-------------------
SININEN LAGUUNI
Sähkön siniseen laguuniin
kerran päädyin, sukelsin.
Sen uumeniin tunteeni
tuliset purkasin, unohdin.
Vajosin sen uumeniin
suljin silmäni, piilouduin.
Ja vain ohikiitävän hetken
todella itseni tunsin.
Aika on hiljainen piru,
joka juoksee hiipien.
Sen sydän kuin kiven siru
armotta rintaansa raastaen.
Tartu aikaan nyt,
niin tein minäkin.
Kun hetken kultaisen
elämästäin menetin.
Vajotessain laguuniin
hiljaisuudessa pohdin,
kuinka maailmani
onkaan sekaisin.
Koskaan ei liian myöhäistä,
niinpä ei nytkään.
Kuoleman kouran otteessa
hiljaa lauloin ikävään.
Vielä tämän yhden kerran
sain olla kahden kanssasi.
Tuntea paljaalla vartalollain
voimakkaan, lämpimän otteesi.
Ja hopeinen kuu luo kajoaan
läpi sähkön sinisen laguunin,
kun vajoan salaa ikuisuuteen
ja vaivun uneen viimeiseen.
Aamulla aurinko valaisee
rikkinäisen maiseman.
Yksinäinen lenkkeilijä löytää
nuoren huuhtoutuneen uinujan.
Ei, en se ole minä.
Vapautunut jo oon.
Se on vain arvoton kuori,
joka jäänyt pimentoon.
-----------------------
SININEN LAGUUNI
Sähkön siniseen laguuniin
kerran päädyin, sukelsin.
Sen uumeniin tunteeni
tuliset purkasin, unohdin.
Vajosin sen uumeniin
suljin silmäni, piilouduin.
Ja vain ohikiitävän hetken
todella itseni tunsin.
Aika on hiljainen piru,
joka juoksee hiipien.
Sen sydän kuin kiven siru
armotta rintaansa raastaen.
Tartu aikaan nyt,
niin tein minäkin.
Kun hetken kultaisen
elämästäin menetin.
Vajotessain laguuniin
hiljaisuudessa pohdin,
kuinka maailmani
onkaan sekaisin.
Koskaan ei liian myöhäistä,
niinpä ei nytkään.
Kuoleman kouran otteessa
hiljaa lauloin ikävään.
Vielä tämän yhden kerran
sain olla kahden kanssasi.
Tuntea paljaalla vartalollain
voimakkaan, lämpimän otteesi.
Ja hopeinen kuu luo kajoaan
läpi sähkön sinisen laguunin,
kun vajoan salaa ikuisuuteen
ja vaivun uneen viimeiseen.
Aamulla aurinko valaisee
rikkinäisen maiseman.
Yksinäinen lenkkeilijä löytää
nuoren huuhtoutuneen uinujan.
Ei, en se ole minä.
Vapautunut jo oon.
Se on vain arvoton kuori,
joka jäänyt pimentoon.
-----------------------
Vastaukset 3
Vanhimmat
...tää oli kerrassaan upea... mahtava... en mä löydä sanoja edes... :) kirjottele useammin!
tosi upeeta, joskus tulee mieleen et kuinka tällasia voi ees kirjottaa tai siis et... vaikee selittää mut tää oli aiva ihana! kiitti!
Runoja tulee aina välillä väsäiltyä, mutta aika tahtoo vaan loppuu välillä opiskeluiden takia kesken. Siks toisekseen kirjotan vain ja ainostaan jos on inspiraatiota, joten väkisellä väännettyjä riimejä on mun papereista turha hakea. Aidossa runossa on tunnetta ja taikaa, jota ilman se on kuin tyhjä paperi. Perfektionistina vaadin itseltäni kaiken, tyydyn vain muutamiin tuotoksiin sikäli, että ne "julkistan" ja sekin osaltaan rajoittaa tuotteliaisuutta.
Kiva kuulla että muutkin kykenevät löytämään tunnetta, johon pyrin. Julkaisen, jotta joku löytäisi näistä riimeistä jotain ajateltavaa ja vastakaikua omiin ajatuksiinsa. miksei kenties muutakin.. Kunhan jotain :)
Laitan tekstejä jatkossakin!