ikäkriisi vaivaa ihmisiä?
Meidän ikäluokka on saanut elää suuret muutosten vuodet.
Lapsuudessa ei ollu telkkaria, meille tuli ensimmäinen siihen naapurustoon, sen jälkeen niitä tuli kun sieniä sateella.
Me ollaan saatu elää aikaa jolloin autot oli autoja meijänkin ihana veivattava mosse.
Karkkia ei saatu kun harvoin, säälin nykyajanlapsia joilla on kaikkea tai sitten ei ja ne kärsii kun vieressä on. Mun lapsuudessa oli naapureilla sama tilanne.
Talvet oli mahtavia paljon lunta täällä etelässäkin ja kylmää, nyt on vuosia ettei meri jäädy.
Meidän ei tarvinnu sotia se aika jäi just taakse kun alettiin suomea rakentamaan.
Ja tuhat muuta asiaa joista oltais jääty paitsi jos oltas nuorempia.
Ollaan onnellisia kun meillä on asioita joista voi kertoa lapsille ihan omakohtasia tarinoita, ne kertoo lapsilleen meidän tarinoita jo kun jotain historiaa, kuultua tarinaa ei koettua.
Hauskaa sunnuntaita jokaiselle elämänsä eläneelle ihmiselle, nuorelle ja vanhalle ja siltä väliltä olevalle.
Mikä kumman
18
665
Vastaukset
- niin kriisiä
ole. Sana kriisi kun tungetaan nykyisin joka yhteyteen. Musta on luonnollista ja sen lisäks hyväkin että käy kääntymässä jossain syvällä ja sieltä nousee uusi uljas ikäisensä ihmislapsi. Vahvistuneena ja kypsyneenä.Se ois enemmänkin kummallista jos vain posottais suoraa tietä ihmettelemättä . Näkeehän ihminen itsekin muutosta itsessään. kai siihen täytyykin reagoida ja sopeutua taas uudelleen, minään tänä päivänä.
- Meriläinen
syvissä vesissä paljon tämän elämäni aikan nuorempanakin ja taas noussut pintaan.
Ehkä se olen minä itse joka näkee nyt hyvin paljon täällä sellaista ikäitkua. mutta olen täysin tasapainossa ikäni kanssa.
Yhden ikäkriisin kävin ja se oli kolmekymppisenä.
Sen jälkeen on ollut pelkkää nousua. Ikä ei ole ollut ongelma, muita ongelmia kyllä.
- Yxitypy
tosiaan.
Mulla ei ole vielä ollut ikäkriisiä, ja joillekin se tuntuu tulevan jo kolmekymppisenä.
Meidän sukupolvella on kuitenkin ollut suhteellisen hyvin asiat.
Voi hitsi, kun mua alkoi naurattamaan, kun kirjoitit tuosta mossesta. Meilläkin oli sellainen reppuselkämosse. Siinä oli vararengas takana ulkopuolella.
Mummolassa käytiin kesäisin sillä. Noin 300 kilometriä oli matkan pituus, niin sen teko kesti aamusta iltaan. Isä joutui väliin laittamaan jäähdyttimeen vettä, kun alkoi kiehumaan. Välillä taidettiin syödä pari kolme kertaa eväitä :=))- Meriläinen
sai työntää mäessä monta kertaa.
En kovi usein nykyään näe koko perhettä työntämässä autoa, meille se oli tavallista.
Ihana kuva on albumissani. Minä, isä ja äiti, sekä mosse.
Muut sisarukset muualla, pitäis suurentaa kuva seinälle.
- ovat itse keksittyjä
Itse olen ollut mielestäni aikuinen kalkkis siitä lähtien kun kuusikymmenluvun lopulla kävin vihdoin parin vuoden hippilettini kanssa parturissa. Tuskin tässä enää tulee toista yhtä suurta elämänmuutosta vastaan.
- Meriläinen
mieltä olen kanssasi. Mutta sen taustalla voi olla jokin muu syy, jokin pahan olon aihe mitä ihminen ei halua kohdata.
Olet tuhannen oikeassa, olemme saaneet elää hyvän elämän ja nousta monta eritasoista rappusta kohti tätä nykyistä hyvinvointia.
Sodan jälkeisen ajan nousukausi, kaikkea alkoi olla saatavilla. Jäätelö maistui ihanalta ja polkupyöräni oli punainen.
Beatles ja kuuskytluku, ihana muoti ja meikkien vallankumous, eyeliner, tekoripset, hiuslisäkkeet ja laihuus.
Seitkytluku ja työväistön uusi tuleminen. Tess-sopimuksia, työntekijöiden sanelemat markkinat, nousukausi ja hyvinvointia.
Kahdeksankytluku kolmenkympin kriisi, joka meni ohi, avioiduin ja sain perheen. Uraputki ja työtä lastenhoitoa ja työtä.
Yhdeksänkytluku tasaista hyvää elämää, perustin yritykseni. Avioero ja myrskytuulet heittelivät lopuksi rauhansatamaan.
Kaksituhattaluku työtä ja vihdoin lupa hellittää, nauttia elämästä ja tehdä niitä asioita joita huvittaa.
Miksi pitäisi vielä valittaa.- Meriläinen
aloitustani olen miettinyt olinko liian kova, jollainhan on elämä lähtenyt alamäkeen vanhetessaan ja saattaa loukkaantua.
Mutta olen iloinen sinun puolestasi. ja tietysti omastani.
Eihän täällä voi kaikkia miellyttää enkä edes halua. Joskus ihminen kaipaa tönäisyä tajutakseen että elämä on kuitenkin hyvää.
Nautitaan tästä aikuisen naisen elämästä, joka on mahdollisuuksia täynnä. - Mandi5
Meriläinen kirjoitti:
aloitustani olen miettinyt olinko liian kova, jollainhan on elämä lähtenyt alamäkeen vanhetessaan ja saattaa loukkaantua.
Mutta olen iloinen sinun puolestasi. ja tietysti omastani.
Eihän täällä voi kaikkia miellyttää enkä edes halua. Joskus ihminen kaipaa tönäisyä tajutakseen että elämä on kuitenkin hyvää.
Nautitaan tästä aikuisen naisen elämästä, joka on mahdollisuuksia täynnä......kävin pistämässä puumerkin tuohon viittäkymppiä itkevan naisen ketjuun ja tarkoitus oli juuri tuo tönäiseminen, että hei, mitä sinä oikein puhut, mieti vielä, ei tämä ole vielä kuolemaksi ; )
- nähty
Meriläinen kirjoitti:
aloitustani olen miettinyt olinko liian kova, jollainhan on elämä lähtenyt alamäkeen vanhetessaan ja saattaa loukkaantua.
Mutta olen iloinen sinun puolestasi. ja tietysti omastani.
Eihän täällä voi kaikkia miellyttää enkä edes halua. Joskus ihminen kaipaa tönäisyä tajutakseen että elämä on kuitenkin hyvää.
Nautitaan tästä aikuisen naisen elämästä, joka on mahdollisuuksia täynnä.Mutta ei se tee tätä päivää sen onnellisemmaksi. Minusta vanhenemisessa ei ole mitään hauskaa eikä mukavaa. Inhoan oikeastaan sitä täydestä sydämestäni. Inhottaa olla melkein 60v. Ja nainen 60v. Tosin en kylläkään kadehdi nointa lähes kuusikymppisiä miehiäkään. Kyllä se elämä on pääosin ajanut heistäkin ohi.
- Meriläinen
nähty kirjoitti:
Mutta ei se tee tätä päivää sen onnellisemmaksi. Minusta vanhenemisessa ei ole mitään hauskaa eikä mukavaa. Inhoan oikeastaan sitä täydestä sydämestäni. Inhottaa olla melkein 60v. Ja nainen 60v. Tosin en kylläkään kadehdi nointa lähes kuusikymppisiä miehiäkään. Kyllä se elämä on pääosin ajanut heistäkin ohi.
on yli 60 ja mä olen viiskymppinen.
Sen täällä olessa pohdittiinn ikäkysymystä eikä se ole kummallekkaan ongelma.
Kun me liikutaan kaupungilla meillä on hauskaa ja niin useimmilla meidän lähelläkin.
Mun äiti oli kuollessaan 84 eikä sillä ollut koskaan mun kuulteni ikäongelmaa.
Kuolemasta puhui vähän ennen pilven päälle menoa,
mutta me puhuttiin siitä jo paljon ennen.
Meidän väki tietää mitä mä haluan jos joudun koneitten varaan, letkut pois, jos toivoa ei ole.
Ne tietää miten mä haluan hautajaiset.
Kaikki tälläinen on meillä puhuttu ja nyt eikun nautitaan elämästä, niin kauan kun sitä on.
Usein vanhenemiseen liittyy kuoleman pelko, onko mulla sitä? En usko mutta ei myöskään elämän pelkoa. - Mandi55
nähty kirjoitti:
Mutta ei se tee tätä päivää sen onnellisemmaksi. Minusta vanhenemisessa ei ole mitään hauskaa eikä mukavaa. Inhoan oikeastaan sitä täydestä sydämestäni. Inhottaa olla melkein 60v. Ja nainen 60v. Tosin en kylläkään kadehdi nointa lähes kuusikymppisiä miehiäkään. Kyllä se elämä on pääosin ajanut heistäkin ohi.
No, se on sitten osaltasi ohi tämä elämän ihanuus ; ) On varmaan kamalaa inhota itseään.
Aatella noin nuori ja luovuttanut mmmm huh, ei muuta ; ( - Viisikymppinen+
nähty kirjoitti:
Mutta ei se tee tätä päivää sen onnellisemmaksi. Minusta vanhenemisessa ei ole mitään hauskaa eikä mukavaa. Inhoan oikeastaan sitä täydestä sydämestäni. Inhottaa olla melkein 60v. Ja nainen 60v. Tosin en kylläkään kadehdi nointa lähes kuusikymppisiä miehiäkään. Kyllä se elämä on pääosin ajanut heistäkin ohi.
Mietteet ovat minulla samankaltaisia kuin sinullakin sen suhteen, että ei ole kiva vanheta. Tulee kaikenlaista kolotusta (on jo) ja sairautta (sitäkin), mutta jotkut onnekkaat saavat elää pitkälle yli 80-vuotiaana täysin terveinä (oma äitini).
Sitten ne hyvät asiat. Omassa elämässäni olisin voinut tehdä monta asiaa toisin, joten Rautavaaran laulu "päivääkään rn vaihtaisi pois" ei päde minun kohdallani ainakaan omasta mielestäni, mutta olen saanut toteuttaa kaikki ne asiat, joista unelmoin ja joihin tiesin minulla olevan resuresseja. En ole menestyjä siinä perinteisessä merkityksessä; minulla ei ollut hienoa uraa ja avioliittoni epäonnistui, mutta olen saanut itse tehdä omat valintani, joten en voi syyttää muita ihmisiä virheistäni. Jotakin hyvääkin elämään on mahtunut (lapset, ei taloudellisia huolia, terveys on kohtalainen, pääsin siihen ammattiin mihin halusin ja olen saanut harrastaa mielenkiintoisia asioita).
- woude
herkkiä juttuja. Niin monenlaista elämää ja erilaista toisiimme verrattuna on meillä takana. Ihminen voi olla tyytyväinen elämäänsä ja itseensä ja ominaisuuksiinsa, vahvuuksiinsa nyt. Mutta harmittaa voi vaikka se että ei oo aiemmin ottanut vahvuuttansa ja varmuuttansa täysillä käyttöön ja todesta. ja kaikilla ei oo kosketusta tunteisiinsa samalla tavalla. Joku voi olla vähän "jäässä". Mikään ei ehkä kosketa, ei tunnu. Ja kenen syy? Taustan, perheen ns.tunneilmaston, kokemusten. Niin moni asia muovaa. Itsestäni jos puhun niin olen aika sinut itseni kanssa. Tiedän huumorini, vahvuuteni ja pimeät puoleni. Mutta ymmärrän että elämä ja ihmiset eivät ole noin vain selitettävissä.
- mimmimus
Ei ole helposti selitettävissä ja kullakin ihmisellä on oma sisäinen aikataulunsa.
Kriisistä saattaa poikia jotain hyvääkin, ei se ole aina negatiivissävyistä.Jos totta puhun, niin jokaisessa päivässä piilee pienen pieni kriisi tai voihan sitä kutsua valitsemiseksikin.
Ehkä ne pienet päivittäiset oikeat valinnat jättää ne suuremmat kriisit toteutumatta, mutta tämä on elämää, oppimista, kolme askelta eteen ja kaksi taakse.:)
Meitä ikäkriisi? Ei kai. Melkein ainahan me ollaan tyytyväisä.
Mutta kyllä se kuule niin on että aika on kullannut muistot! Vaikka kaikki lapsuudessa oli niin ihanaa ja autuasta, niin se ulkovessa oli KAUHEA! Neljänkymmenen asteen pakkasella, säkkipimeässä, huh huh!
Niin se on, talvet oli oikeita talvia ja kesät ihanan lämpimiä, kai.- Viisikymppinen+
... ulkovessan. Meillä on aina ollut sisävessa niin kauan kuin muistan. Kysyin äidiltäni minkä ikäinen olin kun me pääsimme asumaan taloon, jossa oli sisävessa; olin 2½-vuotias.
Ulkovessassa en siis muista käyneeni koskaan. Kammoksuin niitä. Kun olimme kyläilemässä aikoinaan paikoissa, joissa ei ollut sisävessaan kävin tekemässä pissan jonnekin metsikköön - kiitos, ummetuksestakin on joskus hyötyä... - Meriläinen
tarttenu mennä yksin sinne huussiin kun veli tuli ovelle kattomaan, en olis menny muuten.
Monesti se kyllä pelotteli sitten siellä seinän takana että meinas jäädä homma kesken.
Joten kiitos siitäkin kokemuksesta olen onnellinen sisävessasta.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1271974
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi1001720Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy571360Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?771334Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M311028Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm51933Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s47926Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet44882- 109863
- 73856