Tämä rauta jarruttaa, velloo vihreää satamaa.
Kirkuvat lokit. Kirkuvat lokit.
Saa lahjaksi mitä tahansa kotikaupungistaan
kevät
burgundinpunainen silkkisolmiossaan.
Jotkut naiset, jotkut lapset,
he vain nojaavat, odottavat tyhjää täyttyvän,
tulevan sisällään täydeksi.
Kirkuvat lokit. Kirkuvat lokit.
Saa lahjaksi mitä tahansa kotikaupungistaan
kevät
burgundinpunainen silkkisolmiossaan.
Jotkut naiset, jotkut lapset,
he vain nojaavat, odottavat tyhjää täyttyvän,
tulevan sisällään täydeksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä olen täyttynyt - sanoista!
Mutta että burgundinpunainen (lempivärini muuten) kevät!!
Sitä vastaan taistelen - loppuun saakka - hemmetin ilmastonmuutos.
;D
En oikein tiedä mikä minua vaivaa, mutta kierreltyäni tunteja Stockmannilla Tallinnassa, koin kaiken hyvin avonaisena, rehellisenä ja esillä.
Istuessani taksissa matkalla satamaan ja keskusteltuani kuljettajan kanssa uudesta virallisesta keltaisesta kuljetusmuodosta, näin äkkiä sivuikkunasta koko todellisuuden sen kaikessa kauneudessaan jossa ei ollut mitään sellaista jonka olisin voinut nähdä kauniina.
Olen unohtanut kuka ja mikä olen ja mistä. Olen luottanut liikaa ihmisten arvostelu- ja havainnointikykyyn ja unohtanut tiedostamatta kaikkein läheisimmän ja tärkeimmän: burgundinpunaisen kevään.
(mukulakivimäinen hymiö paperikassissa)
mikä kumma näissä runoissasi oikein nykyään on,
kun jään kiinni lähes jokaiseen.
En osaa selittää sen kummemmin,
mutta joku hiivatti näissä viehättää.
Erilaisuuus nyt ainakin, mutta kai näissä joku
muukin jutska piilee.
Mulla on sulle salaisuus: se olen ihan minä itse.
(kummallinen hymiö)
Kiitostaa ja avaa viinipullon.
..juhlaruno, lopussa terävä huomio : )
tuo heitto odottaviin (näennäis) äiteihin. Ja onhan se vissiin muutenkin odottelemista... koko elämä, jos sitä ei lakkaa odottelemasta.
Aurinko paistaa, vai mikä tuo ilmiö taivaalla oikein on?