Nyt kun on ttäällä ollut puhetta koiran
puremisesta, niin ajattelin itsekkin hieman
kirjoittaa aiheesta. Mun kaverillani on pieni
koira, joka on usein purrut kaveriani ja muita
ihmisiä. Koiriakin se purisi, jos hihna ei sitä
estäisi. Mun mielestä koira ei saa ikinä purra
omistajaansa, mut se on purru ja tosiaan monta
kertaa.Kyl mä tietysti vahingon ymmärrän, mut ne
sen pikkukoiran monet puremakerrat ei voi enää
olla vahinkoa. Se saa aina jostain esim. toisesta
koirasta kauheen raivokohtauksen ja alkaa rähistä
ku mielipuoli ja sit ku se mun kaveri yrittää
pitää sitä se puree sitä mun kaveria.Se näyttää
ihan siltä ku se luulis purevansa sitä koiraa
jolle se rähisee, mut oikeesti se puree sitä mun
kaveria.Minun koirani kanssa tämä pieni koira on
ollut pennusta asti parhaita kavereita ja ne ovat
leikkineet tosi paljon yhdessä. Nyt kerran kun ne
leikkivät, tämä pieni koira kävi mun koiran
kimppuun. Se ei voinu johtua mun koirasta, koska
tämä tulee toimeen kaikkien kanssa. Eikä tää oo
mitään oman koiran puolustamista. Ei siinä
mitenkään pahasti käyny, ei mun koira saanu
mitään naarmujakaa, mut en kyllä enää päästä mun
koiraa sen kans leikkimään, sillä ens kerralla se
voi purra pahemmin, oonhan jo nähny sen
luonteen...Mitä mieltä ootte asiasta...
puremisesta, niin ajattelin itsekkin hieman
kirjoittaa aiheesta. Mun kaverillani on pieni
koira, joka on usein purrut kaveriani ja muita
ihmisiä. Koiriakin se purisi, jos hihna ei sitä
estäisi. Mun mielestä koira ei saa ikinä purra
omistajaansa, mut se on purru ja tosiaan monta
kertaa.Kyl mä tietysti vahingon ymmärrän, mut ne
sen pikkukoiran monet puremakerrat ei voi enää
olla vahinkoa. Se saa aina jostain esim. toisesta
koirasta kauheen raivokohtauksen ja alkaa rähistä
ku mielipuoli ja sit ku se mun kaveri yrittää
pitää sitä se puree sitä mun kaveria.Se näyttää
ihan siltä ku se luulis purevansa sitä koiraa
jolle se rähisee, mut oikeesti se puree sitä mun
kaveria.Minun koirani kanssa tämä pieni koira on
ollut pennusta asti parhaita kavereita ja ne ovat
leikkineet tosi paljon yhdessä. Nyt kerran kun ne
leikkivät, tämä pieni koira kävi mun koiran
kimppuun. Se ei voinu johtua mun koirasta, koska
tämä tulee toimeen kaikkien kanssa. Eikä tää oo
mitään oman koiran puolustamista. Ei siinä
mitenkään pahasti käyny, ei mun koira saanu
mitään naarmujakaa, mut en kyllä enää päästä mun
koiraa sen kans leikkimään, sillä ens kerralla se
voi purra pahemmin, oonhan jo nähny sen
luonteen...Mitä mieltä ootte asiasta...
Vastaukset 2
Vanhimmat
on perusviettinä pyrkimys päästä laumansa
johtoon. Ja aina tilaisuuden tullen näin pyrkii
myös tekemään. Tästä syystä meillä kotona välillä
painitaan ja mitellään voimia vanhemaman koirani
kanssa. Sama rutiini joka kerta; narttu
uhittelee, minä sen selätän ja homma loppuu
siihen. Välillä purraan toisiamme puolin ja
toisin.
eli kaverisi koira tarvitsee kunnon
alistamistuokion isäntänsä kanssa; selälleen vaan
noissa tilanteissa, kurkusta ja vatsanahasta
kiinni ja murinaa..
Kyllä se siitä asettuu.
Jos koira raivostuessaan toiselle koiralle ottaa
omistajaa puntista kiinni ja rähisee se ei ole
mielestäni omistajan puremista.
Terrierien kanssa pitkät ajat olleena tiedän,
että niillä on mm. tapana joskus jopa löylyttää
toisiaan paremman puutteessa, kun eivät pääse
tappelemaan todellisen vihollisen kanssa.
Terrieri vaatii päättäväisen ja määrätietoisen
vahvan isännän/emännän, joka tulee toimeen sen
itsepäisen ja taistelunhaluisen luonteen kanssa.
(ja huonon koulutettavuuden ja tottelevaisuuden)
Kuten sanottua kuri on kaiken a ja o, mutta
terrieritempperamentti purkautuu joskus
räjähtäen, ei siis kannata mennä ottamaan
rähisevää koiraa kiinni vaan yrittää saada sen
huomio toisaalle. Toisille rähisemistä on
terrieristä todella vaikea saada kitkettyä.
On vaan totuttava siihen, että koiran saa
ajoittain kääntää selälleen ja hieman neuvotella,
tai joutuu ottamaan niskasta kiinni. Jos on sitä
mieltä että koiran kanssa kaikki asiat hoidetaan
puhumalla, terrieri ei ole oikea valinta.