Koiran perusvietteihin kuuluu
saalistaminen;toisilla enemmän, toisilla
vähemmän. Lisäksi osalla roduista on ollut kautta-
aikojen tehtävänä vartioiminen/puolustaminen.
Lisäksi on myös koirarotuja, joita on jalostettu
puhtaasti taistelukoiriksi. Eli mitä
lihaksikkaampi, kestävämpi ja agressiivisempi,
sen parempi.
Tämän seurauksena nykyään ainakin omistajien
mielestä "lauhkeissa lemmikeissä" on
valitettavasti rodun rasitteinan tuo
agressiivisuus. Kun tuo agressiivisuus lisätään
pinnalla olevaan metsästys/vartiointi-viettiin,
niin saadaan koira, joka saattaa "kilahtaa"
sopivan ärsykkeen saatuaan.
Ja valitettavasti iso koira kilahtaessaan saa
todennäköisesti PALJON enemmän pahaa aikaan, kuin
pieni rotu.
saalistaminen;toisilla enemmän, toisilla
vähemmän. Lisäksi osalla roduista on ollut kautta-
aikojen tehtävänä vartioiminen/puolustaminen.
Lisäksi on myös koirarotuja, joita on jalostettu
puhtaasti taistelukoiriksi. Eli mitä
lihaksikkaampi, kestävämpi ja agressiivisempi,
sen parempi.
Tämän seurauksena nykyään ainakin omistajien
mielestä "lauhkeissa lemmikeissä" on
valitettavasti rodun rasitteinan tuo
agressiivisuus. Kun tuo agressiivisuus lisätään
pinnalla olevaan metsästys/vartiointi-viettiin,
niin saadaan koira, joka saattaa "kilahtaa"
sopivan ärsykkeen saatuaan.
Ja valitettavasti iso koira kilahtaessaan saa
todennäköisesti PALJON enemmän pahaa aikaan, kuin
pieni rotu.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Valitettavasti tuo sama pätee myös ihmisiin,
kun mennään tarpeeksi kauas ??!!
Sama kilahdus kun käy ihmisilläkin, mutta paljon
useammin kuin koirilla!
Kyllä se pahin peto on yhä IHMINEN!
Ollut ihmisistä, vaan koirista jotka hyökkäävät
ihmisten päälle. Ei sillä, että toteamuksesi ei
pitäisi paikkaansa..
Arttu hyvä nyt olet kyllä väärässä! Ihmiset ovat
jalostaneet koiran omien käyttö tarpeidensa
mukaiseksi jo pajon ennen meidän ajanlaskumme
alkua.Siis, siinä on petoa yhtäpaljon kuin
sinussa!! Koiran käytös on täysin ihmisestä
riippuvaista, opittua käytöstä!! Voidaan sanoa
että, jokainen koira on omistajansa sielun peili.
Kun puhutaan pedoista, niin kissa on suurempi
peto kuin koira.Ja ennenkaikkea koiran pystyy
muokkaamaan sellaiseksi kuin haluaa!! Kaikki on
kiinni omistajan omista asenteista.
Valitettavasti ainakin ihmisellä opittua käytöstä
on n. 30 prosenttia. Loput tulevat geeneistä,
joten tahdoit tai et, käyttäydyt kuten geenisi
sinua ohjaavat.
Ja sama taitaa päteä valitettavasti myös koiriin.
Peto on peto.
Joten koran käytös ei todellakaan ole täysin
iymisestä riippuvaista, kuten tietämyyttäsi
väität.
Milläs mittärilla pidät kissaa suurempana petona,
kuin koiraa? En tiedä yhtään tapausta, että kissa
olisi raadellut omistajaansa hengiltä?
niin, en väitä etteikö artun viestissä ollut
tietoakin, mutta aivan niinhän se on, että koiran
kouluttaa omistaja ja rodunominaisuudet vain ovat
osana sen vaikutteita. "jokainen koira on
omistajansa peili"...vai kuinka se meni...aika
hyvä oivallus!
Vapaasti ulkona juoksevat kissat nykypäivänä ovat
varmasti suurempia petoja, kun koirat.
Saalistavathan ne ahkerasti lintuja ja
päästäisiä. Miksi aina älähdetään, kun eläin
esim. koira tai karhu tappaa ihmisen? Tätä
kuitenkin sattuu harvemmin, kuin esim. että
ihminen tappaa ihmisen tai että ihminen jää
vaikkapa autonalle. Entäpä sitten ne eläinraukat,
joita ihminen tappaa silkkaa tappamista varten?
Koirat ovat petoja,mutta ihmiset (oikeat pedot)
ovat kasvattaneet niitä ja muunnelleet
agressiivisemmiksi.Se ei ole pikku koirien vika
vaan ihmisten!Mun koira ei tekis ikinä pahaa
kellekkään.
minulla on iso newfoundlandinkoirauros. (siis
sellainen 60-kiloinen, 70cm korkea koira).
toinen lemmikkini on 10 kuukautta vanha piskuinen
tyttökissa. voin kokemuksella sanoa, että
kissalla on paljon enemmän pedonvaistoja kuin
koiralla. toki jos koirani on lenkillä ja vastaan
tulee toinen uroskoira niin joskus tulee rähinä.
mutta se luultavasti riippuu siitä että koiraani
ei ole koulutettu kovin hyvin. mutta jos
ajatellaan metsästystä, niin koiraani ja kissaani
ei edes voi verrata. jos esimerkiksi heilutan
sormea pöydän kulman takaa ja kissa huomaa sen
niin se syöksyy välittömästi sen kimppuun
kynsillään. koira taas ei koskaan tee mitään mikä
viittaisi sen metsästysvaistoihin.
jos kissani ja koirani joutuisivat luonnon
armoille niin olen varma että koirani kuolisi
PALJON aiemmin kuin kissani.
ja kun sanoit aiemmin että yksikään kissa ei ole
raadellut ihmistä hengiltä. no sanopa sitten
kuinka moni tiibetin spanieli tai pieni terrieri
tai cockerspanieli olisi raadellut ihmisen
hengiltä? tuskin yksikään. ja jos kissalla ja
esim. cockerspanielilla tulisi vaikka tappelu
niin varmasti se kokkeri lähtisi ekana
käpälämäkeen.
kyllä koirillakin melko paljon pedon vaistoja on,
mutta kouluttamalla suurin osa voidaan kitkeä
mutta kissalla ei yleensä koskaan. siis kissaan
verrattuna koira ei ole peto eikä mikään
On toki tapauksia, joissa kissa ON raadellut
(tai kynsinyt, tai purrut, tai muulla tavoin
tappanut) ihmisen hengiltä. Ovat ne vauvatkin
ihmisiä!
ps. Minua on paljon useammin kissa raapaissut,
kynsinyt tai purrut ilman itselleni näkyvää syytä
kuin koira, mutta ehkä en vain ymmärrä kissojen
sielunelämää tarpeeksi, etten osaa varoa.
Ymmärränkö koiriakaan? Vai olisiko niin, että
koira on paremmin sopeutunut ymmärtämään ihmistä,
joten se ei niin helposti ylireagoi ihmisen
antamiin "vääriin" signaaleihin ja pure?
"Koiran perusvietteihin kuuluu
saalistaminen;toisilla enemmän, toisilla
vähemmän."
Saalisvietti on vietti jonka eri osa-alueina on:
saaliseläimen havainnointi (näkö-, kuulo- ja/tai
hajuaistilla), itse saalistus, saaliin
kiinnisaaminen, sen tappaminen ja syöminen.
Viettipäämäärä on siis syöminen. Tämä Saalisvietti
ei kuulu millään tavalla tapahtuneeseen asiaan.
Koira kuumenee noustessaan saalisviettiin, mutta
se ei laukaise koiralla aggressiota.
Saalisturhauma on sitten eri asia. Uutisien luoman
kuvan mukaan asiassa ei ole ollut mitään ärsykettä
mikä olisi herättänyt koiran saalisvietin, eli
millä tavalla tämä liittyy asiaan?
"Lisäksi osalla roduista on ollut kautta- aikojen
tehtävänä vartioiminen/puolustaminen."
Nyt puhumme siis puolustusvietistä. Sen päämäärä
on uhan karkoittaminen ja oma hengissäpysyminen.
"Lisäksi on myös koirarotuja, joita on jalostettu
puhtaasti taistelukoiriksi. Eli mitä
lihaksikkaampi, kestävämpi ja agressiivisempi, sen
parempi."
Nykyaikana ko roduista ollaan systemaattisella
jalostuksella tehty seurakoiria, koirien
luonteessa oleva perusaggressiivisuus
laskee/nollaantuu. Eri asia ovat sitten nämä
taistelukoirakasvattajat, jotka kasvattavat
koiriaan ainoastaan ja vain KOIRATAPPELUIHIN.
Näilläkin koirilla herätetään se aggressio ja
nostetaan se todella korkealle tasolle
hakkaamalla. Suomessa ei harrasteta
koiratappeluita, kuin esim. saksassa rikollisten
parissa, myös monissa kehitysmaissa laji on ihan
harrastus. "harrastuksena" itse tuomitsen sen ja
niin myös tuomitsee kehittyneet teollisuusmaat
laeissaan.
"Kun tuo agressiivisuus lisätään pinnalla olevaan
metsästys/vartiointi-viettiin, niin saadaan koira,
joka saattaa "kilahtaa" sopivan ärsykkeen
saatuaan."
Onko olemassa metsästys ja vartiontiviettejä?
kysyn vaan? On olemassa seuraavia viettejä:
saalisvietti, laumavietti, puolustusvietti.
Esimerkkejä:
saalisvietti: heilutat koiran edessä keppiä, koira
innostuu ja tarraa keppiin kiinni ja alkaa
leikkimään.
puolustusvietti: tuntematon ihminen uhkaa koiraa,
koira murisee: se toimii puolustusvietin alaisena.
laumavietti: jätät koirasi vieraan ihmisen käsiin.
Lähdet itse juoksemaan toiseen suuntaan: koira
pillaa perääsi.
Aggressio kuuluu puolustusviettiin. Jokaisella
koiralla -ja ihmisellä- on olemassa aggressioalue,
iso tai pieni. Sitä voidaan vahvistaa tai se voi
jäädä kehittymättä. Ärsytyskynnys on
heijastettavissa hermorakenteesta. Jos
hermorakenne on kohdallaan ärsykkeen pitää olla
suuri koiran ylipäätänsä mennäkseen
puolustusalueelle saatikka sitten siirtyäkseen
aggressioon.
Tässä kyseisessä tapauksessa koira oli juuri
rähissyt toisen koiran kanssa. Koira lämpenee ja
pakkautuu täyteen viettienergiaa. Koira ei pääse
purkamaan viettiään ja sen hermorakenne ei kestä.
Tälläisessä tilanteessa koira yleisimmin hakeutuu
sijaistoiminnolle: rupeaa pureskelemaan keppiä,
haistelemaan maata, kirputtamaan, rapsuttamaan,
haukkumaan ja ulvomaan jne.. Tässä kyseisessä
tilanteessa näin ei käynyt. Syystä tai toisesta
koira ei purkanut viettiään vaan se levähti
jostain ärsykkeestä (oli se sitten edesmenneen
ihmisen tai jonkun muun tekemä) ja viettienergia
purkaantui todella ikävällä tavalla: ohjaajaansa
kohtaan.
"Ja valitettavasti iso koira kilahtaessaan saa
todennäköisesti PALJON enemmän pahaa aikaan, kuin
pieni rotu."
Jos yksilössä tai verilinjassa todetaan puhdasta
MIELENVIKAISUUTTA, on kyseessä pieni tai suuri
rotu, täytyy todella mennä itseensä ja miettiä
mitä tekee. Ei saa käyttää syynä että tuo on vaan
pieni rotu, ei se haittaa, pentuja vaan. Se on
vaan kerta laaki ja kun se hammas uppoo väärään
paikkaan on sen jälkeen turha uikuttaa että kun se
vaan on niin pieni koira..