antakaas neuvoja miten koiran itseluottamusta
kohotetaan.Mulla on 2v saku narttu,ja se on vähän
sellanen "maailma kaatuu niskaan".Tai siis ei se
nyt kaikkea liikkuvaa pelkää,mutta aika tavalla
varautunut se on.Jotenkin tuntuu että se ei luota
itseensä muualla kuin koulutuskentällä. Pentuna
se ei pelännyt mitään ja totutin sen
kaikkeen:hevosiin,koiriin,ihmisiin,meluun...Mitään
se ei pelästynyt vaan meni uteliaasti katsomaan.
Mutta nyt...Ihmiset on pahoja(vain makkaralla
varustetut ovat ihaninta maan päällää),toiset
koirat voivat vaikka tappaa sen ja muutenkin
kaikki uusi on hyvin tarkkaan tutkittava.Tuntuu
kuin joku vieras olisi hakannut sen.
Jos jollakin on hyviä tai vaikka huonompia
neuvoja,niin olen kiinnostunut kuulemaan ne. Vai
voiko tämä olla jokin myöhästynyt murkkuikä?
Kamalaa jos se tulee kolmannen kerran..
kohotetaan.Mulla on 2v saku narttu,ja se on vähän
sellanen "maailma kaatuu niskaan".Tai siis ei se
nyt kaikkea liikkuvaa pelkää,mutta aika tavalla
varautunut se on.Jotenkin tuntuu että se ei luota
itseensä muualla kuin koulutuskentällä. Pentuna
se ei pelännyt mitään ja totutin sen
kaikkeen:hevosiin,koiriin,ihmisiin,meluun...Mitään
se ei pelästynyt vaan meni uteliaasti katsomaan.
Mutta nyt...Ihmiset on pahoja(vain makkaralla
varustetut ovat ihaninta maan päällää),toiset
koirat voivat vaikka tappaa sen ja muutenkin
kaikki uusi on hyvin tarkkaan tutkittava.Tuntuu
kuin joku vieras olisi hakannut sen.
Jos jollakin on hyviä tai vaikka huonompia
neuvoja,niin olen kiinnostunut kuulemaan ne. Vai
voiko tämä olla jokin myöhästynyt murkkuikä?
Kamalaa jos se tulee kolmannen kerran..
Vastaukset 6
Vanhimmat
voit kokeilla leikkiä sen kanssa vaikka
vetoleikkejä ja antaa sen voittaa ne. Muuta
neuvoa en nyt keksi. Koettakaa hankkia hyviä
koirakavereita....
Voi kyllä olla murkkuikääkin vielä, kun koira on
vasta kaksivuotias. Nartut kyllä kehittyy
aikaisemmin kuin urokset (itselläni on 3 v.
sakemanniuros) mutta tuon ikäisenä voisi
nartullakin olla vielä joku kehityskausi menossa.
Ja jos ei koira ole pennusta lähtien ollut arka,
niin kallistuisin kyllä murkkuiän puoleen.
Toivottavasti ei tosiaan ole käynyt niin, että
joku vieras olisi lyönyt koiraasi! Onko koira
ollut hoidossa jollain, josko siellä vaikka olisi
tapahtunut jotain ikävää? Joillakin ihmisillä kun
on kummallinen käsitys, että varsinkin sakemannit
pitää "kouluttaa" ja "kitkeä luonne pois"
lyömällä!!
Itse kävin koirani kanssa puolitoistavuotiaaksi
yksityistä koirakoulua kaksi kurssia, sitten
tämän pitäjä ikävä kyllä muutti pois
paikkakunnalta. Ajattelin mennä paikalliselle
koirakentälle, kun koiralle olisi hyvä olla
muiden joukossa eikä aina yksin kun koulutetaan.
Tämä oli huono idea, kuten sitten selvisi.
Kentällä oli jonkinmoisia toko-koulutuksia,
joissa kävin pari kertaa.Koulutustapa ei minusta
ollut paras mahdollinen, kun kaikki piti tehdä
hirveellä kiireellä ja jos ei heti onnistunut,
niin sitten pakolla. Oman koiruuteni oli
tarkoitus mennä käskystä sivulle (osasi jo
silloin käskyn suorittaa oikein hyvin). Kentän
laidalla oli kuitenkin kiinni narttukoira joka
haukkui. Tämä vei koirani huomion ja sivulle meno
onnistui vähän miten kuten. Kouluttajana toimiva
naisihminen sanoi, että "anna koira hänelle, niin
hän näyttää, miten liike onnistuu". Aikaisemmassa
koulussa tämmöiset näytöt oli hyvää koulutusta
sekä koiralle että omistajalle, joten annoin
koirani tälle naiselle. Koiralla oli valjaat, eli
hihnan kiinnityskohta oli koiran selän päällä.
No, tämä nainen komensi koirani sivulle, koira
totteli mutta poukkosi sitten sivulta kurkkaamaan
tyttökoiraa. Ja tämä hieno kouluttaja LÖI MINUN
KOIRAA SEN OMALLA HIHNALLA kylkeen oikein
voimiensa takaa!!! Koira on perusluonteeltaan
aika pehmeä, joten arvaa vaan, se riuhtaisi
itsensä kiireen vilkkaa naisen käsistä ja kiipesi
suunnilleen minun syliin! Ja syntyi kýllä sen
naikkosen kanssa aika sota moisesta, mieli olisi
tehnyt turpaan tintata.
Sen jälkeen sainkin sitten tehdä vuoden töitä
urakalla, aina kun koiran näkyviin ilmestyi ko.
naisen näköinen ihminen (saman väriset
hiukset/vaatteet) alkoi mieletön murina ja
perääntyminen kiireen vilkkaa. Tästä on varmaan
vieläkin sillä muistissa jotain, koska se
suhtautuu nimenomaan naisiin edelleen aika
epäluuloisesti.
Että siinäpä oli esimerkki, mitä voi tapahtua jos
joku vieras lyö koiraa joka yleensä luottaa
ihmisiin/ei pelkää suunnilleen mitään.
Mutta jospa se teillä olisi vain sitä murkkuikää,
sitten se kyllä menee ohi kun vaan kuljette
paljon muiden ihmisten/koirien seassa ja käytte
muutenkin tutkimassa tarkkaan kaikki uudet ja
oudot asiat!
Huomasin tämän koirani arkuuden BH-kokeissa,siinä
tatuoinnin näyttämis kohdassa. Kaikki meni
loistavasti siihen asti,kunnes otin koirani
sivulle ja piti näyttää tatska.Koira otti niin
kovat paineet(?) että vetäisi melkein minut
kumoon.Kesti todella kauan ennenkuin sain koiran
väkipakolla sivulleni ja vilautettua korvan.
Kokeesta ei tullut mitään,se vain kuikuili pahoja
tuomareita.
Kukaan ei ole päässyt (onneksi) lyömään
koiraani,mutta oliko tuo paha ihmislauma,joka
kumartui sen ylle ja minä pää piruna pakotin sen
istumaan,sille liikaa? Koskaan en ole sitä siinä
tilanteessa nähnyt.Sen mielessä ei ollut päästä
pois tai pakoon mamman syliin,vaan täysin
paniikki päästä niin kauas niistä ihmisistä kuin
mahdollista.Mitään syytä en ole keksinyt.
Miehiin se on aina suhtautunut
epäluuloisesti,mutta kuten aikaisemmin
kirjoitin,makkaran avulla sen saa tekemään ihan
mitä vaan.
Sitten tässä pari viikkoa sitten olin
koirapuistossa ja sinne tuli koirani vanha tuttu
labbis.Mutta sitten labbiksen omistaja rupesi
jahtaamaan koiraani!Kai se näki ,että koirani
pelkäsi ja jatkoi kahta innokkaammin.Kun sanoin
koirani pelkäävän,sain vain toteamuksen kuinka
hyvin näiltä saa luonteen pois.Vaikka laitoin
koirani hihnaan lähtiessäni pois,mies vielä
pariin kertaan hypähti huutaen jotain.oli
varmasti todella kivaa nähdä koiran hyppäävän
kaksi metriä ilmaan...Kaikki mitä sanoin meni
toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.Sain
vain kummastuneita katseita.Nyt kun olen ollut
samassa tarhassa miehen kanssa,koirani
luimistelee penkin alla.Nyt mietin,pitäisikö
vältellä miestä,vai varustaa makkaralla ja käskeä
syöttää ne koiralleni,että pelko miestä kohtaan
hälvenisi.Enää mies ei koiraani hätyyttele,vaan
seisoo ihan kuin mitään ei olisi
tapahtunutkaan.Neuvoja?Aina voi tapahtua kaikkea
mitä ei uskoisi.Ajattelemattomat(tai vain tyhmät)
ihmiset voivat tehdä aika pahaa jälkeä...
Muut miehet menettelevät,joihinkin ei uskalla
koskea,joiltakin taas voi mennä hakemaan makkaraa
ja tehdä kaikki temput,mitä osaa.
Mullon nyt jo 10-vuotias saku-uros,jolla oli
samanlaisia ongelmia parivuotiaana.Mä vein koiraa
tuttujen ja luotettavien ihmisten luo ja annoin
koirani rauhassa tutustua ja haistella.Sit jo
vähän leikittiinkin ja aika nopeasti koirani
tottui uusiin ihmisiin.Ihmisiä pitää vaihdella,ei
se muuten toimi,samoin paikkoja.Aluksi
kotiympäristössä,sit lenkkipoluilla,sit vieraissa
paikoissa.Epämiellyttävistä koiranvihaajista
kantsii pysyä kaukana.Nyt mun koirani on koetta
vailla käyttövalio ja sellaiseksi jääkin,koska
selkä petti.Kohtele itse koiraasi hyvin ja pidä
huolta siitä,että muutkin näin toimivat.Ei
kannata hössöttää koiran ympärillä,jos jotain
kurjaa tapahtuu tai meinaa tapahtua,vaan ole itse
reipas ja rohkea.Ehkä koirasi tästä ymmärtää,että
ei tarvi pelätä.Tsemppiä ja paljon hyviä hetkiä
koirasi kanssa!Meillä on maailman paras
ystävä! Koulutuskentällä voi tapahtua mitä
vaan.Muista,että voit tuoda julki,jos et pidä
kouluttajien tavoista kouluttaa.Kukaan ei saa
lyödä sinun koiraasi!!!!!
Mul on kans vähän heikompiluonteinen narttu eli
pelkää helposti. Asiaahan ei auta yhtään oma
jännittyneisyyteni, kun neiti vaistoaa sen heti
enkä silloin voi olla luotettava johtaja...
No, muuten arkuus on aina vähentynyt (iän
myötäkin)sekä vaihtelevalla aktiviteetilla.
(siihen riittää vaikkapa reissut muualle, missä
kaikki on uutta)Ei tietenkään liian usein.
Viimeksi aikuinen koirani yllätti minut, kun
hieroi tuttavuutta pukkien kanssa(jotka olivat
tottuneet koiriin)! Koira on enemmänkin
epäluuloista sorttia kai. Vanhoihin ihmisiin ja
jäykän machomaisesti käyttäytyviin parrakkaisiin
miehiin ei osaa mitenkään suhtautua (no, on niitä
poikkeuksiakin, mutta ovatkin sitten olleet
jotenkin "rentoa" porukkaa tai tottuneet tietyllä
tavoin suhtautumaan koiriin...).
Kesällä on muutenkin helpompi löytää kaikke
erilaista itselle ja koiralle ihan
lähimaastostakin. Seuraavana viikonloppuna
mennään veneretkelle(ei ole tottunut pennusta
asti, mutta eipä tuota ongelmia!)lähisaareen.
mun koira on IHAN samanlainen kun sun,
miisa! tietääkseni kukaan ei ole tehnyt sille
mitään, mutta ihmeellinen pelko sillä on
vieraita ihmisiä kohtaan! se pelkää, jos joku
yrittää väkisin koskea siihen, en ihmettele, jos
vaikka puraisisi puolustukseksi! muuten
ihana koira, mutta tuttavuus onnistuu VAIN jos
on koiran herkkuja mukana!!!