Mulla on erikoinen ongelma josta voin puhua vain täällä netissä nimettömänä. Eli toivon että mun kirjotukseni lukija yrittäisi edes ymmärtää miltä musta tuntuu.
Eli en kuulu tänne. En ole ikinä kuulunut. Mun oli tarkotus syntyä johonkin toiseen todellisuuteen. Mua ei kiinnosta paskaakaan se mitä ihmiset täällä todellisuudessa yleensä tekee. Oon aina ollu kiinnostunu magiasta, ihan lapsesta saakka. En usko että mun oli tarkotus syntyä tänne. Musta tuntuu vieläkin siltä ja olen jo kohta kuusitoista vuotta.
Jos olisi olemassa toinen todellisuus niin jättäisin tämän tylsän harmaan maailman ja muuttaisin sinne asumaan. Asuisin siellä onnellisena muiden kaltaisteni parissa ja löytäisin oikean satuprinssin, joka ei ole niin kuin miehet yleensä.
Tämä kuullostaa todella oudolta mutta oikeasti mulla on vahva tunne että en kuulu tänne ja mulla oli tarkotus syntyä muualle.
Eli en kuulu tänne. En ole ikinä kuulunut. Mun oli tarkotus syntyä johonkin toiseen todellisuuteen. Mua ei kiinnosta paskaakaan se mitä ihmiset täällä todellisuudessa yleensä tekee. Oon aina ollu kiinnostunu magiasta, ihan lapsesta saakka. En usko että mun oli tarkotus syntyä tänne. Musta tuntuu vieläkin siltä ja olen jo kohta kuusitoista vuotta.
Jos olisi olemassa toinen todellisuus niin jättäisin tämän tylsän harmaan maailman ja muuttaisin sinne asumaan. Asuisin siellä onnellisena muiden kaltaisteni parissa ja löytäisin oikean satuprinssin, joka ei ole niin kuin miehet yleensä.
Tämä kuullostaa todella oudolta mutta oikeasti mulla on vahva tunne että en kuulu tänne ja mulla oli tarkotus syntyä muualle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_haku=Itsensä epätodelliseksi ja vieraaksi tunteminen&p_artikkeli=dlk00359
http://www.saunalahti.fi/msiivola/omia/depersonalisaatio.html
Moi.
//Tämä kuullostaa todella oudolta mutta oikeasti mulla on vahva tunne että en kuulu tänne ja mulla oli tarkotus syntyä muualle.//
Hmm. No jos niin vaikka olisikin, on joka tapauksessa myöhäistä nyt katua sitä, kun kerran olet jo täällä, joten ainoa mitä voit tehdä on elää tätä elämää niin hyvin kuin osaat, ja ottaa vaikka utelias tutkiva asenne sitä kohtaan, kuka ja mikä oikeastaan olet ja mikä on elämäsi tarkoitus.
Et voi odottaa tietäväsi itsestäsi tai maailmasta vielä paljoakaan 16 vuoden ikäisenä, joten annahan itsellesi vielä mahdollisuus. :-)
Jos vaikka astut vahingossa väärään bussiin, ethän silloinkaan voi muuta kuin sopeutua tilanteeseen ja tehdä siitä itsellesi niin hyvän kuin pystyt, ja kenties myöhemmin huomaatkin, että se oli parasta mitä sinulle on koskaan tapahtunut. Olen huomannut, että monet hyvät asiat tulevat elämäämme vaikealla tavalla.
Ja kenties sillä on merkitystä, että kohtalo heittää sinut jonnekin, mitä et ihan odottanut... Omien mukavuusrajojen ulkopuolelle joutuminen antaa mahdollisuuden avartaa tajuntaa.
Jos haluat oikean satuprinssin, ole ensin itse oikea satuprinsessa. Sanotaan, että samanlainen vetää puoleensa samanlaista.
//Jos olisi olemassa toinen todellisuus niin jättäisin tämän tylsän harmaan maailman//
Ei maailma ole tylsä ja harmaa, sinä vain näet sen sellaisena. Toinen, värikkäämpi todellisuus on todellakin olemassa, ja se on sinun omassa mielessäsi, ja se on sama todellisuus kuin tämä.
Kaikki riippuu siitä, oletko auki elämälle, suostutko ottamaan sen vastaan sellaisena kuin se on. Se on todellisuudessa ääretön. Vain meidän oma pelkomme ja ahdasmielisyytemme estää kokesta sen täydessä rikkaudessaan.
Jos siis koet elämäsi värittömäksi, sinulla on vielä silmät tukossa. Mutta se on ihan tavallista, et ole yksin... ei kannata koskaan luovuttaa eikä antaa kenenkään lannistaa, ja vietä aikaa ihmisten kanssa joille voit puhua rehellisesti ja jotka haluavat sinulle hyvää.
Elämään tulee päivä päivältä lisää kiinnostavuutta kun pysähdymme kuuntelemaan ja katselemaan sitä juuri sellaisena kuin se ilmenee, asettamatta sille mitään vaatimuksia.
Kaikella on tarkoitus. Tarkoituksilla on vain paha tapa paljastua jälkeenpäin, sekä muuttua hetkestä toiseen. Elämä vie... :)