nartut/urokset

itselläni on kaksi narttua,mutta kolmas koira on
tulossa syksyllä ja ratkaisua ei olla vielä tehty
kumpaa sukupuolta koira olisi.
ihan kiva lukea täältä jos vastauksia tulee ja
ehkäpä helpottaa päätöksen teossa.

Meillä on kotona kaksi urosta ja kolme narttua.
Vanhempi uroksista on leikattu, sen mellastusta
ei kestänyt kukaan, pravuuri oli suureen ääneen
ulvominen, jota saattoi kestää tuntikausia. Kun
ei poijasta jalostukseen ollut, niin katsottiin
parhaaksi poistattaa pallit.

Nyt meillä on toinen uros, jota ei ole leikattu.
Jätkä on tosi tarkka oikeista päivistä, eikä
välitä suuriakaan juoksuista ennen kuin nartulla
on oikea aika. Sitten sillä meneekin kolme neljä
päivää lattialla maaten, täristen ja inisten.
Stressitaso on siis huikea, eikä tilanne uroolle
varmaan mitenkään mukava. Pidänkin urosta
mukanani töissä pahimmat ajat ja muutenkin otan
se mukaan kaikkialle, ulkopuolelle kodin, minne
vain voin.

Missään tapauksessa ei kävisi pienessä
mielessänikään jättää urosta juoksuisen nartun
kanssa samaan tilaan edes silloin kun tilanne
on "rauhallinen", vahinko sattuu todella
sukkelaan, vaikka astutusreissuilla aina
tuntuukin, että miten maailmassa vahinkoastuminen
voi koskaan onnistua :) Ja urokset, juoksuiset
nartut myös, ovat tosi hakoja oppimaan miten
avataan ovet yms.

Lisäksi narttujen juoksut aiheuttavat sellaisen
ikävän puolen uroksen pitoon, että sille tulee
kova tarve merkata paikkoja, myös sisällä.
Molemmat uroksemme ovat tehneet sitä (ovat
erirotuisia). Jonkin aikaa kastration jälkeen
vanhempi uros lopetti merkkailun sisälle, mutta
nuorempi jatkanee sitä joko ikänsä tai kunnes on
palleja köyhempi. Ainoa lohtu on, että merkkailu
rajoittuu niihin juoksuviikkoihin, joita tosin
monen nartun taloudessa sitten riittää...

Tässä suhteellisen rauhallisia kokemuksia, olen
kuullut paljon pahempia. Ongelmatonta olo ei ole.

Se on tietysti yksilöllistö miten mikäkin uros
reagoi. Itselläni on sekä uros, että narttu,
mutta narttu on kiima-aikana hoidossa. Olen ollut
kolmessa eri kennelissä koiria hoitamassa ja
kyllä uroksien käyttäytymiset vaihtelee.
Joskut ovat valmiita menemään seinienkin läpi
jotta saisivat... oma urokseni reagoi myös lähi
seutujen narttujen juoksuihin, pyörii, vinkuu, ei
syö, läähättää koko ajan. Kaverini uros on joskus
viikonkin lähes syömättä kun lähistöllä on
kiimoja. Eräässä kennelissä yksi uros ulvoi yötä
päivää, avasi ovia ja repi itsensä tarhasta
karkuun. Mutta kuulin myös yhdestä uroksesta jota
oli aiottu käyttää jalostukseesn saman kennelin
nartun kanssa, pojalle vaan ei meinennut
kelvata...

Mutta mitä minä olen nähnyt/ kuullut/ kokenut on
uroksen ja kiimaisen nartun pito lähinnä
helvettiä... Tietysti on paljolti kiinni miten
asuu, eli kyllä näissä ed. mainituissa
kenneleissä on aina ollut suuret ja erilliset
tilat ja tarhat. Itse asun kerrostalosta ja
urokseni kuuluu niihin "vaikka seinien läpi"-
tyyppeihin. Ja jos on tilanne omistajan kannalta
hermoja raastava on se myös koiralle stressaava.