällä.

Ajatukset hyrrää päässä koko ajan. Aiheina politiikka, talous, terveys, taide, musiikki, elämä, kuolema, olemassaolo...monetmonet aiheet käyn läpi päivän mittaan, olin sitten töissä tai kotona.

En kuitenkaan ikinä löytänyt sitä rakkautta, mä olisin sen tarinan halunnut aloittaa nuoresta. Enää en ole kovinkaan panostaen etsinyt ketään 2-3 vuoteen..annan asian olla.

Tyttöihin oon kuitenki tutustunut kaverimielessä aika moneenkin, mutta yks kerrallaan ne tyttökaverit aina jää, kun alkavat seurustelemaan, tai suurimmassa osassa tapauksesta mulla ei oo heidän kanssa paljoo yhteistä.

Usein oon se joka puhuu, kaverilla ei oo mitään sanottavaa, ja tylsistyn, siihen et oon ainoo joka on äänessä.

Nyt sitten oon aatellut että etsisin miesystävää.

Kovin hyviä kokemuksia ei ole miessukupuolesta, hyvin monilla ei tunnu olevan käytöstapoja, oon saanut turpaankin pari kertaa ihan ilman syytä/yllättäen..kun oon yksin liikuskellut festareilla yms.

Ja kovin hyvin tää mun ystävänhakukaan ei lähtenyt liikkeelle, kun etsin deiteistä kaveri-ilmotuksia mies miehelle, niin KAIKKI olivat seksuaalissävytteisiä "nuori ujo poikaa ettii pikku seikkailua Tampereen lähistöltä;););)"

Katsokaa vaikka city.fi/deitti

Mua itteä ei seksi kiinnosta enää pätkääkään..oon sen verran kauan ollut jo ilman minkäänlaista kosketusta, et enää oikeen kaipaakaan semmosta.

Mä tarviin ajatusystävän.


Mä tarviin ystävän, joka on luotettava. Mä ymmärrän et tää on vaikeaa, ihminen on peto..mut olisiko täällä joku, joka pystyy aitoon ystävyyteen?

Haluaisin keskustella kaikista aiheista ihan vaikka sun työpaikan jutuista tieteen saavutuksiin ja tulevaisuuden näkymiin, taiteen fiiliksistä ihan arjen olemiseen ja sen siitä selviytymiskeinoihin.

Mua kiinnostaa filosofia, psykologia, abstraktius, mutta muös arki, maanantait ja käynti verovirastossa-suunnilleen. Mä koen arjen, joka päivä toistuvatkin asiat jollain tavalla taiteena, elokuvan kohtauksina, syvällisesti, erilaisia fiiliksiä ja merkityksiä sisältäen.

Keskustelut jos sujuis kivasti, niin haaveena olis saada seuraa kovaan treeniin sali/pyöräily/juoksu/kävely/uinti, keikoilla käyminen...mut sitäkin enemmän oman musiikin tekeminen.

Musiikkimaussa oon yhtä avarakatseinen kun muussakin elämässä......popista taidemusiikkiin, rokista klassiseen, metalliin, goottiin, tranceen, jazzkin voi olla hyvää..house jne.

Musiikkia tehtäessä ois kivaa olla kunnianhimo mielessä, tehdä jotain mitä ei oo ennen tehty.

Mut ei sekään niin välttämätöntä ole, jos löytyy yhteinen tyyli johon haluu vaan jäädä uinumaan, niin miks pitäs olla maailmanvallotus ees haaveissa....

Täs huomaa miten vaikea on kertoa itsestään ja tilanteesta lyhyesti.....kun itse on monimuotoinen persoona, todennäkösesti lukijakin on monimuotoinen persoona, jokasella on vähän omat intressit, menneisyys, tulevaisuuden haaveet, perspektiivit....sekin on haastavaa jo saada ilmaistua mitä oikeen ees etsin.

Ystävyyden peruspalikat mistä vois lähtee kasaamaan ois varmaan se luotettavuus, sellainen tarve ystävyydelle, että on halua lähteä rakentamaan sitä kunnolla.

Ite olen reilu, kiltti, fiksu, toista ajatteleva henkilö...ehkä liikaakin ajattelen toisen etua-mut ystävyydessä tuosta piirteestä ois hyötyä.

Tähän mennessä oon tullut parhaiten juttuun akateemisten ihmisten kanssa...mut miksi tuomitsisin amikset ja peruskoulupohjaset, kun itekin olen peruskoulupohjalla elämänkertaa tekemässä.

Oikeastaan vain iän kanssa haluan vetää rajan....oon työelämässä elänyt koko pienen ikäni 5 kymppisten kanssa, mä haluaisin nuoren ystävän. Toi on ainoo pinnallinen vaatimus.

Harrastuksilla, ammatilla, ulkonäöllä yms yms yms ei oo mitään väliä...jos oot monipuolinen henkilö, ja kykenet ymmärtää jollain tasolla itselles vaikeitakin asioita..niin oot ettimäni, ja olen etsimäsi.

Mä mietin paljon tuolla ulkona kulkiessani ohimeneviä ihmisiä...millainen menneisyys kullakin on, mistä kukin haaveilee ust sillon, millanen päivä hänellä on, miten hän kokee muut ihmiset, itsensä, ja ympäröivän todellisuuden.Millaisessa todellisuudessa vastaankulkija elää? Miten hän suhtautuu minuun, tai minun jälkeen hänet kohtaavaan ihmiseen?

Kuunnellessani viikonloppuisia kännijuttuja perjantaisissa keskustoissa suomalaisissa kaupungeissa/kylissä, tunnen itseni ulkopuoliseks, hyvin yksinäiseks..olenko ainoa joka ajattelee, tavoittelee henkistä kehitystä, ja elää unelmilleen, on kunnianhimoinen?


Tuntuu että tän viestin kirjottaminen ei johda mihinkään..korkeintaan väärinymmärryrrykseen.

Mutta voihan tähän suhtautua että tekee jotain poikeuksellista, mitä ei tule yleensä tehtyä...se on ihan kiva tapa.

Asenteiden ettimistä tää elämä on aika paljon...ongelmia tulee vähän väliä, ja niistä on selvittävä...ratkaisu aina löytyy.


Mun elämässä on tapahtunut aika paljon juttuja....ja tulee varmaan tapahtuu....siitä varmaan kumpuaakin tarve ystävälle, on hirveästi kerrottavaa, keskusteltavaa.

Samalla on myös tavoitteita, joihin ois kiva pyrkiä jonkun toisen kanssa...mulla on kokemusta menestyksestä asiassa jos toisessa, ja se kun tekee kaiken itse...se ei oo kiva tunne. Ei ole ketään jolle kertoisi mitä on saanut aikaan.....vain joitain ihmisiä jotka eivät tunne sua, ja sitä työtä jonka oot tehnyt.


Tavallaan ois kiva löytää bisneskumppanikin.

Tää on just tätä, et mitä haen....mitähän mä haen?


Joka tapaukses oon yksin, ja koen että olisin jollekkin erittäin hyvä ystävä..mielenkiintoinen, rehti, reilu, välittävä.

Tuntuu että munlaisen jätkän ei oo mitään järkeä olla yksin..oon vieläpä keskustelevaa "sorttia".....tähän mennessä isoimmat keskusteluni oon tehnyt yksin sekvensseriin, tai ääninauhalle...onko järkeä?


Arkisin junissa, kaupungilla ja virastoissa pyörii ihan fiksunnäköistä porukkaa...mutta miten luoda kontakteja tuolla ulkomaailmassa?

Tällasen stoorin ku vedät kadulla......en tiedä viitsisikö niitä kaikkia negatiivisia reaktioita ottaa vastaan livenä reaalimaailmassa, helpompi se on vaan syöttää teksti palvelimeen ja lukea kotoa rauhassa mahdolliset viestit, jos tulee paskaa kuin pahana päivänä niin sulkee vaan ikkunan.


Onko ketään, joka tuntee olevansa yksinäinen, pidät itseäs fiksuna/muutkin on sanoneet...kaipailisit ystävää, jonka kanssa jutella ihan kaikesta sijoittamisesta ja rahanteosta pehmeämpien arvojen juttuihin(taide, tunne-elämä jne)


Riittäsköhän tää teksti jo.....tosiaan ei oo väliä ootko opiskelija, työssäkäyvä, upporikas veloissa poliitikko tai urheilija tai nörtti tai vaikka homokin....etin kykyä ymmärtää ja tulla ymmärretyks.....luotettavuutta.....olis ehkä hyvä olla lahjakkuutta jollain alalla, tai edes määrätietoisuutta jotakin asiaa kohtaan.......mut eipä varmaan silläkään ole väliä. En halua rajata mitään.....mulla on kykyä ymmärtää erilaisuutta, ja haluan näyttää sen todeksi.

Vastausta odotellen, mutta olishan se kiva saada vaikka vaan keskustelu tännekin aikaan aiheesta.